lauantai 30. tammikuuta 2016

Tilannekatsaus - joko ollaan valmiita?

Meidän tokoilut luistaa tällä hetkellä varsin hyvin. Olen lähes päivittäin naksutellut aamuruualla sisällä perusasentoa ja paikallaan käännöksiä, täyskäännöstä, kapulan pitoa, nättiä tarttumista kapulaan, kaukoja.. Ulkona ollaan tehty hommia lähinnä etäpalkalla. Tehty pari liikettä putkeen, jonka jälkeen vasta palkka. Neiti on toiminut hyvällä innolla ja tarkkuudella, jes!
Tässä kuitenkin pientä mutustelua, mitä meidän alokkaan liikkeille kuuluu..

Paikalla makaaminen 1min
- saattaa lähteä perään kun kävelen pois päin -> tehotreeniin!
- asennon pysymiseen varmuutta
- häiriötreeni ei koskaan pahasta!

Seuraaminen
- oikealle käännös kuntoon
- muistuttelua pysähdyksien perusasennosta
- häiriötreeniähäiriötreeniähäiriötreeniä!!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- voisi olla inan täpäkämpi maahanmeno
- häiriötä!

Luoksetulo
- menee lähes aina vähän yli, taakseni, tähän joku kikka että jarruttaisi ajoissa?
- suora loppuperusasento
- häiriötä!

Noutoesineen pitäminen
- häiriötä!

Kauko-ohjaus
- varmuutta pidemmälle matkalle, kisaetäisyydellä kyllä toimii
- häiriötä!

Estehyppy
- pitäisi päästä mahd. monella erilaisella hypyllä tekemään, ei aina samalla..
- suora loppuperusasento

+ kehääntulossa heti jo mukana ja valmiina
+ nopeat aloitusperusasennot!!
+ liikkuri = ei tarkoita mitään (varsinkin paikkamakuun käskytykset)
+ liikkeiden välit sivulla (kontaktissa vai ei? päätöksiä pitäisi tehdä..)


Ei mitään isompia korjattavia juttuja siis. Eniten kaivataan sellaista tiettyä varmuutta suorittamiseen ja tietysti kisoja katsoen palkkaamattomuus ja liikkeiden välit yms. kuntoon. Puolivakavissani katselin koekalenteria, maaliskuussa olisi kaksi varsin varteenotettavaa vaihtoehtoa. Toisaalta haluaisin ensin käydä kokeilemassa edes möllit tai sitten viralliset rally-tokot, jotta jonkinlaista kehäkokemusta tulisi.. Huui kun alkoi jo nyt jännittää pelkkä ajatuskin! Mutta en tahdo kiirehtiä, jos maaliskuun alussa tuntuu ettei olla valmiita niin sitten ei mennä.

Tokonuorista pitäisi kuulua tässä lähiaikoina saadaanko jatkaa vielä tämä vuosi ryhmässä. Kevätleiri olisi 8.-10.4.. Vaikka ei ole varmuutta jatkosta, olen senkin takia miettinyt maaliskuun kokeita, sillä tavoitteenamme oli korkata alokas ennen tuota kevään leiriä. Mutta katsotaan, nyt pitää tehdä kunnon treenisuunnitelma koetta varten ja pitää kaikki peukut pystyssä, jotta saataisiin jatkaa Tokonuorissa!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kuka minä olen?

Milli, Olipa Kerran Priya -blogista heitti hieman erilaisen haasteen. Nimittäin piti kertoa itsestään enemmän kuin pintaraapaisu. Tähän meni yllättävän kauan, mutta tässä se on - kuka minä olen?


FANTASIAAN UPPOUTUJA
Rakastan lukemista. Ah, ei ole mitään parempaa kuin ahmia kokonainen kirja päivän aikana. Hirveintä on lukea muutamia kymmeniä sivuja kerralla, pitää taukoa, jatkaa taas hetki jne. Siihen lukemiseen pitää ottaa reilusti aikaa (monta tuntia), jotta ei tarvitse lopettaa koko ajan kesken. Muuten ei lueta ollenkaan. Nykyään osaan jo hieman paremmin hillitä lukuintoani ja lopetan, kun huomaan ettei silmät ja aivot pysy perässä enää täysillä. Silti edelleen usein nukkumaanmeno venyy pitkälle yöhön.. Rakastan vain uppoutua siihen satujen maailmaan - kuvitella kaikki hahmot, ympäristöt ja tapahtumat omanlaisena versionani.

Kirjastosta mukaan lähtee lähinnä vain fantasiakirjoja. Vampyyrit, sudet ja ihmissudet on parhaimmistoa, mutta niiden puutteessa olen löytänyt muutamia muitakin kivoja kirjoja. Tämä kaikki pätee myös elokuviin ja sarjoihin. Voitte vain kuvitella mitä tapahtui kun hankin ensimmäistä kertaa Netflixin. Juu ei tullut paljon nukuttua seuraavina viikkoina..

JÄRJESTELMÄLLINEN KUUNTELIJA
Olen varsin rauhaa rakastava ihminen. Riitatilanteita vältän viimeiseen asti, yritän sovitella ja joustaa itse asioista jotta vältytään ylimääräiseltä pahalta. Jos kuitenkin jostain suutun, pidän sen kaiken sisälläni ja vaikutan vain hiljaiselta ulkopuolisille. Pyrin olemaan myös avarakatseinen ihminen. Mietin asioita muistakin kuin yhdestä näkökulmasta ja olen varsin suvaitsevainen. Omistan myös vahvoja mielipiteitä asioihin, mutta harvoin niitä huudan ääneen ellei siihen ole oikeasti syytä.

Olen mieletön stressaaja. Asiat, jotka ovat levällään tai joihin en pysty vaikuttamaan, saavat järjen koetukselle enemmin tai myöhemmin. Haluan hoitaa asiat kunnolla enkä puoliksi hutiloiden, etenkin jos ne asiat vaikuttavat/koskevat jollain tavalla jotain muuta ihmistä (työharjoittelut, kentsuvuorot jne.). Siivous on myös tarkkaa puuhaa! Pidän siis tietynlaisesta järjestelmällisyydestä ja selkeydestä.
Vierailta ja puolitutuilta kuulen olevani hiljainen, mukava ja ystävällinen ihminen. Ja se on ihan totta. Läheisten seurassa olen enemmän oma itseni ja varsinkin pienenä minua aina sanottiin papupadaksi - juttua siis riitti ja riittää kyllä edelleenkin.. Tästä huolimatta olen enemmän kuuntelija kuin puhuja. Kuuntelen mielelläni ihmisten huolia vaikken niihin mitään järkevää tai auttavaa osaa sanoa. Kun tulisi minun vuoroni puhua omista fiiliksistä ja ajatuksista, tyydyn vähättelemään enkä oikein osaa avautua kenellekkään. Pohdin mieluummin kaikki omassa päässäni, mikä ei aina ole se parhain vaihtoehto..

Kannus on kuitenkin muuttanut minua todella paljon tämän reilun vuoden aikana. Uskallan tulla enemmän esille, sanoa ääneen mitä ajattelen ja olla oma itseni - eloisampi ja rohkeampi. Ja se on niin helpottavaa! Mutta edelleen tilanteet, joissa on ihmisiä jotka ovat kovin räiskyviä, itseään esille tuovia persoonia ja ajattelen heidän olevan niin paljon parempia ihmisiä kuin minä, ne ovat vaikeita tilanteita. Silloin olen mielestäni taas se maailman pienin ja mitättömin ihminen, joka pystyy vain seurata kaikkea sivusta ihan hiljaa.


JÄMÄHTÄNYT KASVIS
Usein tahtoisin vain pysäyttää ajan, elää ja nauttia siitä hetkestä hieman pidempään. Tai vaikka ikuisesti. Olen vähän sellainen jämähtäjä - en tykkää muutoksista. Silti lähes aina voin vain todeta että vaihtelu virkistää. Ei ole mitään syytä pelätä muutoksia, sen haluan vielä oppia.
Olen myös aika mukavuudenhaluinen. Saan joskus todella ruoskia itseäni ylös tekemään asioita ja olen mestari vitkuttelussa. Ja aina myöhässä ellei kyse ole jostain virallisesta ja tärkeästä, johon ei todella voi mennä myöhässä. Ruoka on myös hyvää. Ja nukkuminen on ehkä parasta! Tosin en kuitenkaan halua nukkua liian myöhään, muuten koko päivä menee ihan ohi. Mutta ehkä se on se sängyssä lokoilu. Höhö, annan kauhean laiskan kuvan itsestäni. Ei oikeasti, en ole sellainen koko päivää sängyssä viettävä ihminen! Parasta on vain aloittaa aamu kun ei ole mikään kiire nousta ylös peittojen välistä. Tästä huolimatta mikään ei vedä vertoja pitkälle metsälenkille tai vaellukselle. Pieni erätonttu siis minussakin on! Nykyaikaisempaa puoltakin löytyy, olen nimittäin erittäin ahkera Youtuben kuluttaja. Ja Snapchatin ja..

Mutta jos palaan ihan pikaisesti vielä ruokaan, niin meikäläinenhän on nykyään kasvissyöjä. Jos syy mietityttää, niin näin ympäripyöreästi vastattuna lihan haittavaikutukset/miinuspuolet on niin järkyttävän suuret, etten näe syytä miksi enää söisin sitä. En juokse eläinten olojen ja oikeuksien perässä tai muunkaan tietyn "aatteen", vaan ihan koska omasta tahdostani haluan. Ja olen ollut tyytyväinen päätökseen, olen ravintoloissa jne. löytänyt äärettömän hyviä ruokia, joita en ehkä normaalisti olisi syönyt. Parasta on myös se, että vihdoin olen alkanut tekemään viikonloppuisin itse kunnollista ruokaa ja tämä kokkailu varmasti jatkuu. Olen siis aivan toivoton kokki, joten harjoiteltavaa riittää.. Leipominen sen sijaan onnistuu mainiosti!

Instagramista minut löytää @mirkahallami ja jos kesällä olette tulossa Hurttahuoneen leirille, olen siellä yksi ohjaajista!
Huh, ehkä te nyt tiedätte vähän enemmän minusta. Tätä oli oikeastaan aika kivaa, vaikkakin todella vaikeaa, kirjoittaa ja miettiä. Kiitos haasteesta Milli!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Tiedot ajantasalle, kiitos?

Nykyään on jotenkin todella vaikea saada mitään järkevää tekstiä aikaiseksi tähän tyhjyyttä huutavaan blogiin. Tuntuu osittain pakkopullalta, mikä ei ole yhtään hyvä juttu. Asenne täytyisi muuttaa niin, että kirjoitan tänne kun minusta siltä tuntuu ja sellaisista asioista joita haluan myöhemmin palata lukemaan. Nyt vain yritän raapustella jotain, jotta te lukijat olisitte tyytyväisiä. Ei näin, ei tosiaan näin tämän pitäisi mennä.. En kuitenkaan aio lopettaa mistään hinnasta blogin pitämistä, mutta yritetään muuttaa asennetta tulevan vuoden aikana! Uskon myös että tuleva ulkoasun muutos parantaa fiilistä kirjoitella..



Koska viimeisen kuukauden aikana postaukset ovat olleet aivan jostain muusta kuin meidän kuulumisista, niin tämä postaus voidaan pyhittää kokonaan siihen.
(tässä välissä kävin hieman nostamassa verenpainetta kun Rilla päätti herkutella kämppikseni juuri tekemillä punajuuripyöryköillä. on muuten aivan ihana koira)

Tosiaan, joulu ja uusi vuosi meni meidän osalta ilman mitään erikoisuuksia. Rilla selvisi uudesta vuodesta ilman minkäänlaista kummastelua kuten viime vuonnakin, onneksi. Kannukseen palattiin sunnuntaina 3.1. Heti maanantaina oli mätsärit, joissa käytiin hakemassa PUN-. Rilla pelkäsi aivan mielettömästi (nais)tuomaria, vaikka tuomari tuli todella rauhassa alusta asti. Ei auttanut mitkään kyykkyyn menemiset kylki koiraan päin, rauhassa puhuminen, namien syöttäminen.. Antoi koskea selkään asti namien avulla, mutta takapäähän ei yhtään. Hämmennyin itse tilanteesta kun Rilla ei ole koskaan noin voimakkaasti reagoinut tuomariin. Höhpöh, tämä täytyy selkeästi ottaa nyt treenin alle tai muuten tuo ei anna enää kenenkään tuntemattoman koskea itseensä.


Muuten ollaan yritetty päästä kiinni normaaliin arkeen. Yli -25 pakkasen takia meidän ulkoilut rajoittui lähinnä kilometrin matkaan hallille ja takaisin. Ilman takkia Rilla pärjää alle tuon, mutta tossut tarvitsee jo kun mennään yli -15. Ensi talveksi täytyy hommata etutassuillekin tossut, nyt meillä on vain yksi pari kun syksyllä tarvittiin anturahaavalle yksi tossu. Onneksi jo takatassuissa tossut helpottaa huimasti ja pystytään olemaan ulkona normaalisti, kunhan ei pysähdytä. Niin ja Rillalla nenä vie tällä hetkellä aivan liikaa, en enää ole uskaltanut pitää sitä vapaana kuin oikeasti vasta metsässä/pellolla.. Jospa johtuisi vain juoksuista, jotka voisivat pikkuhiljaa jo alkaa.. Onneksi treenit luistaa kohtuullisen hyvin, pari oivallusta on tullut ja ollaan päästy vähän eteenpäin, mutta muutamien (samojen) ongelmien kanssa painitaan edelleen. Listasin tällä viikolla kaikki alokasluokan liikkeet ylös ja jokaisen kohdalle meidän ongelmat/keskeneräisyydet. Niistä on tulossa ihan oma postauksensa, meinaan niissä riittää puitavaa!


Koko lauma taas koossa, ja samalla ensimmäinen yhteiskuva missä Readykin on mukana!