lauantai 24. joulukuuta 2016

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Ykkösen arvoinen alokas

Hiphei!

Talvi on tullut, lenkeillä pakkanen nipistelee poskissa ja koirien viiksikarvat ovat aina kevyen jäähuurteen peitossa. Niin ihanaa! Rillan lempivuodenaika ihan ehdottomasti, neiti rakastaa niin kovin pyöriä hangissa ja juosta lumipallojen perässä.

Me olimme luokan kanssa viime viikonloppuna edustamassa kennellinjaa messarissa. Koirat saivat olla sen aikaa kentsulla hoidossa ja hyvin oli kuulemma mennyt. Ei ollut Rillakaan reagoinut mahallaan mitenkään, mikä on ihan superhieno juttu! Mulla ei ollut ostoslistalla muuta kuin uusi treeniliivi Berralta mutta hups, tulihan sitä sitten raahattua tavaraa sieltä kotiin ihan kiitettävän iso kasa.. Mutta kaikki jutut tulivat oikeaan tarpeeseen ja käyttöön, olivat niin hyvissä tarjouksissa että pakkohan ne oli hyödyntää. Osa oli myös ilmaisjuttuja tai voitettuja.


Kun lopulta maanantaina illalla kotiuduimme messarista, oli vastassa erittäin energisiä koiria. Pitkän lenkin kautta nukkumaan ja heti seuraavana päivänä meitä odottikin ekat tokokokeet. Treenattu ei olla läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt, mutta mentiin nyt katsomaan että missä sitä treeniä oikeasti tarvitaan. Suoraan koulusta suunnattiin hallille, alokas alkoi puoli kuudelta. Osallistujia oli 11 ja meidän vuoro oli yhdeksäntenä, joten kolme paikkisryhmää, joista me oltiin viimeisessä. Kun oli aika jättää koirat ja kävellä sinne 15m päähän, jännitys iski muhun rytinällä. Yritin rentouttaa ja koota itseni, mutta minuutti siihen hommaan on kovin lyhyt aika. Onneksi Rilla toimi superisti vaikka mamma olikin aavistuksen painessa takaisin tullessa. Paikkiksesta siis puhdas 10.

Onneksi olin etukäteen miettinyt miten valmistelen itseni ja Rillan yksilökehään. En nimittäin saanut itseäni rentoutumaan niin hyvin kuin olin toivonut. Mutta hetki ennen kehään menoa kun leikittiin ja riehuttiin lelun kanssa oikein kunnolla, sain heräteltyä Rillaan draivia ja myös itseäni takaisin maanpinnalle ja rennommaksi. Kehään astelin jännittyneenä mutta luottavaisena.




Seuraaminen 9 - ei parasta Rillaa, mutta en sitä odottanutkaan. Siihen nähden ettei olla harjoiteltu kokeenomaisesti kuin kerran viikko ennen koetta, olen supertyytyväinen! Käännökset kusi huolella. Perusilmeeltä ihan ok, virettä vaan ylemmäs niin se kontaktikaan ei putoile enää. Reeniä reeniä!
Liikkeestä maahan 9½ - se meni maahan! Mitään muuta kriteeriä ei mulla ollut, kunhan se menee maahan niin oon tyytyväinen. Aina voisi olla nopeampi ja tippua heti kun kuulee käskyn, mutta tää riittää mulle.
Luoksetulo 9 - ihme pälyilyä ja jalan siirto jätössä? Kiva luoksari muuten, mutta tapansa mukaan päräytti mun jalkaa päin.
Kapulan pito 10 - no ropbleemos, hieno Riiputin!
Kaukot 8 - olin ihan varma, että se ei nouse sieltä maasta. Mutta itse kaukot oli ihan kivat, vähän hitaat mutta puhtaat. Mutta aloituksessa tarvitsi kaksi käskyä maahan?? Mitä ihmettä Rilla, eipä oo yli vuoteen ollut tämä ongelmana?
Hyppy 10 - pätevä hyppyotus, nyt oli loppupa'kin puhdas!
Kokonaisvaikutelma 10 - kuulemma ollaan kivaa katseltavaa. Itse oon tosi tyytyväinen Rillaan siihen nähden miten ei olla kokeenomaisia harjoiteltu kevään jälkeen. Se vastasi tosi kivasti sos.palkkaan, hämmennyin siitä itsekin ja liikkeiden välitkin pysyi suht ok'sti kasassa. Mitä nyt kävi välillä kurkkaamassa liikkuria ja tötteröitä, ja aavistuksen piti kalastella sitä aloituksiin mukaan, mutta pysyi kuulolla ja mukana. Virettä ylemmäs niin alkaa neitiin löytyä sitä potkua, nyt oli vähän sunnuntaikävely -meiningeillä.

Kuitenkin ALO1 189p, sij. 1/11 ja KP! Ei huono tokouran korkkaus! Nyt sitten treenaillaan lisää, käydään varmaan vielä kerran pyörähtämässä alokkaassa kunnes jatketaan avoimeen.



tiistai 1. marraskuuta 2016

Mitä kesään mahtuikaan

Mistähän sitä aloittaisi.



Kesä meni mun osalta töitä tehdessä, ajokorttia ajaen ja vain lomaillessa. Rillan kanssa käytiin ahkerasti uimassa ja veneilemässä. Neiti oli superpätevä, mitä nyt olisi kovasti halunnut maistella airoja.. Mutta se oppi uimaan ilman liivejä pitkääkin matkaa kepin perässä, jes! Sairastelun takia halusin myös että hieroja käy neidin läpi mahdollisten mahakipujen aiheuttamien jumien varalta. Mitään isoa ei onneksi löytynyt, pientä "normaalia" kireyttä vain muutamissa kohdissa.

Kesällä me ei treenattu oikeastaan ollenkaan ja se johti lopulta siihen, että neidin vartiointivietti meni lopulta ihan yli. Otin sen hirveästi itseeni, koska mulle on todella henkilökohtaista se miten mun koira käyttäytyy. Ja minun käsissänihän se on treenataanko me vai ei, eli pääseekö se koira purkamaan itsensä oikeaan vai väärään tekemiseen. Lähtö takaisin Kannukseen osuikin juuri oikeaan kohtaan, päästiin pois niistä maisemista ja taas purkamaan neidin pää ihan kunnolla.
Nyt syksyllä ollaan pikkuhiljaa palattu treenien pariin. Alussa oli taas todella vaikeaa kun oli koko luokan ryhmätreenejä ja koko kesänä ei oltu oltu niin kovassa häiriössä. Muutaman kerran teki mieli heittää hanskat tiskiin, tuntui ettei tästä oikeasti tule yhtään mitään. Koira jäi jumiin ihan älyttömän pieniin juttuihin, kuten heiluviin lehtiin tai sadan metrin päässä rauhassa kävelevään ihmiseen.. Sitkeästi silti vain tehtiin ja tottuihan se pikkuhiljaa taas että elämää on ympärillä, mutta siihen ei aina tarvitse reagoida. Nyt hommat sujuukin jo normaaliin tapaan.



Viime viikolla piti kiirettä kun minä ja kämppikseni vedettiin koirien kanssa uuden Dogness-hallin avajaissa koiranäytös. Näytös saatiin kasaan muutamassa päivässä ja lopputulos oli onneksi suht kiva ja toimiva, kun ajattelee meidän treenimäärää. Harmi ettei siitä ole ilmeisesti videota kellään. Johonkin päin nettiä hallin avajaisista on kuitenkin tulossa juttua ja kuvia, linkkailen sen sitten blogin puolellekin! Mutta ei meidän treenaamiset näytöksiä varten siihen lopu, sillä ensi viikolla ollaan taas menossa Kokkolaan Avaa ovi ammattiin -tapahtumaan esiintymään samalla kokoonpanolla, mutta eri esityksellä kuin vuosi sitten. Rillasta on saanut aina olla näissä tapahtumissa ja näytöksissä niin ylpeä. Se ei välitä yleisöstä, musiikista tai lavoista tuon taivaallista vaan tekee täysillä hommat loppuun asti. Todellinen näytöskoira!

Meidän ekan tokokokeen olen melko varmasti lyönyt lukkoon 13.12. Jännittää ja pelottaa, mutta toisaalta oon niin innoissani kun vihdoin me päästään oikeisiin kisoihin. Ihan sama mikä tulos sieltä tulee, kunhan paketti pysyy kasassa. Harmiksi meiltä jäi väliin MH-kuvaus lokakuussa, kun Rilla aloitti juuri silloin juoksut. Paikkaa metsästettiin pitkään, mutta ei voi mitään. Keväällä sitten toivottavasti uudestaan, Rillakin on saattanut joutua jo silloin leikkuupöydälle niin ei tarvitsisi juoksuista enää murehtia.

kesällä käytiin Espoossa moikkaamassa ihanaa aussiepoika Kybää!

Rilla syyskuussa, 2v 2kk

perjantai 21. lokakuuta 2016

Puhtaalta pöydältä

Hellurei ja tervetuloa takaisin!

Mun oli pakko sulkea blogi teiltä lukijoilta hetkeksi. Kirjoittamattomuus ja motivaation puute aiheutti mulle oikeasti yllättävän paljon stressiä, joten koin paremmaksi pistää lapun kokonaan luukulle. Ja se auttoi, nyt on muutaman kerran tullut sellainen fiilis että olisi niin kiva kirjoittaa blogiin. Tuumasta toimeen siis, päivittelin hieman juttuja sieltä täältä ja uutta ulkoasuakin yritin väkertää. Ja nimenomaan yritin - vitsi mitä sähläystä kuvien kanssa.. Tämä olkoon väliaikainen ulkoasu kunnes jaksan taas tarttua härkää sarvista.

Meille kuuluu hyvää. Rillan tilanne on pysynyt suht vakaana eikä eläinlääkärissä ole onneksi tarvinnut käydä. Elämä rullaa painollaan, tulevaisuus lähenee ja sen tuomat muutokset. Mutta tarkempia kuulumisia saatte lähiaikoina, tämän postauksen tarkoitus on olla tällainen "hei kyllä me vielä elossa ollaan!" ilmoitus. Joten see you soon!


lauantai 16. heinäkuuta 2016

Edelleen kipeä kettuneiti

Eipä jäänyt kettuneidin sairastelut siihen.
Rillan tilanne oli jo parantunut, oikeastaan normaali. Edelleen se nirsoili vähän ruoan kanssa, pyöritteli nappuloita kupissa eikä oikein olisi halunnut syödä kaikkea. Ja koska kyse oli nappulasta, jota Rilla ei oikein ikinä ole arvostanut sen enempää, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Kuitenkin viime perjantaina kun lähdin koko viikonlopuksi Ruisrockkiin, Rilla aloitti taas oksentelun. Se oli myös väsynyt eikä mikään ruoka maistunut, joten lauantai aamulla äiti lähti kohti eläinlääkäriä, ei jääty venyttämään ell-reissua enää maanantaille.

Laajassa verenkuvassa kaikki ok. CRP oli onneksi melkein normaali (norm. 0-10, nyt 18) kun viimeksi se huiteli 70.. Haiman arvot saatiin eilen, ne oli myös ok. Tällä kertaa diagnoosina gastriitti, vatsalaukun ärsytys. Mukaan antibiootti, Antepsinia ja Omeprazolia. Ensimmäiset päivät söi Royal Caninin hypoallergenic purkkiruokaa, sitten alettiin sekoittamaan sinne sekaan myös keitettyä kanaa ja riisiä. Tällä hetkellä menee enää Antepsin, Omeprazol ja tuo keitetty kana&riisi. Masu on pysynyt kaikin puolin kunnossa ja Rillan ruokahalu on taas ihan mieletön. Hyvin huomaa, että onhan tuo maha jo selkeästi vaivannut kauemmin, sillä nyt vasta huomasin miten nirsoileva ja hitaasti syövä Rilla onkaan ollut. Ihanaa taas nähdä miten järjettömän innoissaan se on joka kerta kun ruokaa laitetaan! Ja se ruoka katoaakin kupista melkein yhtä nopeasti kuin noutajamammoilla, jipii!!


Syy tähän kaikkeen maha- ja suolisto-ongelmiin on siis edelleen mysteeri. Osittain voisin kuvitella sen olevan stressiperäistä, koska usein kun Rilla on jäänyt hoitoon, sen masu on mennyt sekaisin. Mutta siltikään ei aina, vaan ollut vähän sattumanvaraista. Ja kuitenkin minun kanssa se on kestänyt kaikki reissut, tapahtumat yms. eikä ole maha reagoinut. Eikä muita stressin oireita ole ollut milloinkaan.. Rilla on aina ollut varsin lunki kaveri, joten siksi tämä kaikki on vähän ristiriitaista eikä suoraa syy-seuraus juttua meinaa löytyä.Tähän mennessä kuitenkaan se ei ole oksennellut oikeastaan ikinä, joten se on uusi oire. Jotain elimissähän sillä voi olla, maksa-arvojakaan ei ole otettu. Mutta jos tämä tästä vielä jatkuu kun Antepsinin & Omeprazolin syöttö lopetetaan, on edessä testit Addisonin tautia varten ja sen jälkeen vatsalaukun tähystys. Ja mitä olen tutkinut, ei Addison olisi yhtään poissuljettu. Myös krooniset suoliston ja mahan sairaudet, IBD yms. on tullut mietittyä läpi. Mitään ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa voida sulkea kokonaan pois, joten peukut pystyssä mennään..

Toivon todella, että tämä on vain jotain pitkittynyttä suoliston/mahan ärtyneisyyttä, joka hoituu näillä lääkityksillä ja uudella, hellemmällä ruokavaliolla. Ja tosiaan, minähän vaihdoin Rillalle Acanan adult -nappulan toukokuussa ja sitä ruokaa syödessä nämä jutut nyt on tulleet. Netistä sattumalta löysin myös kertomuksia, että monelle herkkämahaiselle Acanan ruoat ovat olleet liian vahvoja. Se menisi myös meidän tapaukseen..mut oli totta tai ei meidän kohdalla, me vaihdetaan nappula. Ell ehdotti (tietenkin) Royalin hypoallergenicia, mutta siitä en ole kovin innoissani. Liian monta tarinaa olen kuullut kuinka se vain pahentaa oireita. Toki se myös on auttanut todella monella ja olenkin päättänyt, että sitä kokeillaan sitten jos tuntuu ettei muut herkkämahaisen ruoat näytä sopivan. Olen nyt katsellut Cibaun kala-riisiä, se on ilmeisesti sopinut monelle mahaongelmaiselle. Erilaisia lihoja lisätään myös pikkuhiljaa takaisin, ensin kypsennettynä ja myöhemmin sitten kokeillaan siirtyä takaisin raakaan. Pääpaino siis edelleen lihassa ja hartain toiveeni olisikin saada Rilla siirrettyä kokonaan raa'alle jossain vaiheessa. Ainut ongelma tällä hetkellä on se, että kun tuo koira kuluttaa niin mielettömästi. Nyt menee siis vain kanaa, joka on meille aika kevyttä.. Pitäisi saada rasvan määrää hilattua taas ylöspäin ennen kuin tuo koira alkaa olemaan vain luuranko. Mutta pitää olla varovainen, ettei liian korkea rasvan määrä taas ärsytä mahaa. Eli varovasti edetään ja yritetään saada massaa takaisin.


Muuten meillä menee oikein hyvin. Onneksi Rillaa ei masu haittaa yhtään, se on yhtä iloinen ja energinen kuten aina. Lääkkeiden antoakin varten istuu niin nätisti paikoillaan eikä ota nokkiinsa yhtään, vaikka kahdesti päivässä tungen kädet kurkkuun. On se vaan niin ♥ Treenaukset on ollut nyt aika jäissä, muutamia kertoja ollaan tehty pihassa kokeenomaisia liikkeitä. Paketti meinaa vähän hajoilla, mutta johtuu tasan tästä treenaamattomuudesta. Mutta nyt kun neiti selkeästi on jo oma itsensä, uskallan ottaa treenit jokapäiväiseen ohjelmaan. Pikkuhiljaa yritetään palailla normaaliin arkeen!

Ps. Nämäkin kuvat jo kuukauden vanhoja.. Mihin tää aika hurahtaa?!? Ja Ranskan reissusta tulossa postaus vihdoin ensi viikolla!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kettuneiti sairastaa

Rakastan näitä kotikontujen lenkkimaastoja. Niin paljon valinnanvaraa, etten aina osaa edes päättää minne tänään lähteä lenkille! Rilla on myös saanut taas muistella miten lenkillä voi kulkea vapaana reagoimatta jokaiseen liikkuvaan asiaan tai mielenkiintoiseen hajuun, joka puskee läpi naapurin piha-aidan. Ja tokotreenit pystyy vetämään lenkin varrella päiväkodin tai koulun parkkipaikalla, jolloin hyvää häiriötä tulee jo erilaisista ohikulkijoista. Ah, ihanaa vaihtelua Kannuksen ankeisiin maastoihin!

Ja ehkä parhain asia ikinä - reilun kilometrin päässä on järvi. Sen rannat ovat todella kivoja, ne ovat pitkälle matalia jolloin koirakin voi luottaa ettei pohja katoa yhtäkkiä tassujen alta. Tämän ansiosta Rilla vihdoin uskaltautui uimaan! Ehdin kyllä tilata sille Ezydogin pelastusliivit, mutta eivät nekään turhaksi ole jääneet. Niiden kanssa neiti uskaltaa paljon rohkeammin syöksyä kepin perässä syvemmällekin. Ehdottomasti siis tulevat kulkemaan uimareissuilla mukana!



Viime lauantaina käytiin katsomassa agilityn SM-kisoja, samalla paikkakunnalla kun asutaan. Treffattiin myös Heidi & Unna tovereineen siellä ensimmäistä kertaa! Tai oikeastaanhan me törmättiin ekaa kertaa kun oltiin tutustumassa kennellinjaan, olikohan alkuvuonna 2014? Kuitenkin, sen jälkeen ei olla nähty, joten oli enemmän kuin kiva nähdä ja jutella livenä! Reipas neljä tuntia jaksettiin olla sateessa. Kotona äkkiä kuivat vaatteet päälle, Rillakin käpertyi pyyhkeiden sekaan kerälle lämmittelemään.

Ilta ja yö ei kuitenkaan jatkunut hyvin, Rilla oksenteli todella monta kertaa. Ei suostunut myöskään syömään yhtään mitään, onneksi vesi pysyi sisällä ja sitä joikin omatoimisesti. Yön jälkeen oltiin molemmat todella väsyneitä, mutta aamulla olisi lähtö kohti kasvattajapäiviä. Punnitsin moneen kertaan lähdetäänkö ollenkaan, mutta koska Rilla oli lopettanut oksentelun ja oli muutenkin paremman oloinen kuin illalla, päätin että lähdetään. Ensimmäisessä junassa kaikki meni hyvin ja Rilla vaikutti ihan ok:lta, tavallista rauhallisempihan se oli mutta ajattelin sen vain olevan uupunut edellisillan oksentelusta ja huonosti nukutusta yöstä. Tyyntä myrskyn edellä.. Vaihtoajalla ajattelin käydä pikaisilla nakkiostoksilla viereisessä Prismassa, mutta heti parin metrin jälkeen Rilla ripuloi verta. Eikä mitään pientä määrää. En jäänyt odottelemaan enää hetkeäkään, soittoja vaan heti menemään että päästään mahd. nopeasti takaisin kotiin ja eläinlääkäriin. Reissu jäi siis lyhyeen.


 Eläinlääkärissä tehtiin ensin kliininen tutkimus, siinä ei todettu mitään poikkeavaa. Sitten otettiin verinäytteitä ja röntgenkuvat, niistä paljastui onneksi vain todella korkeat tulehdusarvot. Lopulta diagnoosiepäilyksi melko ärhäkkä suolistotulehdus. Mukaan kasa lääkkeitä ja mahaa rauhoittavaa purkkiruokaa. Voi neiti! Pennusta asti sillä on ollut masun kanssa aina satunnaisesti ongelmia, masu menee löysälle aina syystä x. Niistä ollaan selvitty normaalilla riisi-kanadieetillä ja mhb-valmisteilla tähän asti, mutta nyt se ärtyi ihan kunnolla. Syy jää mysteeriksi, tälläkin kertaa. Onneksi lääkkeet alkoivat tehota nopeasti ja neiti on piristynyt päivä päivältä ihan silmissä. Tänäänkin se on tuonut lelua leikittäväksi noin miljoona kertaa ja ulkona kun kävelen ympäri pihaa kastellen kukkia, neiti hyppii vasten ja oikein vaatii huomiota. Höppänä. Näin nopeasti kun on palautunut, niin huomenna varmaan lähdetään jo kevyelle lenkille ja purkamaan pahimpia energioita pois.

Jospa tämän vuoden sairastelut oli sitten kerralla tässä, jookos?

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesälomalle lompsis!

Okei, en enää ikinä lupaa mitään tänne blogin puolelle. En koskaan ehtinyt kirjoittaa ja ajastaa valmiiksi postauksia Ranskan reissun ajaksi. My bad, taas saan pyytää suuresti anteeksi.

Ranskan reissusta on kuitenkin tulossa postaus, mutta milloin - en tiedä. Kunhan pääsen täältä Pohjanmaalta vihdoin kotikotiin ja sinne asettumaan, niin sitten.
Mutta mitä meille kuuluu? Rillalla oli mennyt ihan hyvin hoidossa, mitä nyt oli aivan kamalan läski ja ällöttävän likainen kun sen hoitolalta hain. Raukka joutui heti pesulle ja dieetille! Virtaa tuossa koirassa on ehkä enemmän kuin ikinä, tarvittais joku rällättelykaveri joka purkais tuon kaiken pois. Harmi vain, että parhaista parhain kaverimme muutti Italiaan, joten Rilla on vailla kunnon riekkukaveria..

Kuvat huhtikuun lopulta ennen Ranskaan lähtöä, silloin ei vielä vihertänyt..



Tokoa ollaan yritetty vääntää, muuten tuo onkin ollut ihan huippu mutta seuruu.. Edistää, painaa ja poikittaa. Käännöksistä ei tule mitään sen takia. Höhhöh, tähän täytyy ottaa tehokuuri! Viime Tokonuorten leirillä saatiin tähän yhdeksi vinkiksi, että opetan niin vahvaksi vasemman jalan mukaan liikkumisen, että sen avulla tuo jäisi pois. Aina olen kyllä lähdöissä vaatinut, että vain vas. jalan mukana saa lähteä, mutta nyt pitäisi saada sama idea ylipäätään seuruuseen. Tekemistä siis riittää, mutta onhan tässä koko kesä aikaa! Kaukot on menneet eteenpäin, samoin liikkeestä istu ja nouto. Liikkeestä seisomista varten olen yrittänyt opettaa erillistä pomppua, mutta ei ole jostain syystä vain tajunnut. Tällä viikolla kuitenkin joku naps kävi neidin aivoissa ja nyt tarjoaa jo tosi kivasti sitä itse, jes! Siihen paljon vahvistusta ja sitten voikin alkaa kokeilemaan miten onnistuu liikkeestä.

Tosiaan, lauantaina pitäisi olla kimpsut ja kampsut pakattuina kun lähdetään kesäksi kotikotiin. Ja hei jos teitä lukijoita on Lahden lähellä (maks. 1h junamatkan etäisyyksillä) ja kiinnostais treeniseura, niin ilmiantakaa itsenne! Ja toki leikkikaveriksikin pääsee, mutta sitten pitää vähän katsoa kun Rilla on aika raju leikkijä. Meidän kesä on niin tyhjä lukuunottamatta mun satunnaisia työvuoroja, että tarvittais todella tekemistä. Kalenteriin olen laittanut jo joitain juttuja, mutta ne on pitkälti vasta kesän jälkeen ja niin epävarmojakin..

Ainiin, ja olinhan minä tällä viikolla ma-ke täällä Kannuksessa lasten ja nuorten koiraleirillä yhtenä ohjaajista. Kämppikseni kanssa vedettiin mm. nami- ja ihmisetsintää, tottista, makkarajälkeä.. Mutta siitä on tulossa mun kirjoittama juttukin Koiramme-lehteen nuorisopalstalle, ilmeisesti pitäisi tulla nyt seuraavaan julkaisuun. Mutta nyt pitää jo rientää nukkumaan, huomenna herättävä aikaisin pakkaamaan! See ya, voisin yrittää saada kesällä aikaiseksi jonkinlaisen kuulumispläjäyksen myös meidän vanhoista rouvista. Ja monesta muustakin aiheesta, mutta eipä nyt lupailla mitään..



maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kolmen kuukauden kuulumiset?

Jokohan olisi aika päivitellä pian kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen.

Tämä kevät on ollut aikamoinen ja jatkuu yhä samanlaisena. Niin mielettömästi on muutamaan kuukauteen ehtinyt asioita tapahtua, ettei heti uskoisi. Aloitetaan käymään pikakelaus helmikuusta lähtien, pistetään teidät vihdoin ajantasalle!

Helmikuun toinen päivä meidän laumaan asteli väliaikaisesti uusi perheenjäsen. 8kk ikäinen malinois, Lex. Lexistä oli tarkoitus tulla poliisikoira, mutta lopulta pahan eroahdistuksen vuoksi poitsu jäi harrastuskoiraksi yhdelle opettajallemme. Ei sen enempää tässä postauksessa Lexistä, pieni malinuusi oli mitä herttaisin koira. Paljon tuli opittua puolessatoista kuukaudessa, jonka Lex meidän seurana oli. Helmikuu meni siis aikalailla tahkotessa koirien kanssa, eikä vapaa-aikaa todellisuudessa ollut oikeastaan yhtään koirien takia.


Maaliskuussa ei mitään ihmeellistä, pääsiäisloma meni kennelvuorossa ja oli ihana olla vain Rillan ja Lexin kanssa kämpillä. Silloin kun arkea oli neljä nuorta, erittäin aktiivista koiraa plus kaksi ihmistä sulloutuneena älypieneen kämppään, jossa piti vieläpä vähän eristellä koiria eri tiloihin. Ei ollut herkkua! Mutta ei siis kummempia silloin, maaliskuussa Rillalla oli myös toiset juoksunsa. Palailtiin myös Rillan kanssa vähän jo treenien pariin, Lexin ajan kun Rilla sai viettää täysin treenivapaata. Neidiltä löytyi hurjasti potkua ja treenit ovatkin luistaneet ihan mukavasti paria pientä juttua lukuunottamatta, mutta niistä jossain toisessa postauksessa lisää.

Huhtikuu alkoi kivasti mun synttäreillä, 18v napsahti mittariin. Hui! Tokonuorten kevätleiri oli 8.-10.pv ja sieltä lähdettiin taas niin paljon viisaampana kotiin. Ja ehdittiinhän me möllitokoissakin käydä erittäin hyvällä lopputuloksella, tuo koira oli vain niin kiva! Jossain vaiheessa tulossa videomateriaalia tästä. Ehkä me oikeasti jo uskalletaan pian virallisiin kokeisiin.. Heti seuraavana päivänä meillä olikin luustokuvaus. Ja eilen napsahti selkälausuntokin Koiranettiin ja koko potti näyttää nyt tältä: C/C, 1/1, VA0 ja LTV1. En voi sanoa muuta kuin että harmittaa. Harmittaa ihan pirskatisti, jos/kun tuo alkaa oireilemaan myöhemmin. Olin niin innoissani kaavaillut, että kun täältä koulusta päästään niin etsitään meille aksaryhmä. Ehkä kisoihinkin oltaisiin joskus uskaltauduttu. Mutta ne haaveet on nyt kuopattu täysin. Muuten eletään kyllä normaalia elämää kunnes alkaa oireita ilmaantua. Niveliä varten täytyy hankkia vähän valmisteita, näillä näkymin glukosamiini + kalanmaksaöljy -yhdistelmällä lähdetään liikkeelle ja katsotaan sitten jos tarvitsee jotain lisää.



Jos vielä katsotaan vähän tulevaisuuteen, toukokuuta ja kesälomaa. Ensinnäkin tämä on meidän viimeinen kouluviikko, maanantaina 2.5. meidän luokka lähtee reissuviikolle (ma-ke), kierrellään mm. Tullin koirakoulu, Opaskoirakoulu, Poliisikoiralaitos jne. Siitä alkaakin top-jakso ja minä lähden 11.5. neljän muun kennellinjalaisen kanssa Ranskaan työssäoppimaan! Vitsit miten odotan sitä innolla, kolme viikkoa siellä samantyyppisessä koulussa kuin tämä meidän kennellinja. Rilla joutuu jäämään tänne luokkalaiselleni hoitoon ja hetkeksi myös koulun hoitolalle. Palaan 2.6. ja jäädään vielä siitä hetkeksi Kannukseen koiraleirille ohjaajaksi. Eli jossain kesäkuun toisella viikolla lähdetään Etelä-Suomeen, jossa toivottavasti odottaa kesätöitä Mustissa ja Mirrissä.

Tuliko tarpeeksi asiaa? :D Tässä on tosiaan niin vähän aikaa enää ennen Ranskaan lähtöä, että ajattelin yrittää raapustella muutaman postauksen valmiiksi, mm. Lexistä ja sitten kokeenomaisuudesta yms. Voin ajastaa ne sopivasti reissun ajalle, niin pidetään teidät lukijatkin vielä tallella. Kiitos muuten kun olette siellä pysyneet ja jopa lisääntyneet, 100 lukijaa meni tämän kevään aikana rikki! Kiitos ja anteeksi kaikesta.

1v 9kk
Keskimmäiset kuvat © Sofia Kovalainen, viimeinen kuva © Hanna-Maria Karvinen

lauantai 30. tammikuuta 2016

Tilannekatsaus - joko ollaan valmiita?

Meidän tokoilut luistaa tällä hetkellä varsin hyvin. Olen lähes päivittäin naksutellut aamuruualla sisällä perusasentoa ja paikallaan käännöksiä, täyskäännöstä, kapulan pitoa, nättiä tarttumista kapulaan, kaukoja.. Ulkona ollaan tehty hommia lähinnä etäpalkalla. Tehty pari liikettä putkeen, jonka jälkeen vasta palkka. Neiti on toiminut hyvällä innolla ja tarkkuudella, jes!
Tässä kuitenkin pientä mutustelua, mitä meidän alokkaan liikkeille kuuluu..

Paikalla makaaminen 1min
- saattaa lähteä perään kun kävelen pois päin -> tehotreeniin!
- asennon pysymiseen varmuutta
- häiriötreeni ei koskaan pahasta!

Seuraaminen
- oikealle käännös kuntoon
- muistuttelua pysähdyksien perusasennosta
- häiriötreeniähäiriötreeniähäiriötreeniä!!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- voisi olla inan täpäkämpi maahanmeno
- häiriötä!

Luoksetulo
- menee lähes aina vähän yli, taakseni, tähän joku kikka että jarruttaisi ajoissa?
- suora loppuperusasento
- häiriötä!

Noutoesineen pitäminen
- häiriötä!

Kauko-ohjaus
- varmuutta pidemmälle matkalle, kisaetäisyydellä kyllä toimii
- häiriötä!

Estehyppy
- pitäisi päästä mahd. monella erilaisella hypyllä tekemään, ei aina samalla..
- suora loppuperusasento

+ kehääntulossa heti jo mukana ja valmiina
+ nopeat aloitusperusasennot!!
+ liikkuri = ei tarkoita mitään (varsinkin paikkamakuun käskytykset)
+ liikkeiden välit sivulla (kontaktissa vai ei? päätöksiä pitäisi tehdä..)


Ei mitään isompia korjattavia juttuja siis. Eniten kaivataan sellaista tiettyä varmuutta suorittamiseen ja tietysti kisoja katsoen palkkaamattomuus ja liikkeiden välit yms. kuntoon. Puolivakavissani katselin koekalenteria, maaliskuussa olisi kaksi varsin varteenotettavaa vaihtoehtoa. Toisaalta haluaisin ensin käydä kokeilemassa edes möllit tai sitten viralliset rally-tokot, jotta jonkinlaista kehäkokemusta tulisi.. Huui kun alkoi jo nyt jännittää pelkkä ajatuskin! Mutta en tahdo kiirehtiä, jos maaliskuun alussa tuntuu ettei olla valmiita niin sitten ei mennä.

Tokonuorista pitäisi kuulua tässä lähiaikoina saadaanko jatkaa vielä tämä vuosi ryhmässä. Kevätleiri olisi 8.-10.4.. Vaikka ei ole varmuutta jatkosta, olen senkin takia miettinyt maaliskuun kokeita, sillä tavoitteenamme oli korkata alokas ennen tuota kevään leiriä. Mutta katsotaan, nyt pitää tehdä kunnon treenisuunnitelma koetta varten ja pitää kaikki peukut pystyssä, jotta saataisiin jatkaa Tokonuorissa!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kuka minä olen?

Milli, Olipa Kerran Priya -blogista heitti hieman erilaisen haasteen. Nimittäin piti kertoa itsestään enemmän kuin pintaraapaisu. Tähän meni yllättävän kauan, mutta tässä se on - kuka minä olen?


FANTASIAAN UPPOUTUJA
Rakastan lukemista. Ah, ei ole mitään parempaa kuin ahmia kokonainen kirja päivän aikana. Hirveintä on lukea muutamia kymmeniä sivuja kerralla, pitää taukoa, jatkaa taas hetki jne. Siihen lukemiseen pitää ottaa reilusti aikaa (monta tuntia), jotta ei tarvitse lopettaa koko ajan kesken. Muuten ei lueta ollenkaan. Nykyään osaan jo hieman paremmin hillitä lukuintoani ja lopetan, kun huomaan ettei silmät ja aivot pysy perässä enää täysillä. Silti edelleen usein nukkumaanmeno venyy pitkälle yöhön.. Rakastan vain uppoutua siihen satujen maailmaan - kuvitella kaikki hahmot, ympäristöt ja tapahtumat omanlaisena versionani.

Kirjastosta mukaan lähtee lähinnä vain fantasiakirjoja. Vampyyrit, sudet ja ihmissudet on parhaimmistoa, mutta niiden puutteessa olen löytänyt muutamia muitakin kivoja kirjoja. Tämä kaikki pätee myös elokuviin ja sarjoihin. Voitte vain kuvitella mitä tapahtui kun hankin ensimmäistä kertaa Netflixin. Juu ei tullut paljon nukuttua seuraavina viikkoina..

JÄRJESTELMÄLLINEN KUUNTELIJA
Olen varsin rauhaa rakastava ihminen. Riitatilanteita vältän viimeiseen asti, yritän sovitella ja joustaa itse asioista jotta vältytään ylimääräiseltä pahalta. Jos kuitenkin jostain suutun, pidän sen kaiken sisälläni ja vaikutan vain hiljaiselta ulkopuolisille. Pyrin olemaan myös avarakatseinen ihminen. Mietin asioita muistakin kuin yhdestä näkökulmasta ja olen varsin suvaitsevainen. Omistan myös vahvoja mielipiteitä asioihin, mutta harvoin niitä huudan ääneen ellei siihen ole oikeasti syytä.

Olen mieletön stressaaja. Asiat, jotka ovat levällään tai joihin en pysty vaikuttamaan, saavat järjen koetukselle enemmin tai myöhemmin. Haluan hoitaa asiat kunnolla enkä puoliksi hutiloiden, etenkin jos ne asiat vaikuttavat/koskevat jollain tavalla jotain muuta ihmistä (työharjoittelut, kentsuvuorot jne.). Siivous on myös tarkkaa puuhaa! Pidän siis tietynlaisesta järjestelmällisyydestä ja selkeydestä.
Vierailta ja puolitutuilta kuulen olevani hiljainen, mukava ja ystävällinen ihminen. Ja se on ihan totta. Läheisten seurassa olen enemmän oma itseni ja varsinkin pienenä minua aina sanottiin papupadaksi - juttua siis riitti ja riittää kyllä edelleenkin.. Tästä huolimatta olen enemmän kuuntelija kuin puhuja. Kuuntelen mielelläni ihmisten huolia vaikken niihin mitään järkevää tai auttavaa osaa sanoa. Kun tulisi minun vuoroni puhua omista fiiliksistä ja ajatuksista, tyydyn vähättelemään enkä oikein osaa avautua kenellekkään. Pohdin mieluummin kaikki omassa päässäni, mikä ei aina ole se parhain vaihtoehto..

Kannus on kuitenkin muuttanut minua todella paljon tämän reilun vuoden aikana. Uskallan tulla enemmän esille, sanoa ääneen mitä ajattelen ja olla oma itseni - eloisampi ja rohkeampi. Ja se on niin helpottavaa! Mutta edelleen tilanteet, joissa on ihmisiä jotka ovat kovin räiskyviä, itseään esille tuovia persoonia ja ajattelen heidän olevan niin paljon parempia ihmisiä kuin minä, ne ovat vaikeita tilanteita. Silloin olen mielestäni taas se maailman pienin ja mitättömin ihminen, joka pystyy vain seurata kaikkea sivusta ihan hiljaa.


JÄMÄHTÄNYT KASVIS
Usein tahtoisin vain pysäyttää ajan, elää ja nauttia siitä hetkestä hieman pidempään. Tai vaikka ikuisesti. Olen vähän sellainen jämähtäjä - en tykkää muutoksista. Silti lähes aina voin vain todeta että vaihtelu virkistää. Ei ole mitään syytä pelätä muutoksia, sen haluan vielä oppia.
Olen myös aika mukavuudenhaluinen. Saan joskus todella ruoskia itseäni ylös tekemään asioita ja olen mestari vitkuttelussa. Ja aina myöhässä ellei kyse ole jostain virallisesta ja tärkeästä, johon ei todella voi mennä myöhässä. Ruoka on myös hyvää. Ja nukkuminen on ehkä parasta! Tosin en kuitenkaan halua nukkua liian myöhään, muuten koko päivä menee ihan ohi. Mutta ehkä se on se sängyssä lokoilu. Höhö, annan kauhean laiskan kuvan itsestäni. Ei oikeasti, en ole sellainen koko päivää sängyssä viettävä ihminen! Parasta on vain aloittaa aamu kun ei ole mikään kiire nousta ylös peittojen välistä. Tästä huolimatta mikään ei vedä vertoja pitkälle metsälenkille tai vaellukselle. Pieni erätonttu siis minussakin on! Nykyaikaisempaa puoltakin löytyy, olen nimittäin erittäin ahkera Youtuben kuluttaja. Ja Snapchatin ja..

Mutta jos palaan ihan pikaisesti vielä ruokaan, niin meikäläinenhän on nykyään kasvissyöjä. Jos syy mietityttää, niin näin ympäripyöreästi vastattuna lihan haittavaikutukset/miinuspuolet on niin järkyttävän suuret, etten näe syytä miksi enää söisin sitä. En juokse eläinten olojen ja oikeuksien perässä tai muunkaan tietyn "aatteen", vaan ihan koska omasta tahdostani haluan. Ja olen ollut tyytyväinen päätökseen, olen ravintoloissa jne. löytänyt äärettömän hyviä ruokia, joita en ehkä normaalisti olisi syönyt. Parasta on myös se, että vihdoin olen alkanut tekemään viikonloppuisin itse kunnollista ruokaa ja tämä kokkailu varmasti jatkuu. Olen siis aivan toivoton kokki, joten harjoiteltavaa riittää.. Leipominen sen sijaan onnistuu mainiosti!

Instagramista minut löytää @mirkahallami ja jos kesällä olette tulossa Hurttahuoneen leirille, olen siellä yksi ohjaajista!
Huh, ehkä te nyt tiedätte vähän enemmän minusta. Tätä oli oikeastaan aika kivaa, vaikkakin todella vaikeaa, kirjoittaa ja miettiä. Kiitos haasteesta Milli!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Tiedot ajantasalle, kiitos?

Nykyään on jotenkin todella vaikea saada mitään järkevää tekstiä aikaiseksi tähän tyhjyyttä huutavaan blogiin. Tuntuu osittain pakkopullalta, mikä ei ole yhtään hyvä juttu. Asenne täytyisi muuttaa niin, että kirjoitan tänne kun minusta siltä tuntuu ja sellaisista asioista joita haluan myöhemmin palata lukemaan. Nyt vain yritän raapustella jotain, jotta te lukijat olisitte tyytyväisiä. Ei näin, ei tosiaan näin tämän pitäisi mennä.. En kuitenkaan aio lopettaa mistään hinnasta blogin pitämistä, mutta yritetään muuttaa asennetta tulevan vuoden aikana! Uskon myös että tuleva ulkoasun muutos parantaa fiilistä kirjoitella..



Koska viimeisen kuukauden aikana postaukset ovat olleet aivan jostain muusta kuin meidän kuulumisista, niin tämä postaus voidaan pyhittää kokonaan siihen.
(tässä välissä kävin hieman nostamassa verenpainetta kun Rilla päätti herkutella kämppikseni juuri tekemillä punajuuripyöryköillä. on muuten aivan ihana koira)

Tosiaan, joulu ja uusi vuosi meni meidän osalta ilman mitään erikoisuuksia. Rilla selvisi uudesta vuodesta ilman minkäänlaista kummastelua kuten viime vuonnakin, onneksi. Kannukseen palattiin sunnuntaina 3.1. Heti maanantaina oli mätsärit, joissa käytiin hakemassa PUN-. Rilla pelkäsi aivan mielettömästi (nais)tuomaria, vaikka tuomari tuli todella rauhassa alusta asti. Ei auttanut mitkään kyykkyyn menemiset kylki koiraan päin, rauhassa puhuminen, namien syöttäminen.. Antoi koskea selkään asti namien avulla, mutta takapäähän ei yhtään. Hämmennyin itse tilanteesta kun Rilla ei ole koskaan noin voimakkaasti reagoinut tuomariin. Höhpöh, tämä täytyy selkeästi ottaa nyt treenin alle tai muuten tuo ei anna enää kenenkään tuntemattoman koskea itseensä.


Muuten ollaan yritetty päästä kiinni normaaliin arkeen. Yli -25 pakkasen takia meidän ulkoilut rajoittui lähinnä kilometrin matkaan hallille ja takaisin. Ilman takkia Rilla pärjää alle tuon, mutta tossut tarvitsee jo kun mennään yli -15. Ensi talveksi täytyy hommata etutassuillekin tossut, nyt meillä on vain yksi pari kun syksyllä tarvittiin anturahaavalle yksi tossu. Onneksi jo takatassuissa tossut helpottaa huimasti ja pystytään olemaan ulkona normaalisti, kunhan ei pysähdytä. Niin ja Rillalla nenä vie tällä hetkellä aivan liikaa, en enää ole uskaltanut pitää sitä vapaana kuin oikeasti vasta metsässä/pellolla.. Jospa johtuisi vain juoksuista, jotka voisivat pikkuhiljaa jo alkaa.. Onneksi treenit luistaa kohtuullisen hyvin, pari oivallusta on tullut ja ollaan päästy vähän eteenpäin, mutta muutamien (samojen) ongelmien kanssa painitaan edelleen. Listasin tällä viikolla kaikki alokasluokan liikkeet ylös ja jokaisen kohdalle meidän ongelmat/keskeneräisyydet. Niistä on tulossa ihan oma postauksensa, meinaan niissä riittää puitavaa!


Koko lauma taas koossa, ja samalla ensimmäinen yhteiskuva missä Readykin on mukana!