lauantai 31. toukokuuta 2014

9F - aina ja ikuisesti ♥



Yhdeksän vuoden pakollinen peruskoulu suoritettu kunnialla, päättötodistuksen keskiarvo 9,05. Hieman alle toivomuksen, mutta tyytyväinen olen silti.


Mulle tulee ihan kamala ikävä meidän luokkaa. Aamulla kevätjuhlan jälkeen kun otimme koko luokasta yhteiskuvan, silmäkulmiin vieri kyyneleet - siinä me seisoimme kaikki ehkä viimeistä kertaa yhdessä. Ja vielä viimeisillä yhdessäolon minuuteilla me pidettiin hauskaa ja naurettiin. Me puhallettiin aina yhteen hiileen, alussa ehkä varovaisemmin mutta loppua kohden me olimme todella tiivis joukko, meillä oli meidän omat jutut ja meillä oli enemmän kuin hauskaa yhdessä. En vieläkään ymmärrä, ettei me enää syksyllä kokoonnuta samaksi porukaksi ja saada opettajia hermoraunion partaalle. Hirveästi muistoja kolmelta vuodelta, toivon muistavani aina vähintään sen, miten mahtava meidän luokka oli.
9F - aina ja ikuisesti ♥

Päätin aamulla, etten itke ennen kuin yön pimeinä tunteina. Tähän asti olen kestänyt, muutaman kerran olen melkein romahtanut, mutta olen pitänyt pintani. Mutta nyt vaikka kuinka yritän estää, kyyneleet valuvat poskiani pitkin kirjoittaessani tätä. Ei mulla ole edes sanoja, kiitos kaikesta. ♥

maanantai 26. toukokuuta 2014

tunnelin päässä on aina valoa

Sinne meni ne hyvät fiilikset kun aamulla heräsin. Väsymys on nääääääin iso, eikä loppuviikko näytä antavan juurikaan armoa. Onneksi kohta on ihan oikeasti se loma, saa mielen taas virkeäksi.

Vaikka väsy on hurja, päätin lähteä käyttämään hurttimuksia pulikoimassa. Saatiin onneksi autokyydit molempiin suuntiin, en olisi jaksanut Wilman pelleilyä hihnassa yhtään. Oli kyllä ihan suoraan sanottuna surkea, turha reissu. Pallo jäi järveen, koska Wilma ei ollut tänään uimistuulella.
Käskytän monta kertaa hakemaan, koira katsoo surkeana vieressä ja kääntyy pois. Jään monttu auki änkyttämään ja katsomaan, kun pinkki pallomme lipuu yhä kauemmas rannasta. Ihmettelen vieläkin, mikä mammalla oli, normaalisti se nimittäin pinkoo ketarat ojossa pallon perään. Hieman jopa pelottaa, ettei mitään vakavaa ole. Äitikin mainitsi huomanneen Wn olevan nuutuneen oloinen, hmmh. Me ei olla perjantain lemmikkipäivän jälkeen tehty yhtään mitään, joten kummastus on suuri mistä tällainen johtuu. Mutta seuraillaan, huomiseksi on sovittu yhteistreenit, joihin tarkoitus mennä Wn kanssa bussilla.



Kuvasaaste naurettavan pieni, pahoittelen. Keskityin ottamaan elävää kuvaa, mutta en tiedä jaksanko niitä ikinä kasata järkeväksi kokonaisuudeksi. Katsotaan. Ajattelin kuitenkin kertoa mun meidän kesäsuunnitelmat teillekin, ne taitavat olla jääneet kertomatta.

12.6. ei nyt mikään varsinainen kesäsuunnitelma, mutta tämä päivä ratkaisee seuraavat kolme vuotta mun elämästä. Silloin siis tulee yhteishaun tulokset! Kauhun sekaisin tuntein odotan tuota päivää, joka pikkuhiljaa hiipii aina vain lähemmäs ja lähemmäs..

23.6.-11.7. mulla on kesätyöt! Ei niistä sen enempää, 8h päivää pukkaa joten katsotaan miten aktiivinen jaksan olla koirien kanssa.

27.6.-29.6. mennään Mirvan kanssa koirakoulu Haun koiraleirille, jipii! Meidän neideistä ei kumpikaan tule mukaan, vaan saan sieltä lainakoiran. Tokon ja agilityn parissa ainakin puurnataan, tästä kuitenkin infoa enemmän kun itsekin tiedän enempi!

5.7. Summer Up! Tarviiko selittää tarkemmin, sinne siis serkun kanssa fiilistelemään kesää.

Muuten meidän kesä on vielä auki, mutta oon iloinen että edes tän verran on jo lukkoon lyötyjä juttuja. Tähän päälle saattaa tulla vielä joitain muitakin "isompia" reissuja, esim. viikonloppureissu Pohjois-Karjalaan sukulaisiin tms. Iskälläkin vietän osan kesästä, koirien kanssa touhutaan mahdollisimman paljon, käydään huvipuistossa ja uidaan paljon. To do -listalla on tällä hetkellä jäätelöautolla käyminen, skoparetki kaverin kanssa, piknik sekä telttailu! Olis myös enemmän ku mahtavaa päästä käymään junalla toisella paikkakunnalla Wilman kanssa, joten jos jostain suht lyhyen junamatkan päästä löytyis meille päiväks seuraa niin käsi pystyy! :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

miksei aina vois vaan tuntua tältä




Peruskoulua jäljellä viisi päivää, kesälomaan kuusi päivää ja kohta alkaa lätkän kultaottelu. Fiilikset tajuttoman korkealla, eikä loppua näy. Nauttikaa ihmiset, nauttikaa.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Ensimmäiset ja viimeiset mätsärit

Tänään oli kauan odotettu päivä, nimittäin meillä oli koulussa lemmikkipäivä! Sain ottaa Wilman mukaan ja päästiin onneksi isäpuoleni kyydillä aamulla koululle. Mun mielestä päivä oli oikein onnistunut meidän osalta, Wilma kyllä toi läsnäolonsa hyvinkin selväksi kaikille, mutta siihen olin varautunut. Muutaman kerran räsähti ihan kunnolla kun toinen koira pääsi mun huomaamatta liian lähelle, muuten meni ihan ok. Pidin koko ajan sitä käskyn alla ja palkkasin varsinkin alussa tosi ahkerasti kun istui rauhassa ja vain katseli muita koiria. Lopulta mun ei edes tarvinnut pyytää siltä katsekontaktia, vaikka toinen koira meni ihan muutaman metrin päästä!

Osallistuttiin myös mätsäreihin, osallistujia oli 13. Wilma seisoi tosi nätisti, liikkeessä meinasi muutaman kerran haukkua kehän laidalla olleille koirille, mutta käskystä palautui. Oltiin lopulta isojen SIN3 enkä tyytyväisempi olisi voinut olla. Palkinnoksi saatiin purutikkuja sekä pieni pokaali.
Osallistuttiin myös upponakkikisaan, jossa koiran piti napata mahdollisimman nopeasti vesiastiasta nakin palaset. Wilma oli niin nopea, ettei tuomari ehtinyt edes kuvaa ottaa! Me ollaan tehty samaa kotona, joten ihan tuttu juttu oli ja kun tuo on ahne vesipeto, tiesin että ollaan aika vahvoilla. Päästiinkin sitten jaetulle ykkössijalle! Palkinnoksi saatiin tästäkin pieni pokaali, ruusuke ja samoja purutikkuja.


Näyttääpä se pullukalle :D

Kotiin lähdettiin Mirvan ja Alecin kanssa klo 11.15 bussilla. Oli ensimmäinen bussimatka Wilmalle, mutta mammahan toimi kuin olisi aina matkustanut julkisilla! Tää on niin kiva juttu, sillä nyt päästään liikkumaan bussilla yhteistreeneihin tosi vaivattomasti.

Näin rennosti oltiin ensimmäisellä bussimatkalla!
Oli kyllä kiva päivä vaikka kuuma olikin! Ja oon niin ylpee mammasta, miten hienosti se meni siihen nähden, että tämä oli sen ensimmäinen tapahtuma, missä oli paljon koiria ja ihmisiä. Alussa se stressasi aika paljon, läähätti ja pöhisi, mutta loppua kohden vain parani ja lopulta se oli muiden koirien lähellä ihan rentona. Lauma mini-ihmisiäkin kävi rapsuttamassa, hienosti pysyi paikoillaa sekä yksi nainen, joka kertoi tykkäävänsä hurjasti labbiksista, otti Wilmasta kuvan näyttääkseen sen miehelleen, niin hieno se kuulemma on. ;)

Seisotuskuvat © Silja L.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Summer is here!

Enää muutama päivä peruskoulua jäljellä, aivan ihanaa! Meillä on ensi viikolle taas kivasti ohjelmaa (jalkapallo-ottelu, viestikarnevaalit, Helsinkireissu..) joten viimeisiä kunnon oppitunteja viedään! :)


Kuten kaikki tietää, viikonloppuna ilma lämpeni hurrrjasti ja alkoi vihdoin tuntua ihan oikealta kesältä.
Tuli korkattua shortsikelit ja pitkältä tuntuneen talven jälkeen oli ihana tuntea nurmikon vehreys varpaissa. Pakastin pullottaa jätskiä. Skopalla ajaessa meinasin paistua kypärän sisään, siitä viimeistään tietää kesän saapuneen! Tiedättekö muuten sen tuoksun vanhojen talojen yläkerrassa ja vinteillä, joka on tulee aina kesäisin, sellainen kevyt ummehtuneen ja lämmön tuoksu? Tämä tuoksu rantautui meidän rappukäytävään viikonloppuna. Nautin siitä kuitenkin vain tämän hetken, kunnes se alkaa ällöttää.. ;) 

Aivan tajuttoman siistiä kesänodotusta kaikille, täällä ainakin on fiilikset ihan katossa!




torstai 15. toukokuuta 2014

Eilinen videolla

Hellurei ja hellät tunteet! Kuvasin eilen koko päivän videolle, joten jälleen tulossa my day. Edellisestä on muutama kuukausi ja eilen oli sopivasti intoa kuvata niin päätinpä kerrankin toteuttaa suunnitelmat. Eilen ei muuten mitään ihmeellistä, menin kouluun vasta 11.30 koska kuutosluokkalaiset olivat tutustumassa yläasteeseen, eikä me ysit saatu olla silloin paikalla.
Muistakaahan laittaa taas laatua paremmaksi!


maanantai 12. toukokuuta 2014

Kannuksen kennellinjan pääsykoe

Kirjoitin tämän jo kertaalleen mutta teksti katosi yhtäkkiä bittiavaruuteen, joten hieman lyhkäisempi selostus nyt..

Tänään oli siis Kannuksessa eläintenhoitajakouluun pääsykoe mulla ja kaverillani Mirvalla! Viime ilta venyi pitkäksi Suomi-Venäjä ottelua katsellen, joten matkaan lähdettiin reiluilla 5 tunnin yöunilla.. Junamatkat Kannukseen meni hyvin, vaikka kaksi vaihtoa olikin. Perillä oltiin puoli yhden maissa. 

Vettä tihkutti ihanasti Kannuksessa koko ajan, joten tukka sekaisin kuin röllillä oli kiva olla edustavana haastattelussa, kuvaankin joutui.. Mutta tosiaan, ennen haastattelua meidän piti täyttää muutamia lappuja, joissa oli mm. muutama matematiikan tehtävä ja englannin käännös. Tosi helppoja! Mirva lähti haastatteluun kun minä vielä rustailin lappusiin tekstiä. 

Kaksi väsynyttä kotimatkalla :)

Sain monisteet juuri tehtyä, kun mua jo huudeltiin haastatteluun. Huoneessa vastassa oli valkoinenpaimenkoira Nana, haastattelijoina oli kaksi koulun opettajaa. Tunnelma oli rento ja mukava, suurimpaan osaan kysymyksiin oli helppo vastata. Muutama sellainen "ömmm.." hetki tuli, mutta niihinkin sain jotain soperettua vastaukseksi. Kysymyksinä oli esim. mitä harrastan, minkälainen koiratausta, miksi eläintenhoitaja, mitä mieltä tuontantoeläinpuolesta, mitä teen viikonloppuisin.. Lopussa oli vielä tehtävänä tehdä vapaavalintaisesti jotain Nanan kanssa. Päätin nopealla päätöksellä tehdä vain istu-maahan-seiso -ketjua, sillä en tiennyt millä käskysanoilla se toimii. Hienosti meni, tosin viimeisillä istu-pätkillä se tarjosi kovasti maahanmenoa ja katsoi kovin innokkaana tippuuko namia. Ei tippunut vaan pyysin uudestaan, mutta ei vieläkään. Kolmannella kerralla otin pari askelta taakse, sanoin "no höpsis höpsis" ja pyysin uudestaan. Toimi! Aikaisemmin opettajat olivat vain katselleet (ja hieman naurahdelleet kun Nana ei meinannut tajuta "seiso" -käskyä) mutta tässä kohti molemmat ottivat kynät käteen ja rustasivat jotain papereihinsa, toivottavasti jotain positiivista! Oikein kiva haastattelu, turhaan jännitin. :)

Sataa sataa ropisee.. 

Nyt istutaan junassa kohti kotia. Haastattelut olivat tosiaan etuajassa, päästiin lähtemään jo 13.35 vaikka mun aika olisi pitänyt olla vasta 13.30. Ei kuitenkaan valittamista, kerettiin käydä kaupasta hakemasta ruokaa paluumatkaa varten. Klo 20 pitäis olla Lahdessa, siitä varmaan aika pikapikaa vaan pesulle ja nukkumaan. Huomenna odottaa koulupäivä sekä kolme koetta!

Tulokset tulee julki 12.6., joten tässä on kuukausi aikaa jännitellä.. Äiti kysyi puhelimessa, että mitäs sitten jos en tuonne pääse. Iso itku, poru ja suruhan siitä seuraa tietysti sekä lukio kutsuu. Toivon ihan älyttömästi, että pääsen Kannukseen! 

Koiran irtipito - fiksua vai typerää?


Mulla meni hetken aikaa, ennen kuin keksin aiheen mistä kirjoittaa teille jonkinmoinen mielipidepostaus. Aiheeksi valikoitui lopulta koirien irtipitäminen.

Meillä on se onnellinen tilanne, että Cindy pysyy missä vaan irti. Se ei mene vastaantulijoiden luokse, ei karkaa ja tulee hyvin käskystä luokse. Ainut, minkä perään se on ikinä lähtenyt eikä tullut käskystä takaisin, oli jänis. Tällöin oltiin onneksi pellolla hieman syrjässä niin ei tarvinnut pelätä auton alle jäämistä. Ja neiti tuli kyllä heti takaisin kun kadotti minuun ja jänikseen näköyhteyden, eli alle minuutin sisällä. Mutta se on niin helppo kun ei tarvitse ikinä miettiä "voinko nyt laskee tän vapaaks ettei tää lähe.." vaan voin luottaa tohon koiraan täysin. En kiellä, etteikö se olis ikinä muiden koirien luokse mennyt, on todellakin. Mutta me ollaan silloin oltu mettässä ja koirat on painellu edellä hirveää kyytiä. Silloin yleensä on jo vähän myöhäistä huudella kun itse ei ole pitänyt silmiään auki ja huomannut ennen koiraa koirakkoa. Vahinkoja sattuu ja onneksi kukaan ei koskaan ole suuttunut, varmasti senkin takia että tuo tulee käskystä heti pois eikä jää enempää häiritsemään.

Wilmaa taas en uskalla kaduilla pitää juurikaan vapaana. Se menee usein vastaantulevien koirien luokse, muuten pysyy hyvin käskyn alla. Olen rohjennut kuitenkin muutaman kerran pitämään sen kotimatkan ajan vapaana, tällöin kuitenkin kävellään rauhallisella asuinalueella ja näköyhteydet mahdollisiin vastaantulijoihin on erinomaiset. Takaraivossa kuitenkin on koko ajan tunne "toivottavasti se ei nyt lähe", joten suosiolla oon pitänyt sitä hihnassa, täällä päin kun muita koirakoita riittää.. Mutta muuten tuo saa myös painella vapaana, tänne -käskyn kuultua kyllä pinkoo ketarat ojossa hurjaa vauhtia luokse.


Mulla itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jos joku pitää koiraansa kadullakin vapaana - kunhan koira on hallinnassa. Samaa teen minäkin, tosin pyrin laittamaan Cn hihnaan, jotta ei saataisi niin paheksuvia katseita. Joissain maissa koirat kulkevat suurkaupungeissakin omistajan mukana vapaana ja täysin hallinnassa. Miksei sama onnistuisi Suomessa? Uskon, että jos täälläkin saisi pitää hallinnassa olevia koiria vapaana, monet koirat eivät olisi edes rähisijöitä vaan omistajalla huomattavasti paremmin hanskassa. Tietysti tässä tulee riski, että koirat jotka eivät ole omistajansa hallinnassa, ulkoilevat vapaana ja saattavat aiheuttaa harmia muille. 

Mua itseäni ärsyttää yleensä koirat, jotka ovat vapaana ja tulevat meidän luokse omistaja kielloista huolimatta eivätkä meinaa lähteä omistajan mukaan. Vaikka koira olisi kiltti, en tykkää. Jos koira tulee vain piipahtamaan niin se on ihan ok tai omistaja kysyy jo kauempaa luvan pitää irti. Tietysti ymmärrän jos vahinkoja sattuu, kukaan ei ole täydellinen, mutta virheistä pitää kuitenkin oppia. Tuskin kukaan unohtaa, että oma fifi ei pysy hallinnassa.. Ja mä uskon, että lähes jokaisen koiran saa pysymään vapaana aitaamattomallakin alueella, mutta se voi vaatia vaan rutkasti enemmän hommia. Jotain ei tietenkään pysty ikinä pitämään luotettavasti irti, mutta mä ymmärrän sen jos sen homman eteen on kuitenkin jo yritetty oikeasti tehdä jotain muutakin, kuin välillä tungettu nakkia naaman koiran tullessa luokse. 

Entäs sitten kun koirat ovat pihalla? 
Meillä nuo ovat pihassakin irti ja meillä ei ole aidattu piha. Tie kulkee ihan tontin viertä pitkin ja päivän aikana liikennettä kyllä riittää. Jänikset, oravat ja kissat nuo ajavat pois pihasta ja pysyvät vielä rajojen sisällä silloinkin. Koirille Wilma haukkuu, juoksee pensasaidan juurelle räkyttämään, jos vaan aina jaksaa. Sitä saa olla sitten karjumassa ovella tai ikkunasta, usein myös pyydetään sisälle ennen kuin koirakko tulee Wilman näköpiiriin. Meiltä onneksi näkee tien molempiin suuntiin tosi pitkälle, pystyy hyvin ennakoimaan. Ei onneksi rupea räkyttämään koirakoille jos joku meistä ihmisistä on ulkona.


Monet aitaavat pihansa ja niin aion minäkin tehdä tulevaisuudessa. Onhan se hienoa kun ei tarvitse aitoja, mutta kyllä se tietynlaisen turvallisuuden tunteen tuo kun tietää ettei koira voi lähteä omille retkilleen. Meillä usein uudet vieraat ihmettelevät kovin kun koirat vain lasketaan ulos. Onni on tämänkin, että pysyvät pihassa. Äiti kertoi vähän aikaa sitten, kuinka oltiin vasta muutettu tähän ja äiti oli ihmetellyt kun jonkun kultainennoutaja oli kävellyt kävelytietä pitkin eikä omistajaa näkynyt missään. Lopulta tajusi että Cindyhän se siellä ja eikun kiireen vilkkaan hakemaan se pihaan. Ei ole sen koommin pihasta lähtenyt! :D Wilmakin on muutaman kerran alkuaikoina testannut rajat, mutta tyytyi lopulta vahtimaan reviiriään pihan sisäpuolelta. Nuo pysyvät myös hyvin irti pihassa, vaikka olisimme ihan uudella vuokramökillä. Eivät siis ikinä karkaa minnekkään mistään.

Miten teillä ulkoillaan lenkeillä ja pihassa? Mitä mieltä olet irtokoirista?

Ps. Ensimmäinen postaus puhelimen blogger-sovelluksella, saa nähdä minkälaista jälkeä tällä tulee! :D

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Maukasta murkinaa

Koska arvonnan yhteydessä pyydettiin ruokintapostausta, päätin vihdoin kasata sen. Kuvia olen ottanut satunnaisesti muutaman viikon ajan, teille vähän havainnollistavia kuvia mitä neitien ruokakupit sisältää ja kuinka paljon. Metallinen kuppi on Wilman ja sinipohjainen Cindyn. W saa vähemmän ruokaa kuin C, sillä lihoo todella herkästi ja oon vihdoin löytänyt sen "kultaisen keskitien" Wilman ruokinnassa. Nuo syövät kaksi kertaa päivässä - aamulla ja illalla. Päivän ateriakoot vaihtelee myös päivän liikunnan ja syötyjen herkkujen mukaan.

Riisi, sika, broileri, rypsiöljy
Me siirryimme elokuussa 2011 raakaruokaan. Wilma sai silloin kohtutulehduksen ja sen piti syödä leikkauksen jälkeen jauheliha-riisi -sekoitusta, jolle tielle jäimme. Tällä hetkellä nuo syövät edelleen riisiä lihan mukana, lisäksi saavat vaihtelevasti piimää, rahkaa, viiliä ja kananmunia sekaan. Öljyä, TeräsRekkua/merilevää saavat joka aamu. Lihoina meillä on useimmiten broileria, kalkkunaa, sikaa ja lohta. Sian/broilerin sisäelinseos ja broilerin sydän myös on vakituisessa käytössä. Nautaa vain sika-nautana (Cindy närästää naudasta), poroa ja härkää erikoisherkkuina. Syötämme Maukas ja Mush raakapakasteita, sillä kennelrehun isot määrät lihaa ei mahdu meidän pakastimeen. Meillä on koirien lihoille käytössä vain yksi pieni pakastelokero, jonne mahtuu maksimissaan 12 pötköä! Joten joudumme käymään n. viikon välein täydentämässä ruokavarastot..

Raakaluita nuo saavat n. kerran viikossa, yleensä poron luita. Saatiin Mirvalta jokunen aika sitten peuran luita, mutta niitä ollaan syötetty harvakseltaan kun Cindy tuppaa oksentamaan niiden syönnin jälkeen. Oksennusta aiheuttaa myös naudan rustoluut. Äiti ostaa välillä ihan tavallisia nahkarullaluita, mutta Cindy ei enää suostu syömään niitä! Hehe, tietää hyvän päälle ;)

Riisi, lohi, rypsiöljy
Riisi, härkä-riisi -valmisateria
Lisäys. Unohdin melkein kertoa, miten raakaruokinta on vaikuttanut koiriin. Cindy lopetti nirsoilun, se ei ole kertaakaan enää jättänyt ruokaa kuppiin! Cindyn korvat lopettivat myös töhnimästä, silmät ei enää rähmi niin pahasti, tosin turkista tuli hieman karkea. Wilmalla kirsu ei ole enää niin kuiva, sen turkki oikein räjähti eloon ja painonhallinta on huomattavasti helpompaa. Olikohan jotain muuta, en enää muista.. Mutta siis todella positiiviset kokemukset raakaruokinnasta, eikä paluuta nappulaan ole! Aion myös tuleville koirilleni syöttää mahdollisimman paljon lihaa, tietysti rahatilanteesta riippuen. Toivottavasti joskus voin tarjota pelkkää raakaa koirilleni, sillä nappulaa en halua syöttää kuin pakosta.

Riisi, broileri, Cllä pala kalkkunaa sis. luuta, kananmuna, rypsiöljy, TeräsRekku
Riisi, kalkkuna, broilerin sydän, merilevä, rypsiöljy

Ja sitten tällainen pieni herättelyteksti teille, rakkaat lukijat.
Teitä on kasassa jo hurjat 32, mikä on mulle tosi iso määrä. Kuitenkaan en tiedä, lukeeko näitä postauksia kukaan? Kävijöitä kyllä päivittäin on, mutta haluaisin herätellä teitä kommentoinnin suhteen. Tietenkään ei pidä veitsi kaulalla keksiä kommentoitavaa, mutta jos olen jättänyt pienen kysymyksen postauksen loppuun niin siihen ei kukaan vastaa. Why so? Jos olette lukijoita, niin oletan teitä kiinnostavan mitä kirjoitan, joten oletan myös että kun esitän pienen kysymyksen niin siihen voisi vastata..
Kiitos kuitenkin kaikille jotka jaksoivat vastata sivugadgetissa olleeseen kyselyyn, arvostan sitä todella. Otan mielipiteenne huomioon ja ensimmäinen pohdiskeluteksti toivottavasti tuleekin pian luettavaksi! :) 

torstai 1. toukokuuta 2014

Minäkin vielä joskus..

..olen tokokokeessa kehänauhojen sisäpuolella! Tänään kävin aamupäivästä seuraamassa tunnin verran VAU:n järjestämiä tokokisoja, jotka oli 10min päässä meiltä. Osuin paikalle juuri kun VOI-luokka alkoi ja katsoin kuuden koirakon suoritukset. Joukossa oli pumi, malinois x2, sheltti, espanjan vesikoira (?) ja kelpie. Taitavia karvakorvia ja ohjaajia, ei voi muuta sanoa! Ja oli hienoa päästä näkemäään koetilanne ulkopuolisena, sillä olen ajatellut koetilanteet kovin vakaviksi, mutta näin ulkopuolisena ei siltä tuntunut! En jäänyt seuraamaan enää EVL-luokkaa, sillä taivaalta satoi koko ajan räntää ja aloin olemaan aika jäässä.

Tässä kuitenkin meidän tokoilut tiistailta!




Treenin alla oli erityisesti seuraamiseen lähdöt, ettei koira lähde liikkeelle ennen minua vaikka käsky on annettu. Myös perusasentoja hinkattiin, mutta ne eivät päässeet videolle. Tarkoitus oli ottaa myös merkkiä ja noutoa, mutta joku unohti ämpärin ja kapulan kotiin, hehe..

Huomioitavaa:
  - poikittaa seuruussa, josta johtuu vinot loppuasennot
  - käännökset leviää, koska ohjaaja sössii kääntymällä liian nopeasti
  - kävelin omasta mielestäni tarpeeksi rauhallisesti, siitä plussaa!
  - ei kestä vielä hirveän pitkää pätkää palkatta

Note to myself:
  - ei liian nopeita käännöksiä!
  -  vaadi suorat perusasennot lähdössä SEKÄ lopussa!
  - käytä samaa käskyä koko ajan, ei voi olla "sivu" ja "sivulle", vain yksi käsky/toiminto!

Tällainen tiivistetty pohdinta touhuista. Jos kokonaisuutta katson, niin olen ihan tyytyväinen. Koiralla häntä heiluu koko ajan ja tekemisen meininkiä löytyy kivasti. Pieniä virheitä, joihin pitää vain puuttua hanakasti.