keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kukkaisneito

Me ollaan käyty nyt aika hyvin kulkemassa kaikki vanhat lenkkireitit lävitse ainakin kertaalleen. Tänään kuitenkin tajusin, että yksi paikka on vielä käymättä. Joten koira mukaan ja askel kohti läheistä peltoa. Peltotien varrelta löytyi myös kivasti kasveja kasvioon, joka pitää saada kesän aikana tehtyä.





Ensimmäisen reissun jälkeen kurvattiin kotiin vain hetkeksi syömään ja laittamaan kasvit painojen alle, sitten kameran kera uusi kierros!

Kun päästiin peltotielle, aurinko alkoi porottamaan täydeltä taivaalta. Hieman harmitti, sillä aikaisempi puolipilvinen sää olisi ollut paljon otollisempi kuvaamiseen. Talsittiin kuitenkin peltotie loppuun asti, samalla kun pysähtelin vähän väliä etsimään lisää kasveja kasviooni. Olin juuri ehtinyt kääntyä kotiinpäin, kun pieni pilvi lipui auringon eteen. Juoksujalkaa mentiin takaisin kivojen kukkasten luokse, koira puskaan ja kamera laulamaan. Kannatti! Rilla oli tänään mahtava kuvattava, tyytyväisenä ilman hötkyilyä se pönötti milloin missäkin puskassa poseeraamassa. Huippu neiti ♥





Rilla on kasvanut henkisesti hirmuisesti tämän kesän aikana. Se ylimääräinen niskurointi tuntuu pikkuhiljaa hävinneen. Vielä satunnaisesti se yrittää jumittaa ulos kun pitäisi tulla sisälle, mutta siitäkin pääsee helposti yli kun kerran komentaa tiukempaan sävyyn. Lenkillä pysyy kivasti lähellä ja vierellä käskyn alla. Tosin hajut meinaa vetää enemmän puoleensa, mutta siitä syytän juoksuja. Sisällä se antaa kissojen olla jo tosi hyvin rauhassa. Päivittäin se edelleen kyllä vähintään kävelee parin kissan perässä, mutta jättää homman siihen heti kun asiasta mainitsee. Huima ero entiseen.

Ah, vihdoin tuntuu että ton koiran aivoihin on saattanut jäädäkin jotain niistä asioista, mitä sinne päähän on tässä vuoden aikana taottu. Tästä tulikin mieleen - blogin puolella jäi kokonaan mainitsematta sellainen, että neiti punanuttu meni ja täytti 17.7. kokonaisen vuoden! Hieno piski se on, ei voi muuta sanoa. Ottaa hitosti mutta antaa sitäkin enemmän ♥ 



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Treeniä videolla

Eilen päätin lähteä Rillan kanssa entisen ala-asteeni pihaan treenaamaan rally-tokoa. Ajatus hyvä, toteutus ei.

Ah, en tiedä edes mistä aloittaisin!
Ehkä siitä, miten kivalta tuntui vetää treeniliivi päälle. Rehellisesti, mä en edes muista milloin viimeksi oon sitä käyttänyt! Kun olin päässyt sen pienen häpeän ylitse, kasasin meille kivan radan. Tarkoitus oli tehdä pienissä pätkissä hyvällä fiiliksellä, mutta milloinhan viimeksi asiat on menneet suunnitelmien mukaan..?

Rillasta ei ole kunnon treenivideota sitten pikkupentuaikojen, joten here it comes. Yritin laittaa videoon virheitä, joita varsinkin jälkikäteen huomasin. Mutta eniten mua harmittaa, että taas se yleisfiilis ja ilme oli sellanen "njaah, ei ny oikee kiinnosta", mikä on meillä nyt suurin ongelma ja sen takia mikään ei toimi. Tässä kuitenkin videomateriaalia, alemmas availen hieman mietteitä treenistä.




Ensimmäinen pätkä tehtiin ensin oikeasti namilla, ja siitä ei tullut yhtään mitään. Koiraa ei kiinnostanut tippaakaan. Vaihdettiin leluun ja herranjestas! Napakymppi suoritus! Lelu tosin oli kainalossa, mutta treenimäärään nähden se saakin vielä olla siinä.
Otettiin uusiksi ja sitten meni pipariksi. Laitoin lelun takataskuun ja silloin Rillalla ei riittänyt keskittyminen, se huomasi keinuvat lapset ja sinne meni kontakti. Ei palautunut, olisi ehkä pitänyt leikittää kunnolla joka välissä? En tiedä. Lopulta lähdettiin kokonaan pois kun ei siitä tullut mitään. Videolla ei näyttänyt niin pahalta kuin mitä todellisuudessa oli.

Kaukot. Ei. Onnistu. Enää. Olisi pitänyt päättää treenit kokonaan, koska näin ettei koira ollut todellakaan täysillä mukana. Rillalla on ollut todella hienot kaukot. Niin nätit, vaihtanut aina ekalla käskyllä eikä liikkunut. Kesän alussa kävi jotain ja nyt toimivat kaukot on fantasiaa. Takapalkalla saa jopa jotain aikaiseksi, mutta ei sitä mitä se ennen oli.. Huoh.

Suurimman osan ajasta purin kaikkea Whatsapin välityksellä kaverilleni. Lopulta kun lähdettiin, annoin Rillan vielä rällätellä karvapatukan kanssa. Kävelin parkkipaikkaa ympäri samalla äänitellen ääniviestiä kaverilleni, kun Rilla toi patukan mulle. Otin lennosta lyhyen matkan seuruuta ja vau, oli tosi hieno! Oikea paikka, tiivis kontakti, jalat nousi ja häntä hulmusi. Sai taas rällätellä. Hetken kuluttua toikin uudestaan, taas pätkä seuruuta ja vauvauvau. Tätä muutamia kertoja, ja sitten lopetettiin kun molemmilla oli vielä superkivaa. Kiva lopetus siis sentään treeneille! Toi koira on kyllä niin huippu, kunhan mä vaan osaisin tuoda ne puolet siitä esiin. Oisko käyttöohjeita..?

Nyt on kuitenkin mietitty Rillalle mielentilatreenit, joita pyritään päivittäin käydä tekemässä. Kunhan vaan oikeasti teen joka päivä töitä niin me edistytäänkin, sillä satunnaisella sinnepäin -treenillä kun ei tee yhtään mitään. On tää koiraharrastus kyllä melkosta, vapaaehtosesti päätään vaivaa tämmösillä! Mikä tästä tekeekin näin hauskaa :D

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Liebster Award -haaste




"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Kiitos siis Pertulle - Karvakorwien kohelluksia - tästä haasteesta!
Me ei nyt haasteta ketään, mutta tässä meidän vastaukset Pertun kysymyksiin:


1. Millainen on unelmien koirasi?
Rohkeus, taistelutahto, energisyys, suuri motivaatio työskentelyyn ja iloisuus on piirteitä, joista tykkään että koiralla on. Hyvä hermorakenne, kaunis ulkonäkö ja kompakti paketti, terve kaikinpuolin, "sylivauvva" tarvittaessa. Haastetta saa olla, ei mikään nössykkä. Hmm, mitähän vielä? Nämä piirteet onneksi menevät melkein yks yhteen Rillan kanssa.. ♥ Ei oikeasti, en osaa sanoa unelmien koiraa - kyllä sen sitten huomaa kun se piski sopii omaan käteen täydellisesti. Eiköhän se sitten ole se unelmien koira?


2. Kummat koirat ovat enemmän sinun mieleesi, pienet vai suuret?
Keskikokoiset! Kokohaarukka karkeasti 45-60cm. Toki on muutamia pieniä rotuja joista tykkään, mutta ainakin nyt tuntuisi todella hassulta ottaa pientä koiraa. Rilla on n. 50cm/18kg ja sekin tuntuu välillä vähän pieneltä!

3. Turkkirotu vaiko karvaton?

Mulle tollanen aussien turkki on aika passeli. Tässä aika napakymppi jos turkin pituutta katsotaan. Tosin silti mua miellyttää paljon myös esim. labbisten tyylinen turkki, samoin villakoirien lyhyeksi leikattu turkki. Pehkot ja nakut on yök.

4. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?

Rillan kanssa toko päälajina. Sivussa tarkoitus vakavammin tehdä myös rally-tokoa ja hakua (hakuryhmään koulun loputtua!!). Agilitya, esineruutua, jälkeä yms. tulee tehtyä koulussa silloin tällöin. Vähän kaikkea siis tehdään..


no ainakin osataan herkutella - lettukestit!

5. Tykätäänkö teillä uida?
Kyllä, varsinkin mammat ovat semmoisia vesipetoja ettei tosikaan! Rillakin tykkää mennä niin syvälle kuin jalat ylttää, pikkuhiljaa se on kuitenkin uskaltautunut jo uimaankin. Hiljaa hyvä tulee!

6. Millä perusteilla valitsit juuri sen koiran mikä sinulla nyt on?
En tiedä tarkoitetaanko tässä rotua vai juuri kys. yksilöä.. Hakusessa oli harrastuskoira vähän joka lajiin. Australianpaimenkoira oli vaihtoehtona, koska se on aktiivinen, iloinen, aina valmis töihin, energinen, sopivan kokoinen ja älyttömän kaunis, terveys on hyvällä mallilla.. Yksilön valintaan taas en päässyt vaikuttamaan, Rilla kun oli ainut vapaa pentueesta.

7. Mitä tuhoja teillä on tehty?
Mistä aloitetaan?
Kolmet kuulokkeet, kaksi laturia, sängyn kulma, monot, crocsit, lakanoita, kevythäkki, miljoonat paperit, muutamassa vaatteessa reikiä.. Ei tässä todellakaan ole kaikki, mutta nämä nyt päällimmäisenä mielessä. Rillalla tosiaan on siis yksinolo-ongelma, nämä kaikki sen tulosta.


"pyh ja mä muka tuhoon jotain??"

8. Miten monesti teillä ollaan vierailtu eläinlääkärin vastaanotolla rokotuksia lukuunottamatta? Miksi?
Ei kertaakaan Rillan kanssa, onneksi! Wilman kanssa ollaan käyty kahdesti neljän vuoden aikana; kohtutulehduksen ja lonkan nivelrikon takia. Aikaisemmista en tiedä, mutta eipä varmaan ole käyty. Cindyn kanssa on käyty vain hammaskiven poistossa viime vuonna, eikä sitäkään lopulta löytynyt kuin ihan pikkuriikkisen!

9. Kuinka monta eri temppua koirasi taitaa?
En laske mukaan istu-maahan-paikka -perusjuttuja, vaan juurikin temput. Cindy osaa yhden. Wilma osaa varmaan kymmenkunta, Rilla osaa muutaman enemmän.

10. Monta pantaa koirallasi on?
Wilmalla ja Cindyllä molemmilla yhdet. Rillalla on kolme.

11. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Kallista, mutta kyllä siellä voi muutaman kerran piipahtaa koiran kanssa. Harrastus siinä missä muutkin koiralajit - löytyy ne huonot ja hyvät puolet. Huonoista mainittakoon se, mihin suuntaan näyttelyt ovat osaksi koirarotuja vieneet. Minusta ikinä ei saisi palkita millään tavalla sairasta/ongelmaista koiraa, joka ei vie rotua ulkonäöllisesti ja siihen liittyvien terveyspuolien avulla eteenpäin. Mutta tästä saisi kirjoitettua kokonaisen postauksen, joten jätän tämän tähän, olettaen että jokainen tietää ilman esimerkkejäkin mistä puhun.


Postauksen kuvat kaikki kuukauden takaiselta Kuusamon reissulta. Yli puolet kuvista vielä katsomatta läpi, milloinhan mulla riittää aika nekin hoitaa pois to do -listalta. Huh, työharjoittelu vie kyllä kaikki mehut. Onneksi enää kaksi päivää, sitten vielä 1,5vko lomaa ennen kuin Kannus kutsuu. Yritän viikonlopun aikana saada taas uutta postausta ulos!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Mä oon Erittäin Hyvä ellen täydellinen

Tänään suunnattiin aamulla auton nokka kohti Nastolan ryhmänäyttelyä.
Hyvällä mielellä lähdettiin päivään, vaikka Rillalla alkoi juoksut (sopiva ajoitus..), se on kamalassa karvassa, ei olla juurikaan harjoiteltu näyttelyjuttuja ja oltiin vieläpä unohdettu meidän kevythäkki Kannukseen. Lainahäkki onneksi saatiin ja Rilla pärjäsi siellä hyvin, vaikkakin vähän ahdasta meinasi olla. 

Paikalla oltiin juuri tuntia ennen kehän alkua, 10.30, sieltä etsittiin kaverini ja pystytettiin häkki kauimmaiseen nurkkaan. Koira häkkiin ja minä menin Hollolan nahkapajan ständille katsomaan löytyisikö sieltä hyvä nahkahihna. Ja löytyipä hyvinkin, eikä ollut edes kallis - 26,00€ ja tiedän että kestää monta vuotta! Siinä samalla katselin hetken bortsujen kehää, kunnes lähdin käyttämään Rillan pissalla. Vielä oli hetki aikaa, joten koira takaisin häkkiin ja menin katsomaan urosten kehää. Pian olikin Rillan vuoro ja se lähti hyvällä fiiliksellä kaverini matkaan. 



Kehässä se meni kuin vanha tekijä. Seisoi ryhdikkäästi (nakki pelastaa kaiken), juoksi mielettömän nätisti ja antoi tuomarin kopeloida ilman väistämistä. Mun nipsunen! Kuvaaminen meinasi olla haastavaa kun hymyilytti koko ajan, se meni niin upeasti. Hymy kuitenkin yltyi vain entisestään kun kehäsihteeri nosti sinisen lapun ylös, eli Rilla sai EH:n! Herranjestas miten ylpeä voi olla koirasta! Odotukset olivat luokkaa "jos se H tulee niin ollaan tavoitteessa", koska ensinnäkin pystyt korvat ovat vakava virhe. Toisekseen Rilla on oikeasti ihan hirveässä karvassa (varsinkin verrattuna niihin muihin näyttelypallo -aussieihin). Mutta en valita, päin vastoin! Olo on kuin sertin saanella! Itse en koskaan olisi saanut sitä esitettyä edukseen, joten suurin kiitos kuuluukin hyvälle handlerikaverilleni. Kyllä sen näkee jos jotain osaa!

"Lähes 1-vuotias. Lupaavat rungon mittasuhteet. Pitkälinjainen, kapeahko pää. Toivoisin lisää täyteläisyyttä kuono-osaan ja otsapenger voisi olla merkitympi. Oikea purenta. Hieman pitkä kaula. Lupaava ylälinja. Rintakehä saa tilavoitua. Riittävän tasapainoiset kulmaukset. Kyynärpäissä hiven löysyyttä. Sujuva sivuliike jossa erinomainen ulottuvuus." Tuomarina Maija Sylgren



Lyhyimmät näyttelyt joissa mä oon ollut, matkassa oltiin alle kaksi tuntia. Mutta kyllä tuota kai kehtaa mennä uudestaankin näyttämään jollekin, talviaikaan niin on varmasti hyvässä karvassa. Ihan mahtava reissu, odotukset ylittyi kaikilta osin!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tavallista arkea

Kyselyssä tuli hyvin ilmi mitä te haluaisitte lukea enemmän blogista, kiitos siis kaikille vastanneille!

Yksi eniten ääniä saanut oli ihan tavalliset arkikuulumiset. Ja ne toden totta ovat minusta tärkeä osa blogia, koska silloin lukija pysyy kartalla missä mennään ja mitä ollaan tehty. Mutta kun postaustahti on ollut kovin hidas muutenkin, niin silloin kun lopulta kirjoittaa, haluaa kirjoittaa jotain muuta kuin tavallista arkihöpinää. Nyt tässä tulee kuitenkin pitkästä aikaa ihan tavallinen kuulumispostaus höystettynä puhelinkuvilla!

viimeisiä päiviä Kannuksessa, elokuussa seuraavan kerran sinne! // tarviiko selittää..?

Olen ollut tämän viikon työharjoittelussa. Aamulla herätys soi 5.30 ja kotona olen yleensä neljän jälkeen. Oon ollut tosi poikki päivien jälkeen enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Mutta ehkä se tästä helpottuu kun asiat tulevat tutummiksi! Rilla on tosiaan nyt tämän ja ensi viikon iskällä hoidossa, tosin viikonlopuksi haetaan se kotiin. Sitä kun ei voi jättää tänne työpäivien ajaksi yksin niin ainut vaihtoehto oli laittaa se hoitoon..

Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin - viime viikko oli aika kiireinen. 
Maanantaina tultiin autokyydillä Kannuksesta ja jäätiin iskän luokse keskiviikkoon asti. Loppuviikosta iski vielä hurjemmat helteet, joten Rilla pääsi käymään uimassa pariin kertaan. Pikkuhiljaa se alkaa uskaltaa ihan kunnolla uida keppien perässä, mahtavaa! Lauantai meni kämppikseni Ilonan kanssa Summer Upissa nauttien kuumasta kesästä ja mahtavista artisteista.


Sunnuntaina treffailtiin aamupäivällä Lahdessa luokkalaiseni kanssa, Rilla oli aivan täpinöissään kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla leikkimään muiden koirien kanssa. Meidän vanhat mammat kun eivät kauheasti jaksa tuota ikiliikkujaa.. Kuitenkin, iltapäivällä vielä trimmasin Rillaa näyttelykuntoon (lauantaina olis ekat näyttelyt edessä - jäiks!!) ja vietiin Rilla hoitoon iskälle. Jo kotimatkalla iski kauhea ikävä.. Mä oon ollut kaksi yötä tuosta koirasta erossa ja nekään ei olleet peräkkäin, joten tää on ihan uutta meille molemmille. En olisi uskonut miten voin kaivata sitä riiviötä näin paljon, mutta työpäivän jälkeen en haluaisi muuta kuin napata Rillan kainaloon ja ottaa pienet päikkärit. Perjantaina sitten..!

ikävä mun hömppää ♥♥♥

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Digital Dogsitter

Olen varmasti blogin puolella maininnut, että Rillalla on suuri yksinolo-ongelma.

Pennusta asti sille on ollut vaikeaa olla yksin. Jo pelkästään koiraportin taakse jääminen oli yksi iso etappi. Siitä eteenpäin ei ollakaan päästy. Kämpillä joudun jättämään sen meidän pieneen laatoitettuun eteiseen/tuulikaappiin, missä ei ole muuta syötävää kuin kuivauskaappi. Missään muualla sitä ei voi jättää yksin, joten voitte kuvitella miten paljon järjestelyjä tarvitaan kun ollaan esim. kotikotona. En voi lähteä mihinkään ellei porukat ole kotona, Rilla pitää aina ottaa kauppaan/kylään mukaan jne. Rasittavaa, erittäin rasittavaa.

Niinpä lähdimme iloisina ja odottavaisina mukaan Digital Dogsitterin kanssa yhteistyöhön! Olin jo Koira2014 messuilla törmännyt kys. ständiin ja silloin en sen enempää kiinnittänyt siihen huomiota, koska meillä ei ollut tällaiselle tarvetta (jälkikäteen ajateltuna todellakin olisi ollut!). Mutta nyt todellisen tarpeen äärellä tämä tarjous tuli juuri sopivaan kohtaan.

Mikä sitten on Digital Dogsitter?
Digital Dogsitter on helppokäyttöinen tietokoneohjelma ja web-palvelu. Digital Dogsitter on koiraystävällisin tapa auttaa koiraasi rauhoittumaan yksin ollessaan. Ohjelma on kehitetty parantamaan itse ongelma oireiden takana - ei ainoastaan hiljentämään koiraa. 

Miten se toimii?

1. Nauhoita omaa ääntäsi ohjelmaan
2. Digital Dogsitter kuuntelee koiraasi mikrofonin kautta
3. Kun koira haukkuu, sinun äänesi saa koiran rauhoittumaan



Minä pidin ohjelmasta paljon. Se todella oli helppokäyttöinen ja selkeä. Itse vain möhlin ensimmäisella kerralla, kun en ollut tajunnut säätää asetuksista, ettei tietokone mene kesken kaiken lepotilaan. Erittäin hienoa oli myös se, ettei ohjelma tarvinnut internet-yhteyttä toimiakseen! Ohjelma reagoi hyvin ääniin, jopa kämppikseni sheltin, Toscan ulinat tallentuivat lokiin. Tosca ei lopettanut ulinaansa vaikka ohjelma määrätietoisesti useaan otteeseen toisti äänitteeni, mutta Rilla hiljeni kerrasta!

Valitettavasti ohjelma ei kuitenkaan tehonnut Rillan tuhoamiseen. Jätin tietokoneen aina huoneen ulkopuolelle, joten ohjelma ei rekisteröinyt ihan pienimpiä ääniä (vihkon tms. putoaminen), joten Rilla sai rauhassa tuhota tavaroita. Uskon kuitenkin vahvasti jos kone olisi ollut huoneessa pöydälläni, se olisi huomannut pienetkin äänet ja Rilla olisi lopettanut.

Kaikesta huolimatta suosittelen Digital Dogsitteria erittäin lämpimästi! Ohjelmaa voi kokeilla 5 päivän ajan ilmaiseksi ilman rajoituksia. Normaalihinnat ovat 7€/kk tai 32€/6kk. Lisäksi Digital Dogsitter tarjoaa teille nyt -20% alennuksen koodilla TINTTARILLA20 !! Minusta hinnat eivät ole yhtään pahoja, jos ohjelma tehoaa koiraan ja auttaa sen rauhoittumaan. Aion ehdottomasti taas syksyllä koululle palatessani ostaa vähintään tuon kuukauden, sillä uskon että tämä tehoaa Rillaan vielä lopulta..