perjantai 20. tammikuuta 2017

Kunpa olisi ikkuna, josta kurkata tulevaisuuteen

Meidän elämä on tällä hetkellä kovin hiljaista kun koulua ei ole nimeksikään. Järjestämme viiden muun luokkalaiseni kanssa 4. helmikuuta Match shown, jonka tuotot menevät meidän reissukassaan. Lähdemme nimittäin maaliskuuksi työssäoppimaan Englantiin! Toivottavasti tästä reissusta tulee onnistuneempi kuin viime kevään Ranskan työssäoppimisesta.. Innolla kuitenkin odotan matkaa, meitä on kiva joukko lähdössä ja nyt ollaan kokonainen kuukausi poissa! Rilla jää taas luokkalaiseni Liisan hoiviin, pitkää pinnaa ja huumorintajua Liisalle tuon neiti Näpsän kanssa..


Tosiaan, meidän melkeinpä ainokainen tehtävä ennen reissua on järjestää nuo mätsärit, joten päiviin on saanut keksiä tekemistä. Olen istunut luvattoman paljon tietokoneen ääressä, mutta jos jotain hyvää siitä on keksittävä niin ainakin olen saanut treenimotivaation takaisin tokoa kohtaan! Vielä ei ole hallikorttia ladattu uudestaan (ensi viikolla vihdoin on!) ja Rilla onnistui viime viikon perjantaina jäisellä pellolla juostessaan aukaisemaan oe anturan, jonka takia jouduttiin pienelle lepoviikolle, niin ollaan sitten tyydytty sisätreeneihin. Tasapainotyynyllä kaukoja, perusasentoa eri kulmista, liikkeestä seisomisen opettelua, erilaisten kapuloiden pitoa ja tuontia & lihashuoltotemppuja ollaan ahkerasti naksuteltu. Aletaan molemmat pikkuhiljaa taas päästä treenaamisen makuun!

Harmiksi tuo Englannin reissu keskeyttää niin inhottavasti tämän kevätkauden. Maaliskuussa olisi ollut vieläpä kisat, joihin oltaisiin saatettu saada jopa pakka kasaan. Katsotaan mennäänkö sitten vasta toukokuussa, niin ehditään mun Suomeen paluun jälkeen vielä kunnolla muistuttelemaan kaikki jutut mieleen. Vielä en tosin ole päättänyt, mennäänkö vielä kerran alokkaaseen vai siirrytäänkö suoraan avoimeen. Katsotaan miten lähtee liikkeestä seisominen ja ruutu nivoutumaan kasaan, jos niissä ei tule kamalia mörköjä enää eteen niin eiköhän se avoin sitten kutsu.


Tässä on ollut tosiaan aikaa miettiä ja pohtia asioita ihan kunnolla. Ja paljon on pohdittukin, mm. minne tästä ponnistetaan kun koulu toukokuun lopussa loppuu. Paikkakunta alkaa jo olemaan ehkä selvillä, samoin jatko-opiskelupaikat. Ei vielä mitään lukkoon lyötyä, mutta vahvoja suunnitelmia. Ja myös koirarintamalle on suunnitelmia. Toivon kovasti, että loppuvuodesta elämäntilanne sallisi uuden perheenjäsenen. Tai vuoden päästä kevättalvella. Siihen olenkin nyt kuluttanut järkyttävästi aikaa, pohtiessa ja tutkiessa mistä moinen eläin voisi mahdollisesti tulla. Paljon mielenkiintoisia kasvattajia ja yhdistelmiä on tulossa. Mutta jäät hatussa mennään, kun ei tosiaan yhtään vielä tiedä mitä elämä tuo tullessaan toukokuun jälkeen. Se kuitenkin on jo tosi varmaa tietoa, että se seuraava eläin edustaa rotua bordercollie. Monen rodun välillä olen pomppinut (ja pompin ehkä välillä edelleenkin), mutta bortsu on yhä uudelleen ja edelleen se, mikä parhaiten vastaa mun toiveita seuraavalta koiralta.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Jalat maassa pää pilvissä


Aika katsastaa pienesti kuluneen vuoden tavoitteita ja pohtia myös tulevalle vuodelle uusia. Tällaisia juttuja olin listannut vuodelle 2016. Kysymysmerkillä laitetut olivat alun alkaenkin sellaisia "tehdään jos ehditään ja jaksetaan", muut sitten sellaisia mitä oikeasti halutaan saavuttaa.

- perusjutut pysyy kuosissaan, parannetaan suhdetta ja yhdessä tekemisen meininkiä
- ALO1, AVO-liikkeet hyvälle mallille
- rally-tokon korkkaus, RTK1?
- luustokuvaus
- BH? MH? paimennus?

Perusjuttujen kanssa tahkottiin, mutta ovat kuosissa. Yleinen meininki ja suhde on parantunut ihan mielettömästi! Siitä olen todella iloinen.
ALO1 käytiin koukkaamassa vielä vähän viime tipassa joulukuussa. Avoimen liikkeet ovat kasassa liikkeestä seisomista ja ruutua lukuunottamatta. Ja yleisesti kokeenomaisuus ja kisasuoritus on vielä kesken.
Rally-tokon olen siirtänyt jonnekin tulevaisuuteen, se olkoon meidän eläkelaji sitten joskus. Ei riitä mielenkiinto kys. lajiin nyt tarpeeksi tokon rinnalla.
Luustokuvauksessa käytiin huhtikuussa! Polvet, silmät ja sydän pitäisi vielä käydä tarkastamassa.
BH'ssa ei käyty, mutta nyt keväällä ollaan todennäköisesti menossa. MH-kuvaukseen metsästettiin kauan paikkaa ja kun vihdoin saatiin paikka, Rilla meni ja aloitti juoksut.. Tänä vuonna sitten. Paimennukselle ei tarjoutunut mahdollisuutta, katsotaan milloin päästäisiin käymään jossain kokeilemassa.


Vuodelle 2017 asetan meille tavoitteeksi:

- terveenä pysyminen, mahaongelmat pysyisivät kurissa
- luoksepäästävyyttä eteenpäin
- enemmän haju- ja etsintähommia!
- AVOn korkkaus, VOI juttuja eteenpäin
- MH, BH

Simppeleitä tavoitteita, jotka uskon meidän todellakin saavuttavan. Tai ainakin toivon ja niitä kohti kyllä mennään. Tuleva vuosi tulee pitämään sisällään todella paljon kaikkea, mm. kuukauden työssäoppiminen Englannissa, valmistuminen, muutto uuteen kämppään uudelle paikkakunnalle, jatko-opiskelua/töitä, ehkä uusi karvakorva.. Katsotaan mitä tapahtuu! Ainakin ahkeraa treenaamista ja aktiivista elämää Rillan kanssa.



torstai 5. tammikuuta 2017

Kiitos 2016 ja tervetuloa 2017

Toivottakaamme vuosi 2017 tervetulleeksi!
Koska nyt jos joskus on hyvä aika muistella kulunutta vuotta, eksyin eilen lukemaan vanhaa blogiani. Bloggailunhan olen aloittanut helmikuussa 2012 eli kohta jo viisi vuotta sitten! Ihan älytöntä. Kuitenkin, niitä vanhoja tekstejä ja kuvia selaillessa huomasin miten paljon aktiivisempi silloin olin oikeastaan kaiken suhteen. Joka kuukausi tuli useampia postauksia, usein jopa pari kertaa viikossa. Ja samoin olin ahkera kuvailemaan, joka viikko kamera notkui kaulassa. Viime vuodesta ei voi sanoa samaa. Tätä postausta varten kun selasin kuvakansioita, huomasin etten ollut ottanut todellakaan edes joka kuukausi yhtä kuvaa. Mua suoraan sanottuna jopa hävettää, koska mä tykkään valokuvauksesta ja mulle valokuvaaminen on ollut yhtä pitkään kuin bloggaaminen, kiva ja tärkeä harrastus.

Kaikilla tavoin vuosi 2016 oli vuosi, jolloin annoin itseni mennä liian usein sieltä mistä aita oli matalin. Suoranaista laiskuutta oli havaittavissa hävettävän paljon. Ja tähän mä haluan oikeasti muutoksen, sillä tämä ihan tosissaan häiritsee ja ärsyttää mua itseänikin. Puhuttiin sitten Rillan treenaamisesta ja lenkittämisestä, bloggaamisesta, valokuvaamisesta, yhteydenpidosta tuttuihin tai ihan vain yleisesti asioiden hoitamisesta. Niinpä tänä vuonna kiinnitän näihin asioihin enemmän huomiota. Enää en hyväksy itseltäni samoissa määrissä laiskottelua ja vetkuilua, välillä pitää vaan tehdä vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Ja tehdä ne asiat heti eikä huomenna. En nyt kuitenkaan lupaa mitään blogin suhteen, että postauksia satelisi viikoittain - en todellakaan voi luvata sellaista. Lupaan kuitenkin, että olen aktiivisempi. Kuvaan joka kuukausi edes sen yhden kerran. Ja voi pojat, olisikohan vihdoin viiden vuoden jälkeen aika investoida siihen kunnon käsittelyohjelmaan? Niinpä Lightroom astelee ostoslistalleni, sen hankin heti kun opiskelijabudjetti antaa sen verran löysää.

Vanhaa blogia selatessa poimin sieltä myös tämän, minusta kivan, idean minkä olin jokunen vuosi sitten toteuttanut. Käyn jokaisen kuukauden pääpiirteittäin läpi yhden kyseistä kuuta kuvaavan kuvan kera.


Tammikuu alkoi heti mätsäreillä, joissa Rilla oli PUN- koska pelkäsi ihan mielettömästi naistuomaria. Tässä kohtaa heräsin vihdoin siihen, että Rillan luoksepäästävyydelle on tehtävä jotain. Tammikuussa treenattiin ahkerasti tokoa ja saatiin paketti todella hyvin kasaan. Odoteltiin myös päätöstä, saisimmeko jatkaa vielä tämän vuoden Tokonuorissa.


Helmikuun toinen päivä laumaamme asteli lyhyellä varoitusajalla silloin 8kk ikäinen malinois, Lex. Lexistä oli tarkoitus tulla poliisikoira ja poitsun kanssa tahkosimme erittäin pahan eroahdistuksen kanssa. Sitä ei voinut jättää kuin ulkotarhaan tai autoon (jota en omistanut) yksin, joten olin 24/7 poitsussa kiinni ja Rilla jäi täysin kakkoseksi. Meidän kämpässä riitti kyllä silloin härdelliä, kun kämppikselläni oli vielä saman ikäinen sakemanni, myöskin poliisiprojekti, plus hänen oma shelttinsä. Kaikki koirat eivät tietenkään tulleet toimeen keskenään, joten pienessä kämpässä oli välillä ahdasta kun koiria piti eristellä eri tiloihin. Ihmeellisesti sitä kuitenkin aina jaksaa ja selviää!


Lex ehti olla laumamme jatkeena reilun 1,5kk kunnes tuli päätös, ettei siitä eroahdistuksen vuoksi tule poliisikoiraa. Meidän oli aika sanoa Lexille heipat ja kaikesta huolimatta tuo koira oli aivan älyttömän ihana, oikea mammanpoika halimali ja yhä edelleen on kamala ikävä <3 Samoihin aikoihin Rilla aloitti myös juoksunsa, joten toisaalta oli helpotus kun kämppään jäi enää yksi uros - koirien eristäminen oli tuhannesti helpompaa. Pikkuhiljaa palattiin myös Rillan kanssa treenien pariin ja yli kuukauden tauon jälkeen neidissä oli ihan mielettömästi potkua!


Heti huhtikuun alussa oli Tokonuorten kevätleiri, ja se oli ehkä yksi antoisimmista leireistä. Heti leirin jälkeen oli Rillan luustokuvaus - sieltä napsahti C/C, 1/1, VA0 ja LTV1. Harmitus oli silloin suuri, toki olin jo osannut varautua huonoihin lonkkiin suvun puolesta mutta kyynärät ja selkä tuli puun takaa. Tokomölleissäkin pyörähdettiin ja tehtiin oikein kiva suoritus, pysyttiin meidän kahden kuplassa vaikka liikkeet ei ihan nappiin menneetkään. Fiilis oli kuitenkin mieletön!


Toukokuu meni vielä viimeisiä vieden koulussa. Lähdimme myös muutaman muun opiskelijan kanssa Ranskaan työssäoppimaan kolmeksi viikoksi eläintenhoitajakouluun. Mun piti kirjoittaa blogiinkin reissusta, mutta suoraan sanottuna koko reissu oli niin iso floppi ettei mulla yhä edelleenkään ole mitään mielenkiintoa kirjoittaa siitä. Mutta anyway, Rilla oli mun matkan ajan luokkalaisellani hoidossa joten neiti vietti osaltaan pientä lomaa treeneistä.


Kesäkuun alussa palasin Ranskasta ja jäimme vetämään vielä pienen lasten ja nuorten koiraleirin Kannukseen. Kotiin lähdettyämme kutsui ihanat lenkki- ja uittomaastot. Myös työt Mustissa ja Mirrissä tuuraajana alkoi. Kesäkuun lopussa Rillan sairastelu alkoi, oksentelu, ripulointi, mahan pulputus, närästys.. Eläinlääkäriin vei tie ja sairastelun myötä vietimmekin aika hiljaista eloa. 


Heinäkuuta kohden Rillan tila onneksi parani, kunnes lähdin viikonlopuksi Ruisrockkiin ja se jäi äidille hoitoon. Oireilu alkoi uudestaan ja tässä vaiheessa oli aika miettiä Rillan ruokavalio ihan uusiksi. Kypsennetty, luuton broileri kera muutaman mahaa auttavan valmisteen oli ainut millä neidin maha pysyi kuosissa. Mun piti myös luoda meille selkeät päivärutiinit, joten kello oli joka aamu herättämässä lomasta huolimatta. Kevyet päivät jatkuivat ja neidillä alkoi pää jo hajota..


Elokuussa tein paljon töitä. Rillan tila onneksi pysyi suht vakaana eikä eläinlääkäriin tarvinnut olla yhteydessä. Edelleen kokoajan oltiin varpaisillaan milloin ja mistä sen maha ottaa kimmoketta taas oireilla, mutta pienet mahan löysyydet onneksi selätettiin kotikonstein. Rillan kanssa korkatiin myös venereissut ja neiti nautti kyllä hirmuisasti venekyydeistä. Mitä nyt välillä yritti syödä airot, höpsö koira.. Loppukuusta kutsui myös vihdoin Kannus ja viimeinen vuosi kennellinjalla pyörähti käyntiin.


Syyskuu meni oikeastaan totutellessa taas Kannuksen arkeen ja rutiineihin. Rillan maha pysyi kunnossa kaikesta huolimatta, mikä oli iso helpotus. Kesän treenaamattomuus näkyi meissä kauas - Rilla oli todella häiriöherkkä ja itselläkin oli vähän kaikki hakusessa. Pikkuhiljaa kuitenkin päästiin eteenpäin ja taas meidän normitasolle.


Lokakuu meni vain normiarkea eläessä. Harmiksi jouduin alkukuusta peruuttamaan Rillan MH-kuvauksen, neiti kun juuri sopivasti meni ja aloitti juoksut. Treenasimme myös ahkerasti uuden hallin avajaisnäytökseen, sekä Kokkolassa ammattikampuksella järjestettyihin Avaa ovi ammattiin -messujen koiranäytökseen. Tästä voi käydä kurkkimassa meidän tämän vuoden esityksen. Kaikki messu- ja näytösjutut ovat kyllä olleet ihan hurjan kivoja, ja olen kiitollinen että koulun puolesta ollaan niin moneen kivaan juttuun päästy Rillan kanssa osallistumaan! 


Marraskuu oli meillä kokonaan työssäoppimiseen varattu. Itse en nyt ollut missään harjoittelussa, mutta vedin täällä Villähteellä neljän kerran arkitottiskurssin. Se oli mielenkiintoinen kokemus! Valitettavasti jouduimme myös jättämään Tokonuorten syysleirin välistä, se olisi ollut meidän vika Tokonuorten leiri. Suosittelen kyllä hakemaan tuohon ryhmään mukaan jos olet vielä alle 18-vuotias ja aktiivinen tokoharrastaja, ihan huippua ollut saada kuulua ryhmään nämä kaksi vuotta! Marraskuun keskivaiheilla kävimme myös kämppikseni ja koirien kanssa Repovedellä vaeltamassa Kaakkurin kierroksen. Onneksi olimme varanneet sähkölämmitteisen tuvan yöksi, ei tarvinnut ulkona palella. Oli älyttömän kiva reissu, tällä porukalla mennään kyllä varmasti vielä toistekin johonkin vaeltamaan!


Joulukuun alku meni messarissa koulun edustushommissa ja heti sieltä saavuttua oli aika meidän ensimmäisten tokokisojen! Oltiin treenattu hävettävän vähän, mutta yllättävän kivasti saatiin pakka pysymään kasassa ja lopputulos tosiaan oli ALO1 189p., KP ja luokkavoitto. Muutama postaus alempaa löytyykin video meidän suorituksesta ja vähän tarkempaa selostusta kokeen kulusta. Koululla kerettiin olla hetki, kunnes oli aika taas palata tänne etelään joululoman viettoon. Joulu ja uusi vuosi meni Rillan kanssa kivasti, neiti ei reagoinut mitenkään paukkuihin, kuten ei aikaisempinakaan vuosina.

Tällainen oli hyvin tiivistetysti meidän vuosi. Paljon kaikkea ehti tapahtua, toivottavasti kuitenkin ensi vuonna vielä enemmän. Aion tehdä pienen tavoitekatsauksen tulevaan vuoteen hieman myöhemmin, eiköhän tämä postaus ole jo ihan tarpeeksi pitkä näinkin!