torstai 24. joulukuuta 2015

maanantai 21. joulukuuta 2015

Melkein niin kuin suunniteltiin

Taas on vuosi kulunut ja aika katsella miten tavoitteet täyttyivät. Vaikka tämä on lähes jokaisen blogin rutiinipostaus näihin aikoihin, on tällä aina oma merkityksensä mulle itselleni. Kun kirjaa tavoitteet ylös, niitä voi aina palata katsomaan kesken vuoden. Ja kyllähän ne tietynlaisesti potkii persuksille..



Nämä olivat kuitenkin meidän tavoitteet tälle vuodelle:

Rilla
- perusjutut kunnossa & mätsäröintiä 

- tokossa kisauran korkkaus
- luustokuvat loppuvuodesta ?
- rally-tokossa kisauran aloitus ? paimennuksen kokeilu ?


Vain yksi tavoite saatiin vietyä loppuun asti. Perusjutut on hanskassa ja siitä oon maailman onnellisin. Koskee ihan arkikäytöstä ja treenitilanteita. Rilla pysyy hallinnassa ja ollaan selkeesti löydetty yhteinen kieli. Mätsäreitä kierrettiin neljät, joista jokainen oli onnistunut reissu ja hyville sijoituksillekin yllettiin. Näyttelyissäkin käytiin nappasemassa EH!

Tokossa ei kisattu. Ne suunnitelmat jätin kokonaan syksyllä, halusin saada meidän tekemisestä oikeasti kivaa ja hauskaa. Ja siinä ollaan onnistuttu! Teknillisesti Rilla osaa kaikki liikkeet, mutta motivaatio, häiriökestävyys ja palkkaamattomuus ei riitä vielä kisatilanteeseen.
Kysymysmerkillä olevat asiat olivat "tehdään jos ehditään" -listalla. Ja ei ehditty. 

Vaikkei meidän tavoitteet täyttyneetkään, kokonaisuutta katsoessa me saavutettiin paljon. Saatiin meidän suhde todella hyvälle pohjalle, opin lukemaan Rillaa ja sitä kautta yhteiselo on ollut helpompaa. Opin tykkäämään ihan hurjasti Rilllasta, parempaa kaveria saa etsiä ♥ Harrastuspuolellakin ollaan kehitytty mielettömästi eikä taival kohti lopullisia päämääriä näytäkään yhtään hassummalta!

Vuoden 2016 tavoitteet tulevatkin tässä:

Rilla
- perusjutut pysyy kuosissaan, parannetaan suhdetta ja yhdessä tekemisen meininkiä
- ALO1, AVO-liikkeet hyvälle mallille
- rally-tokon korkkaus, RTK1?
- luustokuvaus
- BH? MH? paimennus?

Huh. On ollut tosi vaikeaa miettiä realistisia tavoitteita. En halua luoda liikaa paineita itselleni, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta päästäisiin eteenpäin ja kohti isompi tavoitteita. Tuleva vuosi tulee, toivottavast, olemaan muutoksien vuosi. 2016 vuodella on paljon annettavaa, yritetään ottaa siitä kaikki irti rempseän rennolla meiningillä!



perjantai 18. joulukuuta 2015

Pelkkää pintaraapaisua meidän elämästä

Ihan ensimmäiseksi ajattelin kysäistä teiltä, miltä kuulostaisi jos tekisin useampia "erikoispostauksia" tässä talven aikana? Sellaisia, jotka toisivat enemmän meitä - meidän arkea, tapoja, luonteita ja tekemisiä teitä lähemmäksi. Helpommin sanotusti voisitte oppia meistä vähän enemmän kuin pintaraapaisun. Jos tämä kiinnostaa niin heittäkää ehdotuksia, voi olla video-, kuva- tai kirjoituspostauksia. Sana on vapaa!

Mutta nyt itse asiaan. Meitä heitettiin haasteella Eläimet Kuin Ihmiset -blogista. Kiitos Pipsa! Mä oon nyt tapojeni mukaan laiska, enkä haasta erityisesti ketään ;)

1. Mitä koirarotua et missään tapauksessa ottaisi?
- En laita yksittäisiä rotuja koska se lista olisi järjettömän suuri, mutta en oikeastaan mitään molossirotuja, todella turkikkaita rotuja tai seurakoiria (mitteleitä ja villakoiria ei lasketa ♥). Mäyräkoirat ja terrieritkään ei nappaa. Ehkä siinä ne isoimmat ryhmät.

2. Käytätkö koirallasi jonkinlaisia vaatteita talvisin?
- Juuri itseasiassa hankin Rillalle uuden toppamanttelin kun edellinen jäikin pieneksi. Mutta sanotaanko jos nousee -10-15 niin saa takin niskaansa, vähän riippuen sen hetkisestä karvasta. Tällä hetkellä on tosi karvaton, mutta onneksi ei ole kovia pakkasia niin ei tarvitse takkia.

3. Onko koiraasi helppo kouluttaa?
- Joo ja ei. Pääasiassa on helppo kunhan tietää mistä köydestä vetää.

4. Mistä tekemisestä molemmat nauttivat yhtä paljon?
- Varmaan uusien temppujen opettelu ja lenkkeily! Myös nami- ja esine-etsintä ovat superkivoja.

5. Millainen on hyvä koirablogi?
- Laadukasta tekstiä, hyvälaatuisia kuvia. Siisti ulkoasu, suht aktiivinen (mutta ei liian) kirjoittaja.

Pikku-Rilla melkein vuosi sitten ♥


6. Minkälainen olisi unelmiesi koira?
- Tää on kysymys josta toisaalta en tykkää yhtään, koska mä tiedän mitä mä koiralta haluan, mutta en osaa sanoa voisiko se silti olla se mun unelmien koira. Rilla on tosi lähellä lähes jokaisella osa-alueella sitä mitä mä koiralta toivon tällä hetkellä. Ehkä tärkeimpiä on se, että koiralla on oma pää ja tahto, ei tanssi kenen tahansa pillin mukaan. Haastetta pitää olla! Ja tasapainoinen sisältä ja ulkoa.

7. Montako koiraa sinulla on elämäsi aikana ollut?
- Rilla on ensimmäinen oma koirani, perheessä pyörinyt ja pyörii edelleen Wilma ja Cindy.

8. Minkä lemmikin omistaisit jos et omistaisi koiraa tai minkä haluaisit omistaa?
- Hamstereitahan mulla on ollut viimeiset kuusi vuotta.. Mutta ehkä yksi kani tai kisu voisi olla kiva (ikiomaksi, onhan meillä äidin luona 5 kisua ja iskällä 2 kania..).

9. Kuinka helppo koirastasi on ottaa valokuvia?
- Tuhat kertaa helpompaa kuin vanhoista mammoista. Liikekuvien kanssa saa kyllä aina tapella Rillan kanssa, on niin pirun nopea..

10. Minkä tempun haluaisit opettaa koirallesi?
- Ehdottomasti sen että se pitäisi tavaroita suussaan. Tai osaahan tuo sen, mutta Rilla ei tykkää siitä yhtääään joten ei se tavara kauaa suussa pysy.. Mutta jos ihan uutta temppua ajatellaan, niin syliin hyppääminen on nyt meidän opeteltavien listalla kärjessä!

11. Pitääkö koirasi enemmän talvesta vai kesästä?
- Tähän en varmaksi osaa vastata kun edellinen kesä oli vasta Rillan eka kesä. Mutta ainakin nyt se meni ihan sekaisin kun satoi lunta josta on helppo tehdä lumipalloja. Herranjestas tuo sekosi niistä, ihan mielettömällä draivilla teki töitä!

eeppinen "talvilehmä" 4kk

torstai 10. joulukuuta 2015

Ruskeisiin silmiin kuin taiottu koukkuun mä jäin

Joulukuu on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Saanut ottaa vähän iisimmin ja hengähtää vaikka töitä on ollut joka päivä. Työssäoppimista on kuitenkin enää kaksi päivää jäljellä ja huomenna mulla onkin näyttö, hui! Järjestetään kynsien leikkuupäivä koirille, toivottavasti kaikki menee nappiin.. Vähän jänskättää.

Lauantaina lähdenkin heti aamupäivästä junalla kohti Kannusta ja mun puikkista. Aivan mieletön ikävä! On tullut huomattua, miten tärkeä tuo koira todellisuudessa mulle on. Miten paljon meidän suhde on parantunut sitten kesän ja kuinka en todellakaan halua elää ilman tuota koiraa. Eilen kämppikseni kirjoitti päivän touhuista Rillan sanoin ja loppuun laittoi tuon alla olevan kuvan, ja alle tekstin "Ps. on ikävä. Tuuthan kohta jo takaisin?". Voin sanoa, että kyllä muutama kyynel vierähti poskelle ♥


Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä mätsäreihin pitkästä aikaa. Tai itseasiassa Rillahan oli kaverini Liisan matkassa 28.11. mätsäreissä. Lopulta koko potti oli ollut JH3 ja PN1 BIS3!! Mieletöntä! Mutta siis Kannuksesta me tullaan takaisin tänne Etelä-Suomeen keskiviikkona. Mulla on järjetön treeni-into vieläkin päällä Tokonuorista. En malta odottaa, että päästään kokeilemaan viisaammilta saatuja vinkkejä! Aktiivista treenaamista on luvassa, sillä ensimmäiset kokeetkaan ei enää kaukana ole kun saadaan viimeiset palaset loksahtamaan paikoilleen. Jeee!


Ps. Teitä on jo 91 lukijaa! Ihan huisia, kiitos jokaiselle ♥ Ajattelin tämän kunniaksi tehdä hieman spesiaalimman postauksen, joka todennäköisesti tulee olemaan jonkinlainen video. Katsellaan mitä keksin, ehdotuksia saa laittaa jos niitä on mielessä!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tokonuorten valmennusviikonloppu 20.-22.11.

Viime viikonloppuna oli Tokonuorten syysleirin vuoro! xx kevätleiri

Matka alkoi jo torstaina Kannuksesta valtavan tavaramäärän ja koiran kera kohti Lahtea. Onneksi matkalla oli avuliaita ihmisiä ja selvittiin vaihdosta hyvin ilman ongelmia! Oltiin yö kotona ja perjantaina päästiin suoraan autokyydillä Klaukkalaan hallille. Perillä oltiin n. 16:30 ja siitä starttasi meidän tokon täyteinen viikonloppu!

En tähän paljoa selitä, sillä koko viikonlopusta on olemassa "My weekend" -tyyppinen video. Tällä kertaa ei minun henkilökohtaisella Youtube-kanavallani, vaan meidän parin koiriin hurahtaneen tytön kanavalla nimeltä Hukkapalat. Tämä projekti on ollut käynnissä jo hetken ja meidät löytää myös Instagramin puolelta samalla nimellä! Toivottavasti liityt porukkaan, tubessa on jo vähän materiaalia ja luvassa on paljon lisää - ja tietenkin aiheena koirat.

Pistä laatua paremmaksi, toivottavasti tykkäät!



Ps. Jos jäi jotain kysyttävää niin heitä toki kommenttia joko tänne blogin puolelle tai suoraan Youtubeen!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Talviterveisiä Pohjanmaalta!

Jep, tottahan toki Kannukseen oli heti satanut mukava kerros lunta kun minä lähdin Etelä-Suomeen. Rilla on siis saanut nauttinut lumesta ja sain kivoja kuvaterveisiä (joista itseasiassa kokosin tuon uuden bannerinkin). Voi että mikä höntti se on.. ♥
Kuvista suuri kiitos Liisalle!






tiistai 24. marraskuuta 2015

Niitä perusjuttuja?


Täällä on ollut äärettömän hiljaista. Itseasiassa joka kerta nykyään kun kirjoitan, pahoittelen hiljaisuutta.. Hups?

Jospa päivitellään ensin tiedot ajantasalle. Viime viikot ollaan treenattu ahkerasti Rillan kanssa, perussettiä tokossa lähinnä. Ensimmäiset haut ja esine-etsinnät verstaalla tälle syksyllekin ehdittiin tehdä, ja vitsit että joka kerta etsintähommista saa tulla hymy korvissa! Nenähommat on niin tuon koiran juttu. Rally-tokoa ja agilityakin ollaan tehty ainakin mainitsemisen arvoisesti.

Viime torstaina sanottiin heihei Kannukselle. Pyörähdettiin yö äidin luona ja perjantaina päivällä auton nokka suuntasi kohti Klaukkalaa, Tokonuorten syysleiriä. Ihan mieletön leiri taas kerran, saatiin kullanarvoisia neuvoja ja vinkkejä (lupaan, että tällä viikolla tulee vielä erillinen postaus leiristä!). Sunnuntaina palasin tänne äidille ilman Rillaa, neiti meni luokkalaiseni matkassa takaisin Kannukseen. Olen seuraavat 3vkoa työssäoppimassa paikallisessa eläinkaupassa, joten Rilla joutui hoitoon. Ja mulla on ollut joka sekunti aivan mieletön ikävä mun suipponokkaa. En malta odottaa kun pääsen hakemaan pienen ♥

1v 4kk



Pitkästä aikaa Rillasta kivoja treenikuvia. Lisääkin on, mutta säästellään niitä vielä hetki.
Ps. Käykäähän heittämässä mielipide uudesta ulkoasusta, oikeasta reunasta löytyy pieni kysely!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Askel lähempänä kokeita

Ollaan nyt kahdesti tehty kokeenomaiset treenit porukalla maanantain käytännöntuntien lopuksi. Seuruu ja kaukot ollaan tosin jätetty pois, sillä ne eivät ole vielä tarpeeksi varmoja. Niin ja puuttuuhan meiltä seuruussa oikealle käännös ja täykkäri..



Kehäänmeno & siirtymät
Viime viikolla tämä oli kamala. Haahuili siellä täällä.. Tehotreeni tuotti kuitenkin tulosta! Pysyi vieressä (en vaadi täyttä kontaktia) ja kuunteli, ei ajatellutkaan haahuilla.

Liikkeestä maahan
Viime viikolla teki hyvin, liikkurin (opettajamme) mukaan olisi saanut olla hieman ripeämpi, muuten ei ongelmaa. Tänään sitten koko homma levähti käsiin jo aikaisemmin päivällä. Neiti nimittäin keksi, ettei halua mennä tänään maahan. Joten kaksoiskäsky.. Istumaannousu, Rillan bravuuri, oli tosi täpäkkä ja kivaisa.

Luoksetulo
Viime viikolla valui pari metriä yli, tuli kuitenkin perusasentoon ilman erillistä käskyä. Tänään meni ainakin 5m yli, koska takana oli ihmisiä ja koiria lähdössä hallista. Uusi käsky ja suora perusasento. Tehotreeniin siis jarruttaminen ja loppuasento!

Kapulan pito
Viime viikon suoritus oli kyllä niin nollasuoritus ettei toista. Pudotti heti, eikä suostunut pitämään enää. Ikinä ei ole noin "pahasti" mokannut. Tänään otti tooosi kevyellä otteella, joten alkoi kalisuttamaan ja katseli ihan muualle?? Otin kapulan pois vasta kun katsoi hetken mua eikä kalisuttanut. Hmhp, voi Rilla.. Oon tän kanssa vähän hukassa, kun tuo kuitenkin osaa ja tietää mitä siltä halutaan, mutta kun kapulan "pakko"pitäminen on hyi. Noudossa ei ole tätä ongelmaa.

Hyppy
Kummallakaan kerralla ei ongelmaa, tulee reippaasti. Vino perusasento on ollut meillä nyt hetken aikaa ongelma, mutta ollaan saatu treenattua se jo paljon paremmaksi. Tänään sentään kaikki loppuperusasennot oli täpäköitä ja suoria!

Tänään yleinen fiilis oli aika laamailua. Sen kyllä ymmärrän ja ns. oma moka kun tein vielä kokeenomaisen, me kun oltiin oltu jo 3h ennestään hallilla treenaamassa. Mutta etenkin tuo liikkeestä maahan ketuttaa, kun tähän mennessä se on ollut Rillasta aina kivaa ja hauskaa. Toivottavasti tuo törppöily ei jää sille päälle.. Nää kokeenomaiset on ollu hurjan opettavaisia, näkee hyvin mitä pitää treenata ja oppii itsekin olemaan liikkuroituna. Ja toki mä vielä palkkaan liikkeiden väleissä, etenkin tänään.


20.pv kutsuukin Klaukkala ja Tokonuoret!! Hurjaa, miten nopeasti aika menee. Kaverin kanssa päätettiin reilu kuukausi sitten omat tavoitteet mitä pitää treenata koulutusviikonloppua varten. Meillä oli merkki, ruutu ja seuruun käännökset. Merkki sujuu muuten, mutta menee ravilla. Ruutu suht ok, mutta tarvitsee edelleen kosketusalustan ja ennakoi maahanmenon.. Seuruun käännökset, ohh my, niitä oon vältellyt viimeiseen asti. Vasemmalle sujuu, oikealle tosi väljä (ei olla treenattu..) ja täyskäännös täysin raakile. Haluan meille saksalaisen täykkärin, joten jos on hyviä vinkkejä miten sitä lähdetään opettaamaan niin thanks ne otetaan iloisina vastaan. Käsiapuja mahd. vähän, koska Rilla jää tosi herkästi käsiin kiinni..

torstai 22. lokakuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin?

Oon aika ronkeli nappuloiden suhteen. Pitäisi löytyä nappula, jossa ei ole vehnää, perunaa, maissia, väriaineita tai mitään muuta "turhaa", mutta jossa olisi rasva- ja proteiiniarvot kohdillaan, sekä se sisältäisi mahdollisimman paljon tietenkin hyvälaatuista lihaa. Niin ja budjettikaan ei veny äärettömiin kun isä on tällä hetkellä se, joka Rillan murkinat kustantaa.

Rilla söi kasvattajalla Eukanubaa, mulle tullessaan onkin mennyt PureNaturalia, Profinea, Proboosteria ja nyt ollaan päädytty takaisin PureNaturaliin. Lisäksi Rilla on saanut napujen kanssa vaihtelevasti erilaisia lihoja, maitotuotteita, kananmunaa, öljyjä, merilevää.. Vähän mitä milloinkin on kaapeista löytynyt. Luita ja nameja ei varmaan ihan ruokintaan lasketa, mutta luita menee yleensä viikossa pari kappaletta, nameja päivittäin..

Rillan pentuajan ruokakippo, jonka neiti lopulta itse rikkoi </3

Rillalla on aina ollut turkki, iho, silmät, korvat yms. tosi hyvässä kunnossa. Ainut asia, minkä takia noin paljon ollaan vaihdettu nappulamerkkejä, on sen hoikkuus. Se oli kovin hoikka ja mitä enemmän ruokaa annoit, sitä enemmän tavaraa tuli toisesta päästä ulos. Lopulta kesällä ensimmäisten juoksujen jälkeen se kerrytti massaa itselleen ja on nyt erittäin hyvässä kunnossa. Vihdoin! Laadin siitä innostuneena meille uuden ruokintasuunnitelman, jota ollaan noudatettu elokuusta asti.


Heitän tähän vielä vähän hintoja mitä tällainen ruokavalio kustantaa!

- broilerin jauheliha 10kg - 26€
- sika-nauta jauheliha 10kg - 18€
- lohi jauhettu 10kg - 16€
- PureNatural Adult Medium 12kg n. 67€

= kaikki yhteensä 127€

Suunnitelman mukaisella ruokinnalla nämä riittävät Rillalle n. neljäksi kuukaudeksi. Eli silloin hintaa tulisi karkeasti 32€/kk. Ei lainkaan paha! Rustoja en tosiaan ostanutkaan, mutta saatiin juuri paikalliselta metsästysseuralta hirven luita, jes! Tosiaan nyt mennään lokakuun loppua ja meillä on sekä lihaa että nappulaa reilusti jäljellä.. Mieletöntä.

Huh. Hetken ehdittiin jo hengähtää.. Mutta mitäpä Rilla sitten keksi? Sen, että hän ei kovin tykkääkään noista nappuloista. Saattaa täysin kesken kaiken lopettaa syömisen (kuin käskystä), luvan saatuaan saattaa jäädä edelleen odottamaan ja treenaaminen ollaan voitu aika hyvin unohtaa noilla nappuloilla. Joten, olen ajatellut seuraavaksi kokeilla Barking Headsia. Harmittaa, kun tuo PureNatural on niin hyvin nyt sopinut tuolle, piti sitten ruveta nirsoilemaan. Ei se ikinä ruokaa syömättä jätä, mutta näkee selkeästi ettei se nappuloista nauti ni jospa BH maistuisi paremmin. Jos ei, niin sitten palataan tähän takaisin, on niin passeli merkki!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kyllä me jotain jo osataan

Rilla oli tänään hurjan kiva käytännöntunneilla.

Aloitettiin yksitellen perusasennosta, katsottiin miten se sujuu ja onko viilattavaa. Lopputuloksena se, että tuo kyllä osaa perusjutut, helpot siirtymiset yms. tosi hyvin. Mutta vaikeampia kulmia ja sitä kunnon takapään käyttöä saa treenata. Luoksetulossa tuli kivasti heti suoraan sivulle (pienellä pompulla tosin, tämän sallin koska sillä oli mielettömästi virtaa), mutta seuruun lopetuspa oli vino. Ja on aika usein, tähän pitää puuttua!

Sitten boxiin tuutimaan hetkeksi, kunnes otettiin viiden koirakon paikkamakuu kokeenomaisesti. Alussa oli pientä säätöä joten kontakti putosi, palautui kuitenkin hyvin pienellä huomautuksella. Vino maahanmeno (kuten aina..), mutta asento erinomainen. 20m matka, aika minuutin paikkeilla ja ihan lopussa kävin palkkaamassa kun molemmilla puolilla oli kunnon häiriöt. Pysyi hyvin vaikka alussa oli epävarman näköinen. Rillan bravuuri on ripeä nousu, nyt teki viiveellä kun katseli liikkuria. Vihdoin meidän paikkamakuu alkaa olla luotettava. Pienet häiriöt (vierestä koira lähtee/nousee, ympärillä yleistä hälinää) kestetään ja siihen oon tosi tyytyväinen.


Omatoimisesti sitten tehtiin i-m-i-m vaihtoja. Parin metrin välimatka ok, sitten alkaa peppu liikkua lähemmäksi ja maahanmeno hidastuu. Lisää intoa ja nopeutta on kuitenkin saatu, jesjes! Pitkä suora seuruupätkä tehtiin, mutta kuten arvasin niin loppuvaiheessa kontakti putosi. Nosti kontaktin parin askeleen jälkeen omatoimisesti ja siitä superpalkka. Ollaan jumituttu lyhyisiin suoriin kun aikaisemmin Rillan vire ei todellakaan kestänyt pitkää. Nyt tiedän, että kestää, kun vain treenattaisiin niitä pitkiä pätkiä.. Vasemmalle käännökset alkaa olla hyvällä mallilla. Ruutuakin käytiin katsomassa ilman kosketusalustaa, mutta sekoitti etumerkin merkiksi, joten lopetettiin kahteen yritykseen.

Rilla lähti kerran kesken treenin toisen koiran luo, mutta onneksi pysähtyi reilun metrin päähän ja tuli luokse kutsusta. Myöhemmin sitten ihan harjoiteltiin miten ei lähdetä toisten luokse. Pari koirakkoa treenasi aivan normaalisti kentällä ja me temppuiltiin/makoiltiin reunassa käskyn alla. Kaverin käskystä/painostuksesta kuitenkin vapautin sen ja harjoiteltiin, että siinä mun lähellä voi pysyä ilman erillistä käskyä. Ja neitihän pysyi! Pari temppua teetin ja heittelin nameja, muuten tarjosi itse kontaktia eikä ajatellutkaan lähteä minnekään. Pitäisi aina muistaa, että ei saa pelätä epäonnistumista. Niiden avulla opitaan ja päästään kiinni itse ongelman ytimeen, korjaamaan sitä ja taas palkitsemaan oikeasta. Mutta on se mulle ainakin tosi noloa jos/kun Rilla pääsee livahtamaan toisen koiran luo, siksi pelaan aina varman päälle ja se on käskyn alla/hihnassa. Tää kun on meille se suurin ongelma..


Viimeiseksi tauon jälkeen namietsintä pitkästä aikaa. Kolme eri huonetta, joissa jokaisessa 1-3 piiloa. Sijaisopettajamme oli viimeksi nähnyt Rillan pentuna ja sanoi heti alussa että muistaa tämän olleen erittäin hyvä jo silloin pienenä. Saatiinkin sitten erittäin hyvää palautetta, hän tykkäsi kovin Rillan työskentelystä. Ja olihan se! Hymy huulilla ja kotiläksynä paljon vaikeampia piiloja (joutuisi ihan raivaamaan tiensä/änkemään itsensä nameille) päätettiin käytännöntunnit.

Pahoittelen taas pitkää postausväliä. Nyt on kuitenkin ryhdistäytymisen aika!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Onnea ja epäonnea

Meidän lauma kasvoi yhdellä nelijalkaisella. Kämppikseni haki eilen pienen sakumaanikkopojan, joka matkasi Ruotsista asti. Isot on saappaat täytettävänä, toivon mukaan pienestä kasvaa isona poliisikoira! 10vko ikäinen touhottaja on saanut kivasti elämää taas tähän kämppään. Rilla tulee mahtavasti juttuun jäbän kanssa, välillä vähän liiankin hyvin.. Ulos noita ei ole uskaltanut laskea vielä rälläilemään, Rilla juoksisi pennun armottomasti kumoon uudelleen ja uudelleen, eikä se ehkä ole kaikista parhain kokemus ensimmäisiksi riekkuhetkiksi pienelle. Sitten kyllä kun jäbä vähän kasvaa ja kunhan koiratkin tottuvat kunnolla toisiinsa.

Vaikka elämää tällä uudella kokoonpanolla on takana vasta yksi päivä, on huomannut taas lisää asioita seuraavaa koiraa varten. Mitä opettaa, miten, miksi ja milloin. Miten toimia Rillan kanssa ja muutenkin se tasapainottelu uuden koiran ja Rillan välillä, että kohtelee molempia tasavertaisesti. Huh, että onkin pentukuume! En niinkään muuten loveta pentuaikaa, mutta mulla on kauhea into opettaa kaikki uudestaan alusta asti. Kokeilla uusia tyylejä ja katsoa mitä tuloksia niillä tulee. Rakentaa suhde vankalle pohjalle pennusta asti ja niin. Tehdä asiat erilailla kuin Rillan kanssa!

Martta, Lyyli ja Rilla


Pentukuumeessa on myös se hyvä puoli, että käy läpi mitä siltä seuraavalta koiralta toivoo, sekä käy läpi Rillaa - mitä piirteitä siinä on ja mitä ei. Enkä ole voinut olla miettimättä sitä, muuttaisinko tuosta koirasta jotain jos voisin. Jokin aika sitten olisin vaihtanut koko koiran. Rilla ei tuntunut yhtään omalta...oikeastaan ikinä. Mutta nyt, nyt en vaihtaisi siitä mitään. Se on älyttömän kiva koira kun sitä on oppinut ajamaan oikein. Ainut asia minkä voisin kuvitella enää vaihtavani pois, on sen huono häiriökestävyys. Koska mä olen ollut niin laiska treenaamaan sitä, että nyt siitä sitten kärsitään ja yritetään paikkailla. Oma moka "onneksi", ei ole koiran vika.. Mutta kuten pari postausta sitten kirjoitin, vihdoin meistä on hioutumassa tiimi. Joskus mennään askelia taaksepäin, pääasiassa kuitenkin eteenpäin. Tänään me ollaan menty noin tuhat askelta eteenpäin, ja oon niin ylpeä meistä. Ei voi mitään, pahoittelen jos nykyään on liikaa vain kehumista. Mutta tuo koira on niin ♥ kaikkine ärsyttävine tapoineenkin.

Eli me odotellaan vielä pari vuotta sitä toista koiraa. Mulle kyllä tarjottiin projektikoiraa, labradoria Tullilta kolmisen viikkoa sitten, mutta jouduin kieltäytymään. Ehkä vielä ei ole oikea aika, panostan nyt Rillaan täysillä. Kiire kun ei ole, Rilla on reilu 1v ja meillä on kaikki vasta edessä..


Pikaisesti loppuun vielä kuulumisia kotikotoa. Cindy joutui eilen leikkaukseen kohtutulehduksen takia. Viimeiset hetket oli leikata, onneksi ehdittiin.. Kyllä sitä nukkumaan mennessä muutama kyynel vierähti kun ajatteli mitä jos ei olisi ehditty. Liian usein unohtaa vanhat mammat, kotona käydessä vietän aikaa niiden kanssa aivan liian vähän. Ikinä ei voi tietää milloin on toisen aika lähteä, elämää ei saa pitää itsestäänselvyytenä.. ♥

ne tärkeimmät ♥

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Stressitön elämä, missä olet?

Huh.

Tuohon sanaan voi tiivistää viimeiset pari viikkoa. Luokkamme järjesti viime lauantaina mätsärin ja möllitokon, joiden järjestelyihin upposi kiitettävästi aikaa ja jaksamista. Kauhea stressaaminen kuitenkin kannatti, ollaan saatu kyllä tosi kivaa kommenttia tapahtumasta! Mutta silti hommia tuntuu olevan vähän jokaisella elämän osa-alueella rästissä. Koulussa pukkaa kotitehtäviä, kokeita, tutorhommia ja edustustehtäviä.. Rillalla tuntuu olevan kerääntynyt loputtomasti energiaa, edes pitkät riekkulenkit koirakavereiden kanssa eivät ole auttaneet. Bläääh. Tänään on tuntunut kuin olisin yön aikana jäänyt katujyrän alle.. Onneksi kohta on syysloma, pääsee hetkeksi vaihtamaan maisemaa!


Mitäs me ollaan sitten näiden parin viikon aikana puuhailtu?
Ainakin treenattu vaihtelevalla menestyksellä eri lajeja!

Tokossa ollaan menty kivasti eteenpäin liikkeiden osalta; hyppy, luoksetulo ja liikkeestä maahan ovat viilausta vaille kisavalmiita. Kapulan pidossa pikkasen vielä tekemistä, muissa liikkeissä sitten enemmän. Nykyään Rillalla on järjettömän hyvä meininki treeneissä, mutta sen pakka ei pysy kasassa. Silmät vain pyörii päässä, eli ei pysty keskittymään. Saatiin tähän hyviä vinkkejä, katsotaan muuttuuko meininki. Sateessakin "päästiin" treenaamaan kun sadekuuro yllätti kesken treenin. Käytin tilaisuuden kuitenkin hyväksi ja neiti teki samalla draivilla - viis välitti sateesta ♥ Niin ja ollaanhan me menossa 3.10. tokokoulutukseen! Meidän ensimmäinen kunnollinen koulutus, jos Tokonuoria ei lasketa, ja mä oon ihan innoissani!




Hakua ollaan myös päästy tekemään. Korjattavaa löytyy, eli lähtee n. 30m kohdalla aina kääntymään sivuun ja sittenpä kaartelee liian laajalla alueella. Kotiläksynä tallata kapeita alueita, jotta uppoaisi syvälle, perälle asti ja maalimies ainakin ekalla haamuna. Ja jotta ilmaisu saadaan mukaan treeneihin, pitää haukuttaa tuota vierailla. Viimeksi kokeiltiin ekaa kertaa ilmaisua maalimiehillä ja noh.. Ei se paukuttanut täysiä, säälittäviä yksittäisiä haukkuja. Toki on paljon haukuttajasta kiinni - opettajallemme paukutti aivan täysiä - mutta harjoitusta vain kehiin!

Agilityakin ollaan tehty! Ohjaaja on täysi tumpelo, koira kyllä osaisi.. Olen kuulemma kuitenkin kehityskelpoinen yksilö, joten ei heitetä vielä hanskoja tiskiin. Lähinnä ohjauskuvioita harjoiteltu.

Noseworkiakin Rilla pääsi kokeilemaan. Toinen kerta meille (viimeksi keväällä) ja en tiedä, ei tuosta ehkä tule meidän lajia. Mitään pahaa sanottavaa mulla ei siitä ole, mutta ei vaan tunnu yhtään omalta jutulta..



En tiedä mikä meillä taas tökkii Rillan kanssa. Siitä on tullut aivan kamala kun mennään toisten koirien kanssa - se oikeasti hyppii täysillä pantaa vasten, riehuu ja vetää hihnassa kuin ei muka osaisi kävellä nätisti. Aivan hirveän näköistä menoa! Ei pysty rauhoittumaan yhtään.. Lisäksi se on tällä viikolla alkanut taas tuhoamaan yksinollessaan; puukapula ja pari muovipurkkia koki kohtalonsa. Niin ja hakuilemassa se lähti kirmailemaan ympäri metsää kun ei halunnut kärryyn eikä siten antanut enää kiinni. Voiko mun viimeaikainen stressaaminen vaikuttaa näin paljon? "Murkkuikä"? Vihdoin kun tuntui, että meillä menee niin hyvin, alkaa samat käytökset nousta pintaan.. Noh, ehkä se tästä kun pahin kiire ja stressi laskee.

Paimenkaverit eilen: Rilla, Awa-bortsumix ja Into-aussie

torstai 3. syyskuuta 2015

Tilaisisin täydellisen koiran, kiitos!

Luin eilen iltapuhteeksi Etoelävän blogista erittäin hyvän postauksen - "Entä sitten jos koira ei sovi käteen?". Halusin ehdottomasti avata teille mun ja Rillan yhteistä taivalta, koska meidän tarina sopii niin hyvin tähän.

Kun oli tottunut tekemään noutajan kanssa, siirtyminen paimeneen oli aika..iso harppaus. Vaikka Wilma ei todellakaan ole ollut mikään täydellinen harrastuskoira, sen kanssa oli aika helppoa, kivaa ja sujuvaa tehdä kaikkea. Ei tarvinnut miettiä onko tämä nami tarpeeksi hyvä tai jaksaako se enää keskittyä tämän yhden seuruupätkän. Toista se on ollut Rillan kanssa.


Kuten joku taannoin keväällä kommentoi, teksteistäni huokui tyytymättömyys Rillaa kohtaan. Tuntui, ettei mikään onnistu ja me ei vain löydetä sitä yhteistä säveltä. Ja niin se oli ollut ihan pennusta asti. Ikinä ei tullut sitä "tää tuntuu niin just mun koiralta", vaikka Rilla oli mitä ihanin pentu. Sen kanssa oli kiva tehdä, mutta mitä isommaksi se kasvoi, sitä vaikeampi mun oli ymmärtää sitä. En saanut sen ajatuksista yhtään kiinni ja sen takia tein paljon virheitä. Viime kevät oli järkyttävää aikaa. Silloin fiilis oli aivan maissa, treenit eivät ottaneet millään onnistuakseen ja koira eli ihan omaa elämäänsä. Ja taas tein kasapäin lisää virheitä. Toki "murkkuikä" saattoi vaikuttaa asiaan, mutta meidän suhde oli silloin muutenkin heikoilla jäillä. Koira ei luottanut muhun enkä mä siihen, en osannut lukea sitä ja koska Rillalta löytyy sitä omaa tahtoa, se ei todellakaan päästänyt mua helpolla.

Voin kertoa, ettei tuntunut yhtään kivalta kun muiden pennut tekivät täysillä hommia ohjaajalleen ja mun pentua ei voinut v*ttuakaan kiinnostaa mitä minä teen. Se tuntui tosi pahalta, ja tottakai siinä ensimmäisenä tuli mieleen - mikä vika mun pennussa on? Miksei se toimi niinkuin muut? Ja kun siitä ajatuksesta ei pääse eroon, ei voi myöskään edistyä. Hautauduin siihen masentuneisuuteen, kun mun pentu ei ollut hyvä. Muiden silmiin se oli lahjakas, mutta miksei me sitten päästy eteenpäin? Miksi sitä ei kiinnostanut tehdä hommia mun kanssa? Yritin vain lujemmin, mutta todellisuudessa mitä lujemmin yritin, sitä huonommin meillä meni.

Kesä tuli täydelliseen kohtaan. Sain aikaa ajatella ja vähän tilaa meidän väliin. Tajusin vihdoin ottaa askeleen taaksepäin, miettiä mitä minä teen väärin. Mun piti muuttua koiralle sopivaksi, ei koiran mulle sopivaksi. Se oli tärkeä hetki, sillä siitä hetkestä lähtien me ollaan menty vain positiiviseen suuntaan. Muutin itseäni, ansaitsin koiran luottamuksen takaisin ja minäkin aloin luottamaan siihen. Sitten tuli ensimmäiset juoksut. Ne olivat vain bonuslisä kaikkeen. Niiden jälkeen Rilla on ollut ihan eri koira - se todellakin uskoo ja tottelee mua, se kuuntelee mua. Oikeasti tykkää mun huomiosta ja jopa palkkautuu siitä, se luottaa muhun täysin. Se jaksaa treenata ilman supervirittelyjä ja jatkuvaa hetsausta. Se haluaa tehdä mun kanssa töitä.


Nykyään osaan iloita pienistäkin onnistumisista. Treenit ei kaadu yhteen epäonnistumiseen, koska osaan miettiä mitä minä tein väärin, miksi sain koiran epäonnistumaan. Vaikka me ollaan ihan raakileita vielä, ollaan me menty viimeisen kahden kuukauden aikana eteenpäin kuin koskaan aikaisemmin. Oon fiiliksissä aina kun mennään treenaamaan, koska tiedän miten järkyttävän hyvä toi koira on kunhan osaan ajaa sitä oikein. Ja nykyään se puoli tulee esille paljon helpommin ja nopeammin. Sitä ei tarvitse kaivaa aina lapion avulla esiin.

Tällä viikolla oon ollut superylpeä Rillasta. Käytännöntunneilla sillä on ollut vahva kontakti perusasennossa ilman käskyä. Se on kestänyt erilaiset häiriöt loistavasti, paremmin kuin olisin ikinä kuvitellut. Ollaan lähdetty treeneistä aina hymy korvissa. Eilen jopa yhteislenkillä, meitä taisi olla seitsemän koirakkoa, se tarjosi seuruuta kaikkien koirien keskellä. Mitä ihmettä, onko joku vaihtanut tuon koiran?? Illalla kun treenattiin perusasennon tarjoamista, seison hiljaa ja paikoillani. Rilla hetken tuumasi, kunnes alkoi haukkumalla komentamaan mua. Siinä vaiheessa ei enää pitänyt pokka! Tuo ei ikinä, ei ikinä ole haukkunut treenatessa. Lähiaikoina se on vasta alkanut päästämään joskus jotain pientä mutinaa, mutta ei ikinä vielä haukkua. Vau! Kirsikkana kakun päällä, tänään se tarjosi heti kontaktia kun meidän edessä rupesi koira leikkimään. Yleensä Rillan on siinä vaiheessa vaikeampaa irrottaa katsetta (koska tahtoisi mennä myös leikkimään..), mutta nyt, ilman käskyä, ilman että minä ehdin edes reagoida, se tarjosi katsekontaktia. Onneksi tajusin sentään palkata superisti! Muille tällaiset saattavat olla normiarkea, mutta meille nämä on todella isoja juttuja. Katsotaan milloin täältä tullaan korkeelta ja kovaa alas, mutta siihen asti me nautitaan täysillä näistä onnistumisista.

Rilla on opettanut mulle paljon. Enemmän, kuin koskaan olin ajatellut. Se ei ole antanut mitään ilmaiseksi, se ei ole mikään automaattikoira eikä todellakaan tanssi kenen tahansa pillin mukaan. Onneksi se kestää mun töppäilyt ja korjailut eikä paineistu mistään. Se on sopivan nöyrä, mutta osaa vedättää 6-0 jos haluaa. Ilkikurinen, energinen, iloinen, ihana neiti. Nyt kun ollaan samalla aaltopituudella, sen kanssa on älyttömän kiva olla. Mitä mahtavin kaveri, oikeasti. Ja eikös se niin mene, että lopulta niistä joiden kanssa tekee eniten töitä, niiden haastavimpien, niistä tulee niitä tärkeimpiä. Pätee ainakin meidän kohdalla ♥


Kaikki postauksen kuvat © Meri Sorvisto

perjantai 28. elokuuta 2015

Ensimmäinen eläinlääkärireissu

Rilla sai jostain hankittua itselleen silmätulehduksen.. Eilen tuli soiteltua kuumeisesti eläinlääkäreille ja kun vihdoin sain meille ajan, piti yrittää keksiä jostain sinne kyyti. Autottomana 40km matka yhteen suuntaan on aika hankala, julkisetkin menee niin typerästi.. Lopulta sain kuin sainkin hommattua kyydin ja tänään aamusta kaahailtiin näyttämään tohtorille kipeää silmää.

Oli varsin mielenkiintoinen käynti. Rillahan on varautunut vieraita kohtaan, erityisesti miehiä. No, mentiin vastaanotolle ja nostin koiran normaalisti pöydälle. Pöytä oli kuitenkin hurjan korkealla.. Ell tutki aika ronskisti, ei juurikaan odotellut vaan oli samantien silmän kimpussa. Rilla oli tässä vaiheessa jo kovin epäileväinen ja tilannetta ei tosiaan parantanut korkea pöytä, joten mun oli vielä vaikeampi saada pidettyä Rilla kunnolla paikoillaan. Ja eihän ell lopulta saanut laitettua Rillalle testiainetta silmään, sillä Rilla kirjaimellisesti ensin kiipesi ja lopulta hyppäsi mun syliin. Hohhoijjaa, vähän hävetti.. Uskon että aine oltaisiin saatu laitettua jos ell olisi malttanut antaa koiralle pienen hetken omaa tilaa, minä olisin saanut paremman otteen ja muutenkin ell olisi voinut lukea koiraa pikkaisen paremmin. Saatiin kuitenkin resepti sidekalvotulehdukseen, nyt silmään menee voidetta 2krt/pv viiden päivän ajan. Ei onneksi ollut kallis reissu.. Toivotaan vaan ettei tästä jäänyt mitään traumoja mieslääkäreitä kohtaan, oli kuitenkin meidän eka kerta miespuolisella eläinlääkärillä. Naislääkärien kanssa ei tähän mennessä ole ollut onneksi mitään ongelmaa.


Tänään myös tultiin viikonlopuksi kotiin. Rillalla heittää kuppi komeasti nurin aina kun tänne tullaan.  Vaikka on se huomattavasti rauhoittunut juoksujen jälkeen niin silti. Jo kun hypätään Lahden asemalla junasta, se alkaa vimmatusti etsimään äitiä ja isäpuoltani - hyppii tuntemattomia vasten ja kiskoo kuin viimeistä päivää.. Autoon päästessä piippaa alkumatkan ja pihaan saapuessa aloittaa uudestaan. Tänään lähdettiin aika pian kolmikon kanssa lenkille ja eihän siitä hihnassa kävelystä tullut yhtään mitään. Hirveää kiskomista ja kun muut menivät meistä ohi, alkoi jäätävä konsertti. Tuo ei piippaa juuri koskaan, oikeasti erittäin harvoin ja nyt varmaan 20min putkeen..?! Jouduin pysähtymään kahden-kolmen askeleen välein ja pyytämään uudestaan vierelle. Siinä se vuoti kuin seula, ei meinannut hiljentyä kovemmastakaan käskystä. Aivan kamala! Rauhoittui kun saatiin kävellä etummaisena, mutta loppumatkasta oli taas melkein sama homma. Hermot oli koetuksella, mutta sain onneksi pidettyä pakan hyvin kasassa.

Tällainen pikapäivitys tällä kertaa! Tarkoitus olisi ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kuvailla teille pientä My dayn tyyppistä videota.. Katsotaan saanko julkaistua ennen sitä vielä jotain!

maanantai 24. elokuuta 2015

Yksin ei oo kiva olla..

...sanoo Rilla.

Kuten heinäkuussa kirjoitin, Rillalla on yksinolo-ongelma. Se tuhoaa tavaroita ja stressaa selkeästi yksinoloa. En ole keksinyt tähän mennessä keinoa, millä helpottaa/ratkaista tämä. Toki ongelman voi helposti kiertää sillä, että jätän sen tuulikaappiin - siellä ei ole kuin laattalattia & -seinät, sekä kuivauskaappi. Mutta näin kesäaikana tuonne tuulikaappiin läkähtyy, toisekseen pitää tuon koiran olla sen elämän aikana muuallakin yksin. Joten kiertotie ei ole vaihtoehto.

Ihan pentuna Rilla aloitti sillä, että se repi sängystä peiton ja tyynyn alas. Seuraavaksi se hyppi pöytiä vasten ja repi alas kaiken mihin yletti. Voimaakin löytyi jostain sen verran, että sänky ja kevythäkki siirtyivät helposti keskelle huonetta. Kohta se jo hyppikin pöydille, eikä mikään ollut turvassa. Samoihin aikoihin taisi kevythäkki kokea karun kohtalon ja jouduin kursimaan sen käsin kasaan (vielä ei olla päästy testaamaan pitääkö se aussieta sisällään). Kun en jättänyt mitään tuhottavaa sen ulottuville, alkoi sängyn kulma maistumaan. Siinä vaiheessa koiru lähti tuulikaappiin. Satunnaisesti kokeilin josko se osaisi jo olla mun huoneessa yksin ja välillä oli parin päivän-viikon jakso milloin sujui hyvin, sitten taas homma karkasi käsistä. Onneksi alkukesästä ei ollut helteitä, niin pystyi hyvin pitämään sen tuulikaapissa. Paitsi kerran, kun erehdyksissä jätin sen koko kämppään vapaaksi, oli kentsusta tullessani lattiat ja sohva sotkettu avokadolla. Nam.



Koulun alkaessa pelotti miten meidän käy. Rilla ei ollut ollut pitkään aikaan yksin, saati koulupäivän mittaista jaksoa, joten pelot entistä suuremmista tuhoista oli ihan aiheelliset. Mutta mitä tämä neiti on sitten tuhonnut nyt, kun koulua mennään jo kolmatta viikkoa? Ei mitään. Ei ainuttakaan asiaa, se ei ole tiputtanut mitään pöydiltä, kanniskellut kenkiä - ei yhtään mitään! Paikat ovat olleet tasan samassa kunnossa kun lähtiessä. En tiedä tekikö juoksut tämän, maaginen yhden vuoden ikä, se, että Rilla on nyt saanut olla isommassa tilassa (keittiö + eteinen + mun huone) vai kuka tuon korvaan on supatellut, että yksin jääminen voi olla myös ihan ok juttu. Ken tietää, mutta ei haittaa yhtään! Keittiöstä ei tarvitse siivota kuin kaikki ruoka-aineet kaappeihin ja työntää tiskit tms. kauemmas reunalta, muuta ei tarvitse tarkistaa ennen lähtöä. Siis jopa ruokasäkki saa olla rauhassa! Mä todella toivon, enemmän kuin mitään muuta, että meidän yksinolo-ongelmat olisi näin helposti selätetty. Tää vaan tuntuu liian helpolta ollakseen totta..

Nää kolme viikkoa on ollut niin kivat. Mutta kyllä se stressi sieltä kohta nostelee jo päätään.. Meidän vuosikurssi nimittäin järjestää 19.9. Match shown ja möllitokon, joten niissä riittää aivoille töitä ihan tarpeeksi. Ennen joulua tapahtuu niin paljon kaikkea, etten oikein ole itsekään kartalla mihin kaikkeen olen lupautunut. Mutta eipä ainakaan pitäisi käydä aika pitkäksi!

ps. kuka tunnistaa keskimmäisessä kuvassa poseeraavan taitavan tokomamman? ...Wilma ♥


tiistai 18. elokuuta 2015

Kesäpaketti!

Kesän alussa saimme PetNetstorelta kesäpaketin, joka sisälsi taas paljon kivoja tavaroita. Näitä ollaan nyt kesä testailtu, joten eiköhän ole aika julkistaa raadin tulokset!


Jos aloitetaan nameista, niin nehän ovat ehkä kaikille jo tuttuja Hau Hau Championin Täyslihaherkkuja. Ne ovat kyllä meidän ehdottomia lemppareita kaupan nameista! Pehmeitä, maistuvia, lisä- ja säilöntäaineettomia. Kaikki maut kelpaavat ja toimivat treeneissä ja aktivointileluissa, ihan huippuja.

Leluja voitaisiin tarkastella meidän lempparijärjestyksessä. 
Ykköspaikalle kiilaa ihan ehdottomasti tämä veikeä Trixien uimariankka
Ennen kuin pääsimme vesien ääreen, ankka toimitti virkaa repimisleluna. Se on ollut mukana agility- ja tokokentillä, pellolla, metsässä, uimassa.. Aikalailla kaikkialla. Parasta on ettei siinä ei näy jälkeäkään aktiivisesta käytöstä, vinku ja softispallokin ankan sisuksissa ovat ehjiä. Kestävä, kevyt, hauska ja erittäin suosittu meillä. Miinuksia ei tästä lelusta tule edes mieleen!




Toiselle paikalle kipuaa Nerfin "Three Rings". Tähän suhtauduin ensin erittäin suurella ennakkoluulolla, ajattelin ettei tällä mitään tee. Sain kuitenkin yllättyä - Rilla leikki tällä tosi usein! Valitettavasti nykyisin imperfektimuodossa, sillä keskimmäinen, narusta valmistetun rinkulan liitoskohta petti viime viikolla. Harmittaa! Tämä oli siihen asti kestävä ja kivalla tavalla erilainen vetolelu. Se jousti hyvin ja Rilla sai tukevan otteen. Miinuksena tosiaan tuo heikko liitoskohta. Tämän myötä voin kuitenkin hyvin kuvitella meille lisää Nerfin leluja, sillä tuo kumimateriaali oli ainakin kestävää!




Kolmannen paikan saa Trixien On the Trek Dummy. Tämä ei ole ollut meillä kovin aktiivisessa käytössä. Materiaali on minusta liian liukasta ja heppoista repimisleluksi. Naru sentään oli jykevä ja pitävä. Harmiksi tämäkin meni eilen rikki. Saatiin aikaiseksi pari reikää ja naru lähti irti.. Kai tuon saisi korjattua, mutta katsotaan. Kelluvuutta ei olla testailtu (koska herra ankka on aina vain ollut matkassa). Noutajatyyppiselle koiralle voisin tämän kuvitella, meidän repivälle paimenelle liian hentoinen lelu.




Sitten muutama koulutustarvike!
Ihan uutena kokeiltavana meille oli Trixin koulutuskeppi + naksutin. Naksutinhan meillä on aktiivisessa käytössä, mutta näiden yhdistelmä oli mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, etten ole saanut opetettua Rillalle tätä. Se ei jotenkin hoksaa tuota palluraa kepin päässä? Tai sitten en ole osannut opettaa tätä oikein? En tiedä, kuitenkin, toimiva vehje tämä silti on! Sopivan kokoinen käteen ja ehdotonta plussaa tuosta rullautuvasta kiinnitysmekanismista. Ihan ykkönen! Varsi on myös säädettävä ja se on toiminut meidän käytössä hyvin. Ainut miinus on hieman jähmeä naksun nappula ja ääni on kamala.




Toinen oli namipussi - Trixien Baggy DeLuxe. Meillä ei ole ollut erityiselle namipussille tarvetta, koska treenatessa päälläni on treeniliivi. Niillä muutamilla kerroilla millä tätä on kuitenkin käytetty, on pussi ajanut tehtävänsä. Se on aika passelin kokoinen, sieltä on helppo ottaa (ainakin suht täytenä ollessaan) ja namit pysyvät sisällä. Hyvä kiristyssysteemi - ei namit putoa pienimmistä hyppelyihdistä pois! Kiinnityshakakin vaikuttaa tukevalta. Väri ei ehkä ole oma suosikkini, mutta menee pikkutreeneissä. Toimiva ja kiva pussi, joka lupaa vieläpä helpon materiaalin puhtaana pitoon.



Tällaisia tuotteita tällä kertaa. Hittijuttu on ehdottomasti uimariankka, kukapa ei tuollaista veikeää kaveria voisi vastustaa! Nämä tuotetestaukset ovat siitä kivoja, kun jää itsellekin muistiin millaisia tarvikkeita ja leluja onkaan olemassa, ja pystyy sitten kavereillekin suositella tarvittaessa. Me tykätään, iso kiitos siis vielä PetNetstore!