maanantai 6. helmikuuta 2017

Muka-pätevä vahtikoira

Mulla oli yksi päivä tosi hyvä aihe mistä kirjoittaa teille, mutta tietenkin kun ei siinä hetkessä ollut mahdollisuutta kirjoittaa ajatuksia ylös, olen jo unohtanut mikä se aihe oli. No, ensi kerralla pitää kirjoittaa puhelimeen heti muistiinpanot!




Meidän elämä rullaa tasaisesti eteenpäin. Rilla (toivottavasti) aloittelee juoksujaan. Järkyttävä karvanlähtö alkaa pikkuhiljaa olemaan loppusuoralla, se on kovin läheisyydenkipeä, välillä tuntuu että korvat on vain koristeena, se on yksinolojen aikana silpunnut kaikkea pientä kivaa (mm. uuden seinäkalenterini ja toisen Rukan tossunsa, murr..) ja viime viikolla jopa oli pissannut mun sänkyyn! Tosissaan voisi aloittaa ne juoksut pikkuhiljaa, kiitos!

Ollaan treenattu nyt ahkerasti tokoa. Lähinnä ruutua, seuruun käännöksiä, noutoa, kaukoja ja luoksetulon loppuasentoon tuloa. Uusi halli on kovin pieni ja kun sinne ängetään samaan aikaan viisi koirakkoa treenaamaan, saa kyllä katsoa koiran perään. Mutta neiti on ollut superpätevä, kestänyt häiriöt kuin ikinä mitään niistä olisi välittänytkään ja keskittynyt vain meidän juttuihin. Nyt kuitenkin uusi ongelma on ilmennyt - kun joku tulee halliin, neidin vartiointivietti iskee päälle. Ovesta kuuluu kiva kolahdus ja sehän se neidin käytöksen aina laukaisee. Rupeaa kyttäämään ovelle päin ja pöhisee, onneksi napakka kielto ja selkeä vaatiminen, että hommat jatkuu, toimii hyvin ja neiti aika hyvin pystyy taas keskittymään olennaiseen. Toivon, että tää olis osaks nyt hormonihyrräjuttuja, mutta katsotaan..





Tassujen kanssa Rillalla nyt on ollut kovin epäonnea. Silloin noin kuukausi sitten sillä aukesi antura ja juuri kun siitä selvittiin, meni alle viikko ja saman tassun yksi kynsistä otti osumaa lenkillä. Onneksi se parani itsestään eikä tarvinnut lenkkejä alkaa vähentämään, tossu jalassa mentiin pari päivää niin että kynsi meni umpeen.