perjantai 28. elokuuta 2015

Ensimmäinen eläinlääkärireissu

Rilla sai jostain hankittua itselleen silmätulehduksen.. Eilen tuli soiteltua kuumeisesti eläinlääkäreille ja kun vihdoin sain meille ajan, piti yrittää keksiä jostain sinne kyyti. Autottomana 40km matka yhteen suuntaan on aika hankala, julkisetkin menee niin typerästi.. Lopulta sain kuin sainkin hommattua kyydin ja tänään aamusta kaahailtiin näyttämään tohtorille kipeää silmää.

Oli varsin mielenkiintoinen käynti. Rillahan on varautunut vieraita kohtaan, erityisesti miehiä. No, mentiin vastaanotolle ja nostin koiran normaalisti pöydälle. Pöytä oli kuitenkin hurjan korkealla.. Ell tutki aika ronskisti, ei juurikaan odotellut vaan oli samantien silmän kimpussa. Rilla oli tässä vaiheessa jo kovin epäileväinen ja tilannetta ei tosiaan parantanut korkea pöytä, joten mun oli vielä vaikeampi saada pidettyä Rilla kunnolla paikoillaan. Ja eihän ell lopulta saanut laitettua Rillalle testiainetta silmään, sillä Rilla kirjaimellisesti ensin kiipesi ja lopulta hyppäsi mun syliin. Hohhoijjaa, vähän hävetti.. Uskon että aine oltaisiin saatu laitettua jos ell olisi malttanut antaa koiralle pienen hetken omaa tilaa, minä olisin saanut paremman otteen ja muutenkin ell olisi voinut lukea koiraa pikkaisen paremmin. Saatiin kuitenkin resepti sidekalvotulehdukseen, nyt silmään menee voidetta 2krt/pv viiden päivän ajan. Ei onneksi ollut kallis reissu.. Toivotaan vaan ettei tästä jäänyt mitään traumoja mieslääkäreitä kohtaan, oli kuitenkin meidän eka kerta miespuolisella eläinlääkärillä. Naislääkärien kanssa ei tähän mennessä ole ollut onneksi mitään ongelmaa.


Tänään myös tultiin viikonlopuksi kotiin. Rillalla heittää kuppi komeasti nurin aina kun tänne tullaan.  Vaikka on se huomattavasti rauhoittunut juoksujen jälkeen niin silti. Jo kun hypätään Lahden asemalla junasta, se alkaa vimmatusti etsimään äitiä ja isäpuoltani - hyppii tuntemattomia vasten ja kiskoo kuin viimeistä päivää.. Autoon päästessä piippaa alkumatkan ja pihaan saapuessa aloittaa uudestaan. Tänään lähdettiin aika pian kolmikon kanssa lenkille ja eihän siitä hihnassa kävelystä tullut yhtään mitään. Hirveää kiskomista ja kun muut menivät meistä ohi, alkoi jäätävä konsertti. Tuo ei piippaa juuri koskaan, oikeasti erittäin harvoin ja nyt varmaan 20min putkeen..?! Jouduin pysähtymään kahden-kolmen askeleen välein ja pyytämään uudestaan vierelle. Siinä se vuoti kuin seula, ei meinannut hiljentyä kovemmastakaan käskystä. Aivan kamala! Rauhoittui kun saatiin kävellä etummaisena, mutta loppumatkasta oli taas melkein sama homma. Hermot oli koetuksella, mutta sain onneksi pidettyä pakan hyvin kasassa.

Tällainen pikapäivitys tällä kertaa! Tarkoitus olisi ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kuvailla teille pientä My dayn tyyppistä videota.. Katsotaan saanko julkaistua ennen sitä vielä jotain!

maanantai 24. elokuuta 2015

Yksin ei oo kiva olla..

...sanoo Rilla.

Kuten heinäkuussa kirjoitin, Rillalla on yksinolo-ongelma. Se tuhoaa tavaroita ja stressaa selkeästi yksinoloa. En ole keksinyt tähän mennessä keinoa, millä helpottaa/ratkaista tämä. Toki ongelman voi helposti kiertää sillä, että jätän sen tuulikaappiin - siellä ei ole kuin laattalattia & -seinät, sekä kuivauskaappi. Mutta näin kesäaikana tuonne tuulikaappiin läkähtyy, toisekseen pitää tuon koiran olla sen elämän aikana muuallakin yksin. Joten kiertotie ei ole vaihtoehto.

Ihan pentuna Rilla aloitti sillä, että se repi sängystä peiton ja tyynyn alas. Seuraavaksi se hyppi pöytiä vasten ja repi alas kaiken mihin yletti. Voimaakin löytyi jostain sen verran, että sänky ja kevythäkki siirtyivät helposti keskelle huonetta. Kohta se jo hyppikin pöydille, eikä mikään ollut turvassa. Samoihin aikoihin taisi kevythäkki kokea karun kohtalon ja jouduin kursimaan sen käsin kasaan (vielä ei olla päästy testaamaan pitääkö se aussieta sisällään). Kun en jättänyt mitään tuhottavaa sen ulottuville, alkoi sängyn kulma maistumaan. Siinä vaiheessa koiru lähti tuulikaappiin. Satunnaisesti kokeilin josko se osaisi jo olla mun huoneessa yksin ja välillä oli parin päivän-viikon jakso milloin sujui hyvin, sitten taas homma karkasi käsistä. Onneksi alkukesästä ei ollut helteitä, niin pystyi hyvin pitämään sen tuulikaapissa. Paitsi kerran, kun erehdyksissä jätin sen koko kämppään vapaaksi, oli kentsusta tullessani lattiat ja sohva sotkettu avokadolla. Nam.



Koulun alkaessa pelotti miten meidän käy. Rilla ei ollut ollut pitkään aikaan yksin, saati koulupäivän mittaista jaksoa, joten pelot entistä suuremmista tuhoista oli ihan aiheelliset. Mutta mitä tämä neiti on sitten tuhonnut nyt, kun koulua mennään jo kolmatta viikkoa? Ei mitään. Ei ainuttakaan asiaa, se ei ole tiputtanut mitään pöydiltä, kanniskellut kenkiä - ei yhtään mitään! Paikat ovat olleet tasan samassa kunnossa kun lähtiessä. En tiedä tekikö juoksut tämän, maaginen yhden vuoden ikä, se, että Rilla on nyt saanut olla isommassa tilassa (keittiö + eteinen + mun huone) vai kuka tuon korvaan on supatellut, että yksin jääminen voi olla myös ihan ok juttu. Ken tietää, mutta ei haittaa yhtään! Keittiöstä ei tarvitse siivota kuin kaikki ruoka-aineet kaappeihin ja työntää tiskit tms. kauemmas reunalta, muuta ei tarvitse tarkistaa ennen lähtöä. Siis jopa ruokasäkki saa olla rauhassa! Mä todella toivon, enemmän kuin mitään muuta, että meidän yksinolo-ongelmat olisi näin helposti selätetty. Tää vaan tuntuu liian helpolta ollakseen totta..

Nää kolme viikkoa on ollut niin kivat. Mutta kyllä se stressi sieltä kohta nostelee jo päätään.. Meidän vuosikurssi nimittäin järjestää 19.9. Match shown ja möllitokon, joten niissä riittää aivoille töitä ihan tarpeeksi. Ennen joulua tapahtuu niin paljon kaikkea, etten oikein ole itsekään kartalla mihin kaikkeen olen lupautunut. Mutta eipä ainakaan pitäisi käydä aika pitkäksi!

ps. kuka tunnistaa keskimmäisessä kuvassa poseeraavan taitavan tokomamman? ...Wilma ♥


tiistai 18. elokuuta 2015

Kesäpaketti!

Kesän alussa saimme PetNetstorelta kesäpaketin, joka sisälsi taas paljon kivoja tavaroita. Näitä ollaan nyt kesä testailtu, joten eiköhän ole aika julkistaa raadin tulokset!


Jos aloitetaan nameista, niin nehän ovat ehkä kaikille jo tuttuja Hau Hau Championin Täyslihaherkkuja. Ne ovat kyllä meidän ehdottomia lemppareita kaupan nameista! Pehmeitä, maistuvia, lisä- ja säilöntäaineettomia. Kaikki maut kelpaavat ja toimivat treeneissä ja aktivointileluissa, ihan huippuja.

Leluja voitaisiin tarkastella meidän lempparijärjestyksessä. 
Ykköspaikalle kiilaa ihan ehdottomasti tämä veikeä Trixien uimariankka
Ennen kuin pääsimme vesien ääreen, ankka toimitti virkaa repimisleluna. Se on ollut mukana agility- ja tokokentillä, pellolla, metsässä, uimassa.. Aikalailla kaikkialla. Parasta on ettei siinä ei näy jälkeäkään aktiivisesta käytöstä, vinku ja softispallokin ankan sisuksissa ovat ehjiä. Kestävä, kevyt, hauska ja erittäin suosittu meillä. Miinuksia ei tästä lelusta tule edes mieleen!




Toiselle paikalle kipuaa Nerfin "Three Rings". Tähän suhtauduin ensin erittäin suurella ennakkoluulolla, ajattelin ettei tällä mitään tee. Sain kuitenkin yllättyä - Rilla leikki tällä tosi usein! Valitettavasti nykyisin imperfektimuodossa, sillä keskimmäinen, narusta valmistetun rinkulan liitoskohta petti viime viikolla. Harmittaa! Tämä oli siihen asti kestävä ja kivalla tavalla erilainen vetolelu. Se jousti hyvin ja Rilla sai tukevan otteen. Miinuksena tosiaan tuo heikko liitoskohta. Tämän myötä voin kuitenkin hyvin kuvitella meille lisää Nerfin leluja, sillä tuo kumimateriaali oli ainakin kestävää!




Kolmannen paikan saa Trixien On the Trek Dummy. Tämä ei ole ollut meillä kovin aktiivisessa käytössä. Materiaali on minusta liian liukasta ja heppoista repimisleluksi. Naru sentään oli jykevä ja pitävä. Harmiksi tämäkin meni eilen rikki. Saatiin aikaiseksi pari reikää ja naru lähti irti.. Kai tuon saisi korjattua, mutta katsotaan. Kelluvuutta ei olla testailtu (koska herra ankka on aina vain ollut matkassa). Noutajatyyppiselle koiralle voisin tämän kuvitella, meidän repivälle paimenelle liian hentoinen lelu.




Sitten muutama koulutustarvike!
Ihan uutena kokeiltavana meille oli Trixin koulutuskeppi + naksutin. Naksutinhan meillä on aktiivisessa käytössä, mutta näiden yhdistelmä oli mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, etten ole saanut opetettua Rillalle tätä. Se ei jotenkin hoksaa tuota palluraa kepin päässä? Tai sitten en ole osannut opettaa tätä oikein? En tiedä, kuitenkin, toimiva vehje tämä silti on! Sopivan kokoinen käteen ja ehdotonta plussaa tuosta rullautuvasta kiinnitysmekanismista. Ihan ykkönen! Varsi on myös säädettävä ja se on toiminut meidän käytössä hyvin. Ainut miinus on hieman jähmeä naksun nappula ja ääni on kamala.




Toinen oli namipussi - Trixien Baggy DeLuxe. Meillä ei ole ollut erityiselle namipussille tarvetta, koska treenatessa päälläni on treeniliivi. Niillä muutamilla kerroilla millä tätä on kuitenkin käytetty, on pussi ajanut tehtävänsä. Se on aika passelin kokoinen, sieltä on helppo ottaa (ainakin suht täytenä ollessaan) ja namit pysyvät sisällä. Hyvä kiristyssysteemi - ei namit putoa pienimmistä hyppelyihdistä pois! Kiinnityshakakin vaikuttaa tukevalta. Väri ei ehkä ole oma suosikkini, mutta menee pikkutreeneissä. Toimiva ja kiva pussi, joka lupaa vieläpä helpon materiaalin puhtaana pitoon.



Tällaisia tuotteita tällä kertaa. Hittijuttu on ehdottomasti uimariankka, kukapa ei tuollaista veikeää kaveria voisi vastustaa! Nämä tuotetestaukset ovat siitä kivoja, kun jää itsellekin muistiin millaisia tarvikkeita ja leluja onkaan olemassa, ja pystyy sitten kavereillekin suositella tarvittaessa. Me tykätään, iso kiitos siis vielä PetNetstore!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hiekkaa varpaiden välissä

Ensiksi pahoittelut pitkästä postausvälistä, tässä on vain viimeisen viikon aikana ollut niin paljon hässäkkää! (psst. Flickr ei antanut ladata kuvia sinne, joten laitoin ne suoraan bloggerin kautta. pahoittelen siis kuvien laatua..)

Tosiaan, me lähdettiin viime keskiviikkona aamulla ajelemaan kohti Oravaista. Mukana koirista vain Rilla, sillä lopullinen päämäärä oli Kannus. Vietimme kuitenkin kaksi yötä Oravaisissa vuokramökissä. Kävimme mm. Storsandin rannalla ja vau, miten hieno se meri onkaan! Mä olen ollut kerran kosketuksissa mereen, sekin Kyproksella vuonna 2011, joten olihan se vaikuttava. Hiekkakin oli niin pehmeää ja hienojakoista, ah.








Ranta oli aivan mahtava. Vaikka ei ollut mikään hellepäivä, rannalla pystyi hyvin olemaan shortseissa. Mereen sai kahlata vaikka kuinka pitkälle, ennen kuin shortsienkaan rajat tulivat vastaan. Rilla kahlaili myös, taisi jopa kerran joutua uimaan. Lelu oli tällä kertaa vähän ällö. Juoksi perään, mutta ei aina tuonut mukanaan. Liekö koiran suuhun niin paljon suolaisempaa merivesi?

Perjantaina iltapäivällä oltiinkin sitten Kannuksessa. Viikonloppu meni lähinnä palautuessa kaikesta, oltiin molemmat ihan tajuttoman väsyneitä. Käytiin kuitenkin (tietenkin) treffaamassa parhaimmat leikkikamut ja Rilla oli taas superinnoissaan. Sunnuntaina uudet ykköset saapuivat ja illalla mentiinkin isolla porukalla pellolle. Yhteensä matkassa taisi olla yli 20 koiraa! Pellolla jakauduttiin kahteen ryhmään ja hienosti meni molemmissa. Mitään isompia konflikteja ei tullut, ihme! Rillakin oli kuin unelma - tuli joka kutsusta luokse, ei kiusannut pienempiä, pysyi käskyn alla ja jopa oikeasti oli kiinnostunut myös minusta, vaikka koiria pyöri ympärillä valtavasti.



Eilen oli ensimmäinen koulupäivä ja tuntuu, ettei täältä olisi ollut poissa näin kauaa. Toisaalta kiva, toisaalta ei.. Tänään oli jo koko päivä käytäntöä. Aamupäivällä näytettiin missä mennään tokossa, kerettiin katsomaan seuruu ja kaukot. Kesällähän me rakennettiin vain virettä ja motivaatiota, ja nyt niiden osalta saatiinkin erittäin hyvää palautetta - jes! Juoksut muuttivat ton koiran niin erilaiseksi ja vain parempaan suuntaan!

Iltapäivällä tehtiin agilityssa ensin hypyn ja putken tarjoamista, niiden jälkeen oli kokonainen rata juostavana. Hypyn tarjoamisessa oli ihan liikaa häiriötä kun puolet luokasta tekivät samaan aikaan kentällä. Niinpä Rilla karkasi kahdesti luokkalaisemme sheltin luo, mutta tuli sentään heti kutsusta takaisin! Putken kohdalla Rilla oli jo ihan tööt, eikä jaksanut keskittyä. Roiski vähän sinnepäin eikä lukenut kunnolla ohjausta. Lopetettiin siihen eikä tehty koko rataa ollenkaan.

Vielä lopputunneista kesän eka jälki, nurmikolle ehkä 30m. Vanheni puolisen tuntia. Ajoi ekaa kertaa rauhassa (niin väsy jo..), mutta jätti silti n. joka toiselta askeleelta nakit syömättä koska olin tehnyt askeleet liian tiheästi. Kotiläksyksi pidempiä, loivilla kaarteilla ja pidemmillä askeleilla jälkiä. Toisin sanoen vaikeampia. Öhh, jospa sitä ennen lumia saisi muutamat jäljet tallattua. Ei vaan oo mitään mielenkiintoa tätä lajia kohtaan, niin.. Mutta täytyy tehdä, on tolla sentään niin loistava nenänkäyttö ettei siitä jää kiinni!

reilu 1v ♥

Meistä alkaa vihdoin hioutua tiimi. Sellainen, jossa molemmat tuntevat toisensa, luottavat toisiinsa ja kuuntelevat toisiansa. Kesällä sain kuulla, miten meidän kahden menoa on kiva katsella. Tuntui hyvältä ja tuntuu edelleen ♥