keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hei beibi lähetään uimaan!

Cindy näyttää norpalta uidessaan!

Viikonloppuna käytettiin koiria ahkerasti uimassa. Wlla tosin kipeytyi vasen lonkka heti ensimmäisellä kerralla, joten seuraavana päivänä otettiin rauhallisemmin. Ranta on tosi pitkälle matala, joten mamma pääsi vetämään hyppy-pomppu-loikka -tyylillä pitkän matkaa pallon perään, siitähän se lonkka ei tykännyt yhtään. Seuraavana päivänä ohjasin sen valmiiksi niin syvälle, että joutui uimaan ja vasta sitten heitin pallon. Jäi äkkilähdöt tekemättä ja lonkka ei tullut yhtään kipeäksi - jes!

Cindy on kyllä hassu, se vaan tykkää seistä puoleen kylkeen asti vedessä. Siinä se katselee lintuja ja Wilman touhuiluja, välillä käy heittämässä kaislikossa uintiretken ja palaa takaisin. Ei tuollaisella turkilla kauaa putkeen jaksa uidakaan! 


Cindy ei arvosta kun Wilma roiskii

Muuten ollaan pysytty visusti sisällä näillä helteillä. Ollaan päivän mittaan muutamia kertoja n.10-30min kerrallaan tuossa pihassa. Jo sinä aikana nuo rupeavat läähättämään ihan kiitettävästi ja sisälle päästessään rojahtavat viileälle lattialle nukkumaan. Iltaisin ollaan käyty pihalla tekemässä jotain järkevää, viimeisempänä Wn kanssa rally-tokoa. Samat asiat vaivaa: eteentuloissa jää liian kauas ja paikkamakuussa kun kierrän koiraa, heittää lonkalle kun olen selän takana. Nämä onkin nyt tehotreenauksessa!

Tänään yritettiin käydä Cindyn kanssa lenkillä, mutta ukkosen muutaman kerran murahdettua käännyttiin suosiolla kotiin. Onhan se puolen tunnin lenkkikin parempi kuin ei mitään.. Mutta tuon ääniaran koiran kanssa kun ei uskalla ottaa yhtään riskiä. Cindy alkaa tosin vihdoin oppimaan uuden tempun (onhan tässä jo koko kesä harjoiteltu..). Käskysanana "pomppu" ja siis tuo istualtaan ponkaisee takajaloille seisomaan. Ja kuten käskysana antaa ymmärtää, se on pomppu, ei mikään takajaloilla minuutin seisominen. Katsotaan saadaanko ihan viimeisteltyä tämä ennen kuin muutan pois..


Ja niin, muuttoon ei tosiaan ole kuin alle kaksi viikkoa aikaa. Mitä lähemmäs tuota päivää mennään, sitä enemmän päässä pyörii kysymyksiä ja ajatuksia. Fiilikset vaihtelee vähän laidasta laitaan.. Eniten ehkä pelottaa koti-ikävä, mutta onneksi saan tulla kotiin aina kun vain pääsen ja nykyaikana ei ole muutenkaan ongelmaa pitää yhteyttä läheisiin. Mutta oon silti tosi innoissani tästä kaikesta! Oon saanut suurimman osan tavaroista purettua mun kaapeista (pikkusisko muuttaa tähän huoneeseen, siksi joudun purkamaan kaikki pois). Täällä on vaan nyt ihan järkyttävän sotkuista ja sekavaa, alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tällainen sekamelska. Jospa saisin lähipäivinä muutaman muuttolaatikon mihin laittaa tavarat, niin helpottaisi jo kovasti!
Tässä nykytilanteesta kuva, nauttikaa ihmiset oikeesti jos teillä on siistiä..

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Ajattelin jakaa muutaman vinkin miten helpottaa koirien oloa helteellä ja yleisestikin turista vaan kuulumisia. Tämä on varsin yleinen postausaihe blogeissa näin kesäisin, mutta haluan silti tehdä tämän!

Meillä on kaksi ilmalämpöpumppua, jotka viilentävät taloa koko ajan näin kovilla helteillä. Tämä on ihan luksusta, sillä meillä on sisällä tasaisesti aina +21 vaikka ulkona on +30. Ihanan viileää, joskus tulee mukamas jo kylmä varpaille! ;) Eli meillä koiratkin saavat huokaista helpotuksesta kun sisällä on sopiva olla, ei tarvitse yötä päivää kärsiä kuumuudesta.


1. Aina puhdasta ja raikasta vettä saatavilla, ei kuitenkaan jääkylmää. Lenkkien/treenien jälkeen kannattaa katsoa, että koira oikeasti juo kunnolla. Ruuan sekaan voi lisätä vettä tai maustaa tietty määrä vettä esim. tonnikalan öljyllä, jos tuntuu ettei koira juo tarpeeksi.
2. Pakastettu/kasteltu pyyhe viilentää, parhaiten koiraa auttaa viilennys mahan alta
3. Koiraa ei jätetä autoon, ei edes niin että ikkunat on auki! Jättäkää sesse mieluummin kotiin kuin otatte mukaan kuumaan autoon.
4. Tuuletin pyörittämään ilmaa
5. Uiminen/kasteleminen
6. Temput veden kanssa. Esim. kuonon tai tassun työntäminen ämpäriin.
7. Lenkille/treenaamaan illalla tai aikaisin aamulla kun lämpötila ei ole vielä noussut hellelukemiin ja matkan varrella viilentymään järveen. Kannattaa mennä metsään/pururadalle kävelemään, sillä asfaltti hohkaa todella paljon lämpöä. Uimapaikoillekin kannattaa mennä, jos vain mahdollista, metsäreittejä pitkin. Me ei sen takia käydä ilman autokyytiä uimassa (vaikka uimapaikka reilu kilsan päässä), sillä nuo läkähtyy jo matkalle.

Meillä on treenailut jatkuneet samaan malliin, vaikka nämä kesähelteet piinaavatkin.
Leikittiin yksi ilta veden kanssa, muistuteltiin mieleen kuonon työntämistä vesiastiaan. Pätevä mamma, muisti heti ja jopa yksinään uitti päätänsä astiassa kun minä olin sisällä hakemassa kameraa. Hölmö x)

Ollaan treenattu joka ilta keppejä ja otettu samalla seuruuta, noutoa ja kaukoja. Eilen otettiin Wn kanssa muutama nouto ja oho miten taitava mamma oli! Vauhtia riitti, otti nätisti ja oikeasta kohtaa kiinni, sivulle tuli just oikeeseen kohtaan eikä tiputtanut ennen käskyä !! Tehtiin muutaman kerran ja oli niin pätevä, ai että :) Tuo on aina niin innoissaan noutamisesta, yrittää maistella kapulaa kun kannan sitä kädessä ja omatoimisesti nostelee maasta kapulaa, vaikkei ole edes käsketty ♥


lauantai 19. heinäkuuta 2014

"Koiralukio..??"

Woop woop, nyt vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa hieman pidemmän pohdinnan siitä, miten innostuin Kannuksesta ja miten ylipäätään löysin koko koulun. Tätä yksi lukijoista toivoi ja toki tämän toiveen myös toteutan.

2011 vuonna löysin Petsiestä "Koiralukio..??" -keskustelun. Innostuin heti tietysti, että nyt on kyseessä siis ihan normaali lukio mutta siellä vain tehdään kaikkea kivaa koirien kanssa. Niin, hieman pieleen meni. Tutkiskelin koulua ja seurasin keskustelua, silloin oli juuri yhteishaku meneillään. Ajan kuluessa tämä epätodelliselta tuntuva "koirakoulu" unohtui, silloin oli hurjasti muuta mietittävää, olihan yläasteen ensimmäinen vuosi käynnissä.

En yhtään muista milloin muistin taas kennellinjan olemassaolon, mutta varmaan 2012-2013 vaihteessa. Silloin toden teolla rupesin miettimään, että mitä jos minäkin? Tuolloin puhuin myös äidille ensimmäisiä kertoja kennellinjasta ja luin koulusta niin paljon tietoa kuin vain netistä sain etsittyä. Löysin myös muutaman kennellinjalaisen blogin, joita seuraan vieläkin. Pikkuhiljaa vain aloin puhumaan, että tuonne mä ihan oikeasti haluan ja aion hakea. Tartutin myös Mirvan ajatukseen kennellinjasta, kuin huomaamatta.. ;)


Tämän vuoden tammikuussa, muutamien sähköpostien jälkeen, hypättiin Mirvan kanssa junaan kohti Kannusta ja kahden päivän tutustumisreissua. Tässä siitä postaus. Reissun jälkeen olo oli vielä varmempi, että kennellinja tulee olemaan ykkösenä kevään yhteishaussa! Niinhän se olikin ja lopulta unelmista tuli totta - aloitan elokuussa neljän vuoden eläintenhoitajan opinnot Kannuksessa kennellinjalla, kaksoistutkinnolla :) Meitä oli tosiaan silloin neljä tutustumassa samaan aikaan kennellinjaan - minä, Mirva, Heidi ja Olivia. Puhuttiin ja haaveiltiin, että vähänkö siistiä jos ollaan kaikki neljä syksyllä kennellinjalla. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että mä olen ainut meistä neljästä joka aloittaa syksyllä Kannuksessa. Haikeaa, mutta samalla oon tositosi onnellinen.

Syy, miksi ihmeessä halusin hakea 500km päässä olevaan kouluun on varsin yksinkertainen, ehkä jopa itsestäänselvyys. Olen aina halunnut tehdä eläinten parissa töitä. Eläinlääkärin ammatti kariutui kuitenkin pois aika äkkiä, kun tajusin mikä työ pitää tehdä että pääsee edes opiskelemaan sinne, saatika kuinka kauan opinnot kestävät. Eikä se ole sitä, mitä mä haluan tehdä.
Eläintenhoitajakouluja olisi ollut lähempänäkin, alle tunnin ajomatkan päässä. Kannukseen kennellinjalle hain, koska siellä painotus on nimenomaan koirissa. Haluan harrastaa ja oppia koirista niin paljon kuin vain ikinä pystyn, voin jo nyt sanoa että koirat on mulle elämäntapa. Lisäksi saan samalla opiskella itselleni mieleisen ammatin ja vieläpä puolet lukiostakin. Vaikka koti ja perhe on mulle maailman tärkeintä, en halua jättää näin hienoa mahdollisuutta käyttämättä.

Huh, lähtö alkaa olla jo aika lähellä - enää kolme viikkoa!! Aika menee ihan älyttömän nopeasti! Vähän jo jännittää, ehkä hippasen pelottaa. Tai enemmänkin oon epävarma, kun kaikki on niin uutta ja tuntematonta. Oon silti ihan fiiliksissä, sillä tätä mä oon halunnut jo kauan ja vihdoin se toteutuu! Ollaan käyty ostamassa mulle perustavaroita ihan vaatteista juustohöylään. Vielä pitää muutama juttu hankkia, sitten alkaakin olemaan kaikki tarvittava - ainakin alkuun - hankittu. Nyt mun täytyy kuitenkin alistua nukkumatin armoille Wilman seuraksi, toinen on jo tovin tuhissut tuossa vieressä. Katsokaa nyt miten söpö se on, tuon mä joudun jättämään tänne kotiin muutaman viikon päästä ♥


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Hurtta Motivation Pro herkkutasku

Tänään sillä aikaa kun Cindy oli eläinlääkärissä hammaskiven poistossa, kävimme Kodin Terrassa ostamassa kissoille ja koirille ruokaa. Tarkoitukseni oli vain käydä kurkkaamassa millä hinnalla tällaisia herkkutaskuja myydään siellä, mutta äiti oli ihana ja osti minulle pinkin yksilön! Koiraleirillä sain lainata tällaista taskua ja se oli ihan mielettömän hyvä. Pitkän aikaa on pitänyt ostaa jonkinlainen herkkutasku ja tämä on kyllä ihan kymppi plussa! Hinta tosin on aika suolainen, 35€..


Taskun saa helposti säädettyä sopivan kokoiseksi omalle vyötärölle, kiinnitys tapahtuu perus pistolukolla tai vyöhön muovisella kiinnikkeellä. Taskun tilavuudeksi kerrotaan 5dl ja paljon sinne kyllä meneekin. Taskussa on kaksi taskua (kuulostaapa hassulta), toinen etu-, toinen takapuolella. Etupuolella olevan saa tarralla kiinni, vaikuttaa kuitenkin tukevalta. Takapuolella on vetoketjullinen tasku. Molempiin mahtuu hyvin mm. iPhone, avaimet jne. Taskussa on saranamekanismi, eli sen saa helposti kiinni ja auki ilman vetoketjuja yms. Vasemmalla puolella on myös kiinnityshaka, johon saa mitä tahansa kiinni.


Jos sulla on treenitasku etsinnässä, niin suosittelen kyllä ostamaan tällaisen! Tänään testailin jo ja oli tosi kiva käyttää, kuten oli leirilläkin. Erityistä plussaa annan tuosta saranamekanismista, ei tarvitse erikseen aina räplätä vetoketjujen tms. kanssa vaan voi helposti ja nopeasti vain painaa taskun kiinni. Ja se pysyy myös pysyy auki! Mä laitoin vielä tuohon etutaskun reunaan roikkumaan naksuttimen, täydellinen paikka sille. Tää ei ollut mikään yhteistyöpostaus tms., ajattelin vain kertoa omat kokemukset ja ehkä tästä jollekin on joskus jotain hyötyä! :)

Jos palaan vielä pikaisesti Cindyyn, niin tosiaan ellän mukaan hampaat oli ihan hyvässä kunnossa. Ihmetystä saatiin aikaiseksi kun kerrottiin, ettei olla aikaisemmin käyty niitä putsaamassa. Nukutuksen takia tuo oli ihan töttöröö kun käytiin hakemassa, kotona onkin vain nukkunut. Sai onneksi kipulääkettä, ikenet voivat olla vähän arat. Äidin kanssa puhuttiin niin mahdollisesti olis Cllä sterkkaus edessä syksyllä. Katsellaan, katsellaan, hyvähän se olisi leikkauttaa.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Täykkäriä ja vaihtoja

Heipsansaa! Kahden päivän treenit videoitu, tämä postaus onkin vain puintia meidän treeneistä!

Wn kanssa tehtiin seuruuta, liikkeestä seisomista, s-m ja m-s -vaihtoja. Aloitin myös eilen opettamaan keppejä, tosin vahingossa väärinpäin! No, onneksi ei keretty paljoa treenata kun tajusin mokani ja tänään sitten uusiksi..
Seuraaminen on muuten tosi kivaa, mutta poikittaa aika reilusti ainakin mun silmään. Joskus kun on superinnoissaan, meinaa kiilata niin että jää alle, murr. Loppu pa:t yleensä vinoja poikittamisen takia.. Alussa ei enää varasta kuin harvoin, jeee! Täykkäri sujuu hyvin, saisi olla tiiviimpikin mutta en oo siitä jaksanu nipottaa.

Liikkeestä seisominen sujuu ok, tarvitsee tosin aika painokkaan "paikka" käskyn ja vahingossa tulee myös käsimerkki annettua. Meinaa valua, mutta tätä ollaan ihan muutamia kertoja vasta treenattu kokonaisena liikkeenä joten siihen nähden ihan hyvin. Nyt vaan taakse palkkaamista, käsimerkki poispoispois ja monta onnistumista niin eiköhän se siitä.

Vaihdot menee pääasiassa tosi hyvin. S-m ja m-s on nykyään tosi kivoja, tykkään hurjasti. I-m ja m-i ei olla taidettu edes treenata? I-s menee hyvin, s-i vaihdossa helposti pyllähtää kovin taakse eli ns. "liukuu", ei siis ota askelia. 

Kepit menee jo molemmilla ihan hyvin, Cindyllä jopa ehkä paremmin. Äiti kertoikin, että Cn on osannut nuorena pujotella kaikki 12 keppiä putkeen! Pienen muistuttelun jälkeen varmaan taas sujuu, pitää vaan ostaa aurauskeppejä enemmän.

Muistakaa laittaa laatua paremmaksi!



Huomenna Cindylle on varattu klo 12 eläinlääkärille aika, neiti nukutetaan. Sillä on aika pahasti päässyt hammaskiveä muodostumaan kulmahampaisiin, ikenetkin on jo vähän turvonneet. Käydään hoitamassa hampit kuntoon niin kehtaa sitten taas hymyillä kameralle ;)
"Miksi Kannus?" -postaus tulossa myös lähiaikoina!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

kylmän viilee nousee väpätys huulelle

Voisin kertoa teille pentuasiasta vähän enempi, kun siitä on muutamaan otteeseen multa jo kyselty.

Otin yhteyttä kelpiekasvattajaan jo ennen juhannusta ja yhdistelmä miellytti mua ihan älyttömästi. Narttu jäi kuitenkin valitettavasti tyhjäksi. Pettymys oli tajuttoman suuri, muutaman päivän ajan päässä pyöri vain kysymysmerkkejä, että mitäs sitten. Kelpiepentuja ei ole tulossa enää tänä vuonna, joten rotu vaihtui..

..australianpaimenkoiraan. Löysin todella kivan yhdistelmän ja ollaan nyt viestitelty pari viikkoa kasvattajan kanssa. Sain tietää pari tuntia sitten, että pennut olivat syntyneet eilen ja kaikki ovat uroksia - mutta mä etsin narttua. Olin ollut alusta asti vähän skeptinen, että mitä jos tämäkään ei toimi ja niin, ei toiminut.

Tällä hetkellä pää lyö aikalailla taas tyhjää. Tuntuu, että epäonni seuraa mua ja joudun kulkemaan aina sen kuoppaisimman tien. Tekee mieli vaan huutaa ja itkeä, miksi aina mulle käy näin? Epätoivo ja pettymys raastaa, saa nähdä milloin tulee pentu ja minkä rotuinen. Mulla on vielä yksi oljenkorsi käyttämättä, mutta jos sekään ei onnistu, niin sitten pentu ei todennäköisesti tule enää tänä vuonna.

Nyt otetaan taas hetken aikaa happea. Alkaa vaan tuntua, että onko mun edes tarkoitus saada pentua.. Lannistua ei sais, mutta kyllä tässä positiivisemmallakin ihmisellä alkaa pikkuhiljaa suu kääntymään alaspäin.




tiistai 8. heinäkuuta 2014

Haaste #3

Janika ilahdutti meitä muutama päivä sitten haasteella, kiitos! 11 vastausta, 11 kysymystä ja 11 5 haastettua.

1. Mikä on elämäsi onnellisin/paras muisto?
  - Lähiaikoina tapahtunut varmasti se, että sain luvan omaan koiraan!

2. Harrastus, jota et harrasta mutta tahtoisit?

  - Ratsastus ja tanssi, olen aina halunnut harrastaa niitä.

3. Kuvaile millaista elämäsi on 10 vuoden päästä.

  - Toivottavasti olen mieleisessä työpaikassa, minulla on yksi/kaksi koiraa ja kani, omakotitalo kivalla paikalla, perhe ympärillä ja olen onnellinen. Haaveita, todellisuuttahan kukaan ei vielä tiedä.

4. Mitä tahtoisit tehdä työksesi?

  - Tällä hetkellä kiinnostaa eläinten parissa työskentely.



5. Minne tahtoisit matkustaa? Miksi?

  - Australiaan kenguruja katsomaan tai jonnekin lämpimään rentoutumislomalle.

6. Mitä asiaa/asioita kadut elämässäsi?

  - Monta sanaa olisi voinut jättää sanomatta ja samalla monta sanaa olisi pitänyt sanoa. Menneet on kuitenkin menneitä, katse kohti tulevaisuutta!

7. Jos täytyy valita, mikä eläin olisi seuraavana hankintalistalla?
  - Jos tulevaa koiraa ei lasketa, haluaisin ehdottomasti kanin!

8. Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen elämääsi?

 - Erittäin tyytyväinen ♥

9. Mistä unelmoit tällä hetkellä?

  - Apua, tämä oli paha! Mun unelmat on aikalailla toteutuneet tämän kesän aikana - oma pentu tulee, pääsin Kannukseen opiskelemaan.. en osaa sanoa!

10. Mitä näet, kun katsot peilistä?

  - Olkapäistä ja poskista palaneen varsin keskeneräisen, elämän tuulien riepoteltavaksi astelevan tytön. Pieni hymy huulilla, vaatteet koiran karvassa ja silmät tuikkien onnellisuudesta.

11. Mitkä ovat kesäsuunnitelmasi?

  - Suurimmat suunnitellut tapahtumat menivät jo, eli koiraleiri ja Summer Up, töissäkin viimeisiä päiviä viedään. Lauantaina mennään Mirvan kanssa Linnanmäelle, muuten kalenteri aikalailla tyhjää täynnä! 




Haastetut saavat vastata samoihin kysymyksiin, sillä minusta noihin oli tosi kiva vastata!
Haastan vain viisi blogia. 

Mirva ja Alec
Lappailaisen elämää
heidiheikonen.blogspot.com
Kultatassut
Panjoteam

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Rati riti rallia

Perjantaina raahauduin rättiväsyneenä vielä illalla Mirvan kanssa treenaaman rally-tokoa viereisen ala-asteen kentälle. Äiti tulosti viikolla kaikki alokasluokan laput ja käytiin ostamassa niihin muovitaskut, nyt pystyy treenata!

Laitettiin yhdeksän kylttiä ns. radaksi, mutta harjoiteltiin vain muutamaa kerrallaan. Tämä oli eka kerta kun tehtiin Wn kanssa rallia ja..no, mamma oli kovin nuukahtaneen oloinen, tekeminen oli tosi laiskaa. Kyllähän se teki ihan oikein, mutta vire oli miinuksen puolella. Ei sen puoleen, olin tosiaan itse aivan poikki työviikon jälkeen, eikä Mirvakaan kovin pirteä ollut. Alec taisi olla porukasta ainut virkeänä, poika tekikin tosi upeasti! Nakitin Mirvan myös ottamaan muutaman kuvan musta ja Wstä, meistä on niiiin vähän kuvia kun touhutaan yhdessä :(






Tässä muuten vinkki teille, jotka painitte paikkamakuussa siitä että koira on kovin levoton/kääntelee päätä/nuuskuttelee maata. Itse bongasin tämän erittäin toimivan niksin Wipoen blogista, kiitos! Eli laitetaan koiran eteen ja tassujen päälle/viereen nameja, näin koira katsoo tarkkaavaisena, kun odottaa lupaa syödä namit. Minä en anna syödä kys. nameja, vaan kerään ne pois ja palkkaan eri nameilla. Meillä ei tosin ole koskaan ollut mitään ongelmia paikkamakuussa, mutta silti aina välillä treenataan näinkin, jotta tarkkaavaisuus varmasti pysyy. Ja huomatkaa miten mamma on harmaantunut nassusta! Hui, seuraavaksi se täyttää jo täyden kympin, ihan hurjaa! Miten aika meneekin näin nopeasti..