keskiviikko 9. elokuuta 2017

If you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?

Mä en suoraan sanottuna tiedä mitä teille kirjoittaisin. Mistä aloittaisin. Viimeisen reilun kahden kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon, ettei tässä itsekään ihan vieläkään ole sisäistänyt kaikkea. Aloitetaan kuitenkin kronologisesti siitä mihin viime postaus jäi, niin pysytte ehkä jotenkin mukana.


Tosiaan kesäkuun alussa oli aika vetää juhlamekko päälle, kokoontua ehkä viimeisen kerran koko luokan kanssa, tirauttaa muutama kyynel ja hakea todistus stipendeineen. Siellä salin etuosassa seistessä se kuuluisa arvopaperi kädessä tunteiden skaala oli laaja. Samalla olo oli kovin haikea, hämmentynyt ja epäuskoinen, mutta kuitenkin niin hirveän onnellinen ja kiitollinen. Kolme vuotta meni älyttömän nopeasti. Nopeammin kuin olisin halunnut - tietenkin. Niin paljon tuli opittua, koettua ja kasvettua että huh. Kiitollisuudella, mutta pienellä haikeudella tulee muisteltua sitä kaikkea mitä me ehdittiinkään touhuta kolmessa vuodessa. Sellaiset pienet "mitättömätkin" muistot saavat hymyn huulille.
Mutta kennellinja on sellainen asia mitä ei vain oikein voi sanoin selittää ulkopuolisille. Kun ei löydy oikeita sanoja, jotka kuvaisivat tarpeeksi sitä kaikkea. Se pitää kokea itse. Jos kuitenkin jostain olen varma niin siitä, etten koskaan tule kokemaan yhtä vahvaa ja aitoa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja että oikeasti nyt on juuri siellä mihin kuuluukin. Vaikkei se tietenkään siltä joka hetki tuntunut, mutta kyllä se vain niin oli. Kenneltytön leima ei siis kai lähde minusta kulumallakaan.

Nämä jäi ainokaisiksi "virallisiksi" valmistujaiskuviksi. Ulkona ei voinut olla kamalan sään takia ja heti seuraavana päivänä olin neljä päivää kuumessa, joten näillä sitten mennään..

Viimeinen viikko Kannuksessa taittui nuorten koiraleirillä kouluttajana. Ja ehkä vähän myös leiriohjaajana. Mutta oli hauskat päivät! Sieltä suunnattiin kotiin viikoksi, kunnes juhannuksena auton nokka kääntyi toistaiseksi pysyvästi kohti Tamperetta. Täällä sitä ollaankin sitten oltu, yritetty pikkuhiljaa rakentaa uutta omaa kotia ja arkea. Tai eihän me Rillan kanssa kaksistaan muutettu, vaan jatketaan samaa kämppiselämää kuin Kannuksessa. Toisaalta on ollut tosi kiva kun tässä kaikessa myllerryksessä sentään kämppis pysyi samana. Arkea on ollut helpompi rakentaa uudelleen ja on ollut se toinen, jonka kanssa käydä samoja asioita läpi ja puida niitä yhdessä. Niin kuin aina ennenkin.


Me ollaan kuitenkin viihdytty täällä Tampereella erittäin hyvin. Päivät menee mulla töissä syyskuun loppuun asti. Ollaan löydetty kivoja lenkki-, treeni- ja uittopaikkoja. Yksi uusi aussiekaverikin ollaan ehditty hankkia! Rillalla oli kyllä ensimmäiset pari viikkoa aika hankalaa sopeutua kerrostalossa elämiseen, varsinkin kun meidän talo on vieläpä remontissa. Kaikki äänet saivat vahtivietin päälle, samoin pihassa kulkevat ihmiset. Yksinollessa se stressasi myös alussa paljon (yllätys), mutta onneksi neiti tottui ja vastasi pyydettyyn käytökseen nopeasti. Edelleen normaalista poikkeavat äänet rappukäytävässä saattavat aiheuttaa pienen pöhpöh -reaktion, mutta sekin lysti loppuu onneksi lyhyeen kun pyydän Rillan tulemaan ovelta pois. Luoksetulokäskykin on tämän myötä meillä vahvempi kuin ehkä ikinä, mikä on tottakai varsinkin näillä seuduilla asuessa erittäin hyvä vapaanapidonkin kannalta. Anyway - viihdytty ollaan ja pikkuhiljaa alkaa arkikin löytämään omat uomansa. Tokoakin ollaan ehditty viime viikkoina tehdä melkein päivittäin ja tsiisus, että neidissä onkin nykyään potkua. Asenne on ihan eri kun hommiin pääsee niin harvoin. Ei haittaa! Pitäisi saada vain treenit tavoitteellisimmiksi, kisavalmiiksi saamiseen ei sen myötä välttämättä kauan nokka tuhisisi.



Vielä loppuun lyhyesti iloisia ja surullisia uutisia. Aloitetaan iloisista - ne tulisi kronologisestikin ensin. Rilla meni ja täytti 17.7. kolme vuotta! Minun isopieni neiti. Nykyään tuon kanssa on niin kiva elää ja touhuta kun yhteinen sävel on löytynyt ja se on vahva. Oivoi, tykkääntykkääntykkään <3


Sitten ne surulliset. Enää ei kotikotona ole vastassa kuin yksi noutaja. Jo kun Kannukseen muutin, olin aika varma että rouvien viimeiset päivät koittavat sen kolmen vuoden aikana. Hirveän väärässä en ollut. 20.7. oli Wilman aika jättää meidät. Vanhan sydän ei enää jaksanut, hellepäivät oli kaikista vaikeimpia. Mahaan alkoi kerätä myös nestettä. Yleistila oli väsynyt ja nuutunut. Olen ikuisesti onnellinen, että pidin lopulta suunnitelmasta kiinni ja lähdin käymään kotona edeltävänä viikonloppuna. Näin mamman vielä viimeisen kerran. Nyt Wilma on oman pihan isoimman omenapuun alla - juuri siellä missä kuuluukin. Ikävä on valtava, eikä tätäkään tekstiä ilman kyyneleitä kirjoitettu. Se ikuisesti ensimmäinen <3 Wilman asenne oli niin mahtava, puhuttiin sitten mistä tahansa. Koira, josta aina sanoin että sen kanssa olisi päässyt harrastusrintamallakin niin hirveän pitkälle. Omaksi huviksihan me silloin touhuttiin, mutta teinitytön unelmissa me oltiin sitäkin pidemmällä. Alla oleva video on lempparini, siinä näkyy Wilman aina valmis ja iloinen tekeminen niin hyvin <3 Video on vuodelta 2014.


Tässä oli pääpiirteittäin isoimmat kuulumiset. Paljon olisi vielä kerrottavaa, kun vain vuorokauteen lisättäisiin muutama ylimääräinen tunti niin minulla olisi aikaa joskus kirjoittaakin. Harmittaa että tämä bloggaaminen on mennyt tähän, mutta ihan oikeasti niin kliseistä kuin se onkin ei vain yksinkertaisesti aika ole riittänyt. Eikä ajatukset.
Mutta otsikko kiteyttää tämän postauksen sanoman ehkä parhaiten.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kesätukkainen paimen

Hups, niin se vierähti taas kuukausi kirjoittamatta.


Olimme tosiaan luokkalaiseni kanssa lammastilalla työssäoppimassa kolmisen viikkoa. Opin todella paljon ensinnäkin lampurin arjesta, kuin myös lampaasta eläimenä sekä sen hoidosta. Paimennuksesta ja paimenkoirista tuli myös opittua paljon uutta asiaa, näkökulmia ja ajatuksia. Minkälaisia ominaisuuksia hyvältä ja toimivalta paimenelta vaaditaan, miten koiran kuuluu työskennellä, miten ohjaajan kuuluu työskennellä, miten paljon asioita on otettava huomioon jne... Mielettömän mielenkiintoista!
Rilla pääsi myös kokeilemaan sonnivasikoiden liikuttelua kentällä. Paremmin meni kuin mitä osasin etukäteen ajatella. Hyvin saatiin sonnit liikkumaan, pariin kertaan Rilla uskalsi ihan yksinkin komentaa paikalleen jämähtäneen vasikan liikkeelle. Muuten sitten piti mamman olla tukena kulmissa ja käännöksissä, mutta hienosti meni ensimmäiseksi kerraksi tuollaiselta näyttelypuudelilta.



Työssäoppimisen jälkeen tulikin pieni kiire saada kaikki viimeiset näyttöarvioinnit ja tehtävät palautettua, mutta kyllä sitä lopulta selvittiin melkein aikataulussa. Viimeisen tehtävän kun lähetin opettajalle, tuli ihan kummallinen olo ettei muka enää olisi mitään opinnoista jäljellä. Miten niin muka ei enää yhtään mitään? Ei sitä vaan meinaa pieni mieli käsittää, että oikeasti Kannusajat alkaa olla sinetöidyt. Perjantaina on päättärit, mutta me ei Rillan kanssa vielä silloin jätetä Kannusta taakse. Lupauduin nimittäin taas nuorten koiraleirille kouluttajaksi, joten me jätetään hyvästit vasta kesäkuun toisella viikolla. Sitten mennään viikon ajaksi kotikotiin nauttimaan kesästä, kunnes juhannuksena vihdoin päästään muuttamaan uuteen kotiin Tampereelle.

Rillan kanssa ollaan nyt treenattu erittäin ahkerasti.
Kapula suussa Rilla jättää perusasennon tosi vajaaksi sivusuunnassa tai jopa sylkäisee kapulan pois ennenkuin lähtee kääntymään. Tästä syystä perusasentoon tuleminen edestä on meillä ollut syynäyksen alla. Sitä ollaan työstetty kosketusalustan avulla ja hitsit, miten se pepun liike alkaakin sieltä taas löytyä! Seuraavaksi pitäisi alkaa ottaa samaa kapulan kanssa ensin helpoista kulmista ja pikkuhiljaa vaikeuttaa.




Toinen on ollut ruutu. Olen ollut jo pitkään sen suhteen ihan takki auki, kun ei tunnuta pääsevän siinä oikein eteenpäin. Ongelmana on se, että Rilla ei vielä(kään) tiedä mitä oikeasti siellä ruudun sisällä pitää tehdä. Osaa kyllä mennä ruutuun suunnasta kuin suunnasta reippaasti, mutta sen jälkeen sillä ei ole tarkkaa käsitystä tehtävästä ellei siellä ole kosketusalustaa. Oikea paikka ruudussa on meillä siis nyt tehotreenissä, jospa se siitä lähtisi hahmottumaan. Liikkeestä seiso on nyt myös otettava kovan treenin alle.
Kaikki kaukot alkaa olla ihan hyvällä mallilla, mutta edelleen korkeassa vireessä meinaa lähteä liikkumaan eteenpäin. Mutta vaihdot on muuten nopeat ja siistit kun vain jaksaa miettiä mitä sitä tässä taas vaadittiinkaan. Kaukoja ollaan jumpattu paljon tasapainotyynyllä. Etäisyyttä pitäisi seuraavaksi uskaltaa lähteä lisäämään, nyt junnataan edelleen siinä 1-2m välissä.




Tarkkasilmäiset varmasti huomasivat myös, että neiti on aavistuksen kevyemmässä karvassa nykyään. Viime viikolla vihdoin sain nyrhittyä neidille kesälookin. Saksilla koko hommaan pesuineen & kuivauksineen yksin tehtynä meni n. 5h. Tykkään kyllä tästä sporttimallista tuhat kertaa enemmän kuin tuosta karvamöröstä! Plussana tuo on helpompi pitää puhtaana, koira jäähtyy paljon nopeammin ja oikeasti, jopa Rillan oikea persoona tulee enemmän esille tällä turkilla! Tykkään!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Reissua reissun perään

Englannista kotiuduttiin onnellisena ja haikeana jo jokunen tovi sitten. Hieno reissu - milloin vain lähtisin uudestaan! Katsotaan jos vielä yhden postauksen kirjoittaisin reissun loppuhetkistä.

Maanantaina tulee tasan kuukausi siitä, kun lennettiin takaisin Suomeen. Näiden viikkojen aikana ei kauheasti ole koirarintamalla tapahtunut. Kävimme parin muun kennellinjalaisen kanssa Ylivieskan Mustissa ja Mirrissä pitämässä kynsienleikkuupäivän, Rilla oli yhden pidennetyn viikonlopun hoitolalla kun ystäväni järkkäsivät mulle synttäreiden kunniaksi yllätysviikonlopun Hangossa, ja mä olin tämän viikon ma-pe hoitolalla tekemässä koirien hoitamisen näytön vihdoin pois roikkumasta. Se kun jäi rästiin viime kevään Ranskan työssäoppimiselta. Ja niin, muuttihan meidän laumaan uusi jäsen. Kämppikseni otti ns. "yksityisen projektin", ja näin sellainen höpsö pian 6kk ikäinen sakemanni uros asteli meidän talouteen. Väliaikaisesti, mutta pitkäaikaisesti. Rilla on ottanut pennun kivasti vastaan, ei se onnesta halkea mutta sietää ja tulevat hyvin juttuun, mikä on pääasia.




Ollaan nyt vain muutamaan otteeseen treenattu tokoa ja etsintöjä. Ollaan niin paljon vaihdeltu eri paikkakuntien välillä ettei sellaista kunnon otetta treenaamiseen ole oikein saanut. Ja sen huomaa todella hyvin niin minusta, kuin Rillastakin, että säännöllinen treenaaminen on ollut jo useamman kuukauden pois kuvioista. Tuntuu, etten osaa tehdä kentällä mitään oikein - sählään ja ajatukset harhailee. Rillaan se vaikuttaa tottakai myös, ollaan siis töhöilty siellä kentällä molemmat oikein huolella.. Siksi olenkin tehnyt enemmän etsintöjä, saa koira työskennellä ja onnistua rauhassa ilman sähläävää ohjaajaa. Tarkempaa treenipostausta tulossa kuitenkin hieman myöhemmin.

Tällä hetkellä istutaan Rillan kanssa junassa kohti kotikotia ja huomenna matka jatkuu kohti viimeistä työssäoppimista. Kovasti elättelin toiveita ettei enää olisi toppiin tarvinnut lähteä, mutta toisaalta enää ei harmita yhtään kun nämä kolme viikkoa vietetään lammastilalla! He myös kasvattavat australiankelpieitä ja vetävät mm. erilaisia paimennuskoulutuksia. Luokkalaiseni tulee myös mukaan aussie uroksensa kanssa, joten Rillallakin on tuttu kaveri matkassa. Innolla odotan mitä nämä viikot antavat - varmasti ainakin opitaan paljon paimennuksesta, paimenkoirista ja lampaiden hoidosta.



Työssäoppimisen jälkeen koulua onkin jäljellä enää kuukausi. Tai eihän meillä koulua ole ollut viimeksi kuin ties milloin, joten parempi olisi kai sanoa että elämää Kannuksessa on sitten jäljellä enää kuukauden päivät. Järkyttävää miten nopeasti nämä kolme vuotta ovat menneet. Ikävä tulee olemaan varmasti karmea, mutta toisaalta kiva jo vaihtaa maisemaa ja ottaa uutta suuntaa elämälle. Tästäkin aiheesta on kuitenkin tarkoitus kirjoitella teille enemmänkin, joten jätetään tämä postaus tähän. Kaikki postaukset kuvat on otettu mun Englannin reissun aikana, (c) Liisa Leppäsalo.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

England = ♥

En ikinä olisi osannut kuvitella meidän Englannin reissusta tällaista, kuin se on ollut. Ollaan päästy kokemaan, näkemään ja oppimaan niin mielettömän paljon näiden kohta kahden viikon aikana että huh. Ensinnäkin se on kokemuksena ollut jo tajuton, että ollaan saatu hoitaa mm. kanoja, emua, kissoja ja villikissoja, frettejä, rottia, siiliä, hamstereita, hiiriä, deguja, afrikkalaista jättiläisrottaa, poneja, possuja, vuohia, alpakoita, kaneja, käärmeitä, gekkoja, sammakoita, kilpikonnia ja todella montaa muuta matelijaa, hyönteistä ja lintua joiden nimistä mulla ei edes ole hajuakaan!





Ensimmäisellä viikolla tosiaan päästiin käymään lammasfarmilla (juotimme pieniä karitsoja ja kävimme läpi erilaisia syntymäasentoja), seurasimme kun eläinlääkäri tuli raspaamaan ponien hampaat, osallistuimme muutamalle mielenkiintoiselle oppitunnille ja luennolle (mm. avustajakoirista, matelijoista ja eutanasiasta) ja kävimme katsomassa tässä koululla järjestettyjä kouluratsastuskisoja. Viikonloppuna kävimme omalla porukalla pienellä shoppailureissulla Manchesterissa, julkisilla liikkuminen oli onneksi tosi helppoa!

Tällä viikolla ollaan päästy käymään pienessä eläintarhassa, saatu avata lintu ja katsoa miltä sen sisuskalut näyttää, taas osallistumaan muutamalle oppitunnille, mukaan eläinlääkäriin (ja näkemään miten rotta saatettiin viimeiselle matkalleen), autettu "villieläinkylässä" rakentamaan eläimille tarhoja & juottamaan taas pikkuisia karitsoja, ja hoidettiin taas monia erilaisia eläimiä. Ja koska yksi projekteistamme tämän reissun aikana on kouluttaa koulun eläimiä, minä päätin kouluttaa freteille kosketusalustaa. Ja vitsit, miten näppäriä eläimiä ne onkaan kouluttaa! Instagramista löytyy pieni videopätkä mun tililtä; @mirkahallami. Viikon kohokohta oli ehkä kuitenkin kun meidät saatiin järjestettyä yhden ryhmän mukaan Cruftsiin. Jokainen koiraharrastaja varmasti tietää mikä tapahtuma Crufts on (jos et, niin nyt on korkea aika ottaa selvää). Ihan mieletöntä, että sitä on aina katsonut videoita ja kuvia sieltä, mutta nyt pääsi itse käymään paikanpäällä! Tapahtuma itsessään ei ollut Suomen messaria kummempi ainakaan torstaina, järkyttävästä määrästä myyntikojujakin suurin osa oli lähinnä sellaista krääsää. Mutta oli kiva käydä ja tarttui sieltä muutama tuliainen Rillallekin.







Näille tuleville kahdelle viikolle on myös suunniteltu meille ihan törkeän kivaa ohjelmaa, mutta niistä kerron lisää kun ne on ohi. Oon kyllä tosi onnellinen, että tänne pääsin ja päätin lähteä. Aivan mieletön kokemus! Ihmisetkin ovat todella ystävällisiä ja avuliaita, välillä ihan miettii että voiko oikeasti olla olemassa näin paljon vilpittömästi ystävällisiä ihmisiä. Englanti on monelta osin mun mielestä todella kaunis maa, ja olenkin ehkä salaa pikkaisen ihastunut. Enkä ihan pikkaisen.. On tässä tullut pohdittua jos joskus sellainen tilanne tulee eteen, että tänne voisi vuodeksi-pariksi muuttaa niin kyllä kiitos. Menisi vakavaan harkintaan ja varmaan toteutukseenkin.

Mutta tällaista tällä erää! Kaikki kuvat on eläintarhareissulta ja lopussa muutama iltainen maisemakuva täältä koulun lähialueelta.















perjantai 3. maaliskuuta 2017

Maailman matkaaja


Viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, sen takia ei ole tullut kirjoiteltuakaan mitään. Ainoana varmasti nyt se, että viime maanantaina lensimme viiden muun luokkalaiseni ja ryhmänohjaajamme kanssa tänne Englantiin. Tämä viikko on ollut siis aika raskas, vaikka päivät ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja mukavia. Ollaan päästy näkemään ja hoitamaan jos jonkinnäköisiä eläimiä, kuuntelemaan avustajakoiran ohjaajan kokemuksia, käymään lammasfarmilla ja tutustumaan muutenkin yleisesti koulun toimintaan. Koulu on siis Myerscough College.

Innolla odotan mitä nämä kolme viikkoa tuovat tullessaan! 24.päivä siis lennetään takaisin. Rilla on hoidossa luokkalaisellani Liisalla, joten hänen blogistaan varmaan jossain vaiheessa voi lukea myös Rillan kuulumisia. Lätkäisen tähän alle kuitenkin kuvia viime viikonlopulta, käytiin pellolla leikkimässä vähän lumella. Oli ihanat viimeiset päivät Kannuksessa, aurinko paistoi, lunta satoi kevyesti ja pakkanen huiteli yli -10 asteessa. Takaisin kun tullaan, odottaakin aina niin ihana loskaisen keväinen sää..