perjantai 28. helmikuuta 2014

Photographing #1

Tätä toivottiin kovasti kyselyssä, joten here it comes!
Jaan tämän muutamaan osaan, tässä ykkösosassa kerron hieman omaa kuvaustaustaani.

Kiinnostuin valokuvauksesta kun äitini hankki vuonna 2011 Canon 500Dn. Sitä tuli kuljetettua usein lenkeillä mukana ja räpsittyä "hienoja" kuvia koirista. Valitettavasti mulla ei ole yhtään 2011 vuoden kuvaa säilössä, jotta voisin näyttää niitä. Aloin aika äkkiä säästää rahaa omaan kameraan ja sainkin kasaan reilut 300€, mutta jouluna 2012 ukkini halusi välttämättä ostaa minulle kameran. Säästämilläni rahoilla ostin heti sitten paremman putken itselleni, Canonin 50mm f/1.8.




Siinä sitten kovasti opeteltiin valokuvauksen saloja. Olin innokas kuvaaja, kamera oli lähes joka lenkillä mukana ja kuvia tuli hurjasti. Kuvausinto vain jatkui, loppuvuodesta alkoi kuitenkin kaivertaa uuden, valovoimaisemman putken hankinta. 50mm tarkennus alkoi rahista eikä tarkennus meinannut pysyä kohdallaan, bokeh alkoi häiritä.. Aloitin myös Gimpin käytön, ikinä en tosin ole siitä tykännyt mutta pitihän sitä jollain käsitellä kuvia.




Muistan kuin eilisen, kun olin helmikuussa 2013 mopon teoriatunnilla ja setäni kyseli Facessa, olenko hankkimassa uutta putkea ja minkälaista. Kerroin etten oikein vielä tiedä, voisiko hän suositella mulle jotain valovoimaisempaa ja...laadukkaampaa putkea. Silloin hän vinkkasi Sigman 35mm f/1.4 ja siitä asti unelmoin omasta Sigmasta. Ja taas rahaa meni säästöön, jotta tuon kaunokaisen joskus saisin.

2013 kesän ja syksyn kärvistelin 50mm kanssa, jonka takia osaksi kuvausinto laski ja paljon. Lisäksi olin kauan pyynnöstä kuvaillut ihmisiä ja tapahtumia, vaikka niiden kuvaamisesta en ole koskaan juurikaan pitänyt. Kuvaaminen alkoi tuntua pakkopullalta, kamera jäi yhä useammin kotiin ja kuvattua tuli harvoin.

Senjan koira Peppi :)



Syksyllä 2013 löysin Lightroomin kokeiluversion ja rakastuin palavasti. Mahtava käsittelyohjelma, jolla saa kuvista aivan uudet puolet esiin! Love it ♥ Lokakuussa äiti yllätti minut kertomalla tilanneensa minulle meille yhteiseksi Sigman putken. Oi sitä riemua! Kuvausinto ei tosin palannut uuden putken myötä, vaikka sitä itse kovasti toivoin.







Ja tässä sitä nyt ollaan, hurjasti kehittyneenä ja monta kertaa viisaampana. Edelleenkin kuvaaminen meinaa olla pakkopullaa, harvoin tulee niitä ahaa-elämyksiä, että otan kameran kouraan ja lähden kuvaamaan. Kaipaan sitä intoa mikä minulla oli! Kesän 2013 yritin pitää "kameralomaa" ja kuvasinkin vain kun minusta oikeasti tuntui siltä, että se on kivaa. Ajattelin sen korjaavan tätä tilannetta, mutta ei niin ei. Tykkään kyllä kuvata, haluan oppia lisää ja se tunne kun saa oikeasti onnistuneen kuvan niin..! Se tunne on niin mahtava!



Paljon on vielä opittavaa ja kehittymisen varaa. Kuvani ovat edelleenkin sellaisia "perusräpsyjä", haluaisin oppia löytämään mielenkiintoisia kuvakulmia ja -ideoita. Tällä hetkellä vain ei ole sellaista tiettyä inspiraatiota lähteä opettelemaan juurikaan mitään uutta (paitsi kuvankäsittelyssä), joten näillä mennään! Lightroomin kokeiluversio tosiaan taas kerran ladattuna, kesällä jos saan oman koneen niin siihen on tarkoitus ostaa koko versio, ei sitten tarvitse leikkiä tämän kokeiluversion kanssa!

Kakkososassa tulossa hieman nippelitietoa kuvaamisesta sekä hyödyllisiä vinkkejä. Kolmososa pyhitetään jälkikäsittelylle, siihen olenkin napsinut jo tovin aikaa havainnollistavia kuvia!

torstai 27. helmikuuta 2014

2. haastepäivä








Kuvitellaan, että puhelimeni poisti "aamu" kuvan enkä todellisuudessa unohtanut ottaa sitä.. ;)
Hohhoijaa mikä päivä takana. Ikeassa pyörittiin yli 4h ja voisin sanoa, että ajatukset on ihan mössöä ja jalat huutaa lepoa. Ikeasta sain ihanan pussilakanasetin ♥

Tänään on tullut possuiltua, hyi että ällöttää. Me jäädään huomenna veljen kanssa kahdestaan viikoksi kun muut lähtevät (taas..) pohjoisiin, saa ihan rauhassa treenata kotona ja huudattaa musaa, jeijj. Äiti tosin vie mun kameran ja tietysti Sigman mukanaan! Voi kettu että ärsyttää, just kun on erikoispostauksia tulossa blogiin.. No, jäähän mulle äidin 500D + Canonin 50mm 1.8......... On mulla onneks muutamia julkaisemattomia kuvia, joita voi postauksiin kuvitukseks heitellä. Böäh, turhauttavaa.

Kuvia avatakseni, niin "tärkeintä" kohtaan valikoitui oma huone - perimmäinen ajatus kuitenkin koti. Kotona on tullut oltua tosi vähän tässä viikon aikana ja ihanaa, kun loppuviikon saa rauhassa olla kotona, ilman mitään suunnitelmia. Illan vietän karkkia mässäillen (niih se karkkilakko..köhköh) ja koneella lagaillen.

Huomenissa tulossa ensimmäinen toivepostaus, pysykäähän kuulolla!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ensimmäinen haastepäivä!









Tänään aamulla herätys oli yhdeksältä, siitä pikaseen leipä naamariin ja siivoamaan. Kiire tuli, jotta ehdittiin Cindyn kanssa puoli kahdentoista bussiin. Bussimatka meni miten odotinkin - Cindy tärisi, läähätti, tunki syliin ja yritti jokaisella pysähdyksellä rynniä keskiovesta ulos. Loppumatka meni paremmin, mutta stressasi koko matkan.

Käveltiin urheilukeskukselle, jonne Silja tulikin Selan kanssa samaan aikaan. Mentiin sulkapallokentälle (?) treenaamaan, tai no, meidän kohdalla kyse oli vaan aivojumpasta. Otin paikallamakuuta, sivulletuloa, namin kaivamista, peruuttamista ja luoksetulossa keskityin vain saamaan nopean juoksun. Pätevä likka! Käytiin myös heittämässä ~3km lenkki, koirat saivat olla vapaana ja mennä miten halusivat. Oli kiva reissu, yhteensä meillä meni 2h30min :) Tulomatkalla Cindy stressasi vielä enemmän kuin mennessä, ei rauhoittunut ollenkaan ja yritti entistä lujemmin hypätä jokaisella pysähdyksellä keskiovesta ulos.

Kotona Cindy joutui heti pesulle, hyi miten kurainen se oli! Minäkin pääsin vihdoin syömään, aamulla söin tosiaan vain yhden leivän niin alkoi jo olemaan heikko olo. Alkoi itse kutakin ramaisemaan ja nyt loppu päivän olen vain käsitellyt tämänpäiväisiä kuvia sekä tulin (taas :D) iskälle kun huomenna edessä olisi Ikea reissu! "Ilta" kuvassa siis revitään tapetteja irti seinästä, tänne iskälle kun tulee olohuoneremontti.

Ainiin, tuosta päivän kuvasta, mulla oli hurjan hauskaa aamulla kun vastaheränneenä menin hoitamaan HayDay farmini yön jäljiltä. Hehe.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Haaste #2

Tadaa, taas pukkaa haastetta! Tämä vaatii kuitenkin hieman enemmän aikaa ja vaivaa, mutta sitähän tässä tuntuu olevan. Haaste tuli Janikalta!

Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista: 
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA. 
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on sinun horoskooppi merkkisi? Oinas
2. Osaatko valehdella? Juu
3. Pidätkö itseäsi luotettavana? Kyllä
4. Miksi aloitit bloggaamisen? Halusin purkaa koirajuttuja pois päästäni
5. Oletko onnellinen? Olen tällä hetkellä!
6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon?  Jep..
7. Raha vai rakkaus? Rakkaus
8. Onni vai terveys? Hankala kysymys, en oikeasti osaa sanoa!
9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä? Senjalle
10. Mikä on sinun hurjin unelmasi? Hurjaakin hurjempaa, haluan käydä Australiassa!

11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi "Joudut tekemään valinnan kahden lähes tasaväkisen asian välillä. Et ole taikuri tai poppamies, mutta tiedät vaistonvaraisesti kumpi sopii sinulle."
12. Kadehditko ihmisiä? Joitain
13. Millainen olisi unelma sinä? Rohkeampi ja omaisi paremman itsekurin!
14. Kuvittele itsesi 10vuotta eteenpäin. Missä olisit? Mitä tekisit? Asuisin toivottavasti omakotitalossa kera eläinlauman ja perheen/miehen. Työskentelisin mieleisessä työssä.
15. Suurin ensi kesän suunnitelma? Jos pääsen haluaamaani kouluun, muutto!
16. Milloin viimeksi itkit? Muutama viikko takaperin
17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa? Jaa a..
18. Seurusteletko sinä? En
19. Haluatko mennä naimisiin? Kyllä
20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? Hauska :)

Lisää vielä tähän loppuun viisi tärkeää kuvaa.









Kiitä haasteen antajaa ja kuvaile hänen blogiaan kolmella sanalla.
Kiitos Janika! Vätyskän messissä -blogi on selkeä, kuvarikas ja mielenkiintoinen! :)

Haasta vähintään viisitoista bloggaajaa tekemään tämä haaste. (haastoin vain viisi :))


Lappaisen elämää
Mirva ja Alec
Panjoteam
Tassut tutisee
Matilda

Katsokaa, sulaa maa, puut jo silmut saa

Tänään iskä tuli hakemaan aamulla heti kymmenen jälkeen, sillä minulla oli kampaaja Orimattilassa klo 11. Pituutta lähti ainakin 5cm, sillä latvat olivat _järkyttävässä_ kunnossa. No, nyt täytyy oikeasti ottaa tavaksi säännöllinen leikkaus, viime kerrasta olikin aikaa jo ruhtinaalliset 7kk, hehe.

Kotiin tulin vasta kolmen jälkeen. Heitin koirat ulos rustoluiden kanssa ja itse tartuin imurin varteen. Imuroinnin jälkeen nopsasti vaatteiden vaihto ja lenkille karvakorvien kanssa. Oli ihana käydä valoisaan aikaan lenkillä! Ensin suunnattiin lähimetsään purkamaan suurimmat energiat pois ja sitten köpöteltiin pidempää reittiä kotiin.

Tarkoituksella mentiin tuota pidempää reittiä, nimittäin Wilma stressaantuu hurjasti kun tuollaiselle seudulle mennään. Autoja huristeli ohi, ihmisiä tuli vastaan, erilaisia ääniä kuului kaikkialta ja pihoissa oli lapsia..paljon häiriötä, paljon reagoitavaa, mutta tällä kertaa sain pidettyä Wilman stressin aisoissa! Se pystyi kuuntelemaan ja tottelemaan, enkä antanut sen reagoida jokaiseen ääneen ja liikkeeseen. Päästiin ihmisten ohi nätisti namin avulla eikä kaukaa kuuluville koiran haukuille pöhisty takaisin, jes! Harvinaista, että Wilma toimii noin hyvin vaikka en pystynyt Cindyn takia siihen 100% keskittymään. Enemmän tällaisia! Eihän se rennosti kulje, korvat on koko ajan höröllä ja pää kääntyilee tiuhaan, mutta nyt Wilma piti päänsä yllättävän hyvin kasassa.




Kamerakin pääsi ulkoilemaan pitkästä aikaa ja tuli oikein kivoja kuvia, vaikka itse sanonkin ;)
Huomenna mennään Cindyn kanssa bussilla Siljaa ja Selaa treffaamaan, tarkoitus olisi jotain treeninpoikasta väkertää sekä käydään yhdessä lenkillä. Wilmakin olisi muuten päässyt mukaan, mutta mamma ei ole koskaan bussissa matkustanut niin en uskalla heti sitä 30min bussimatkalle ottaa mukaan. Täytyy käydä ensin katsomassa muutaman pysäkin avulla, että miten julkisilla matkustus onnistuu! :)

maanantai 24. helmikuuta 2014

Haaste #1

Minua on ilahdutettu jo parilla haasteella ja päätinkin nyt toteuttaa toisen niistä, kiitos Lotalle haasteesta!

Säännöt
- jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
- pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
- haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
- kerro kenet olet haastanut

11 asiaa minusta
- en millään meinaa keksiä mitä kertoisin
- hiukseni taipuvat aina kostealla ilmalla, mikä saa minut raivostumaan
- minulla on isoveli ja kaksi pikkusiskoa, joista toinen pikkusisko asuu iskällä
- en välitä hirveästi kissoista
- ja meillä on 5 kissaa
- tykkään sisustamisesta
- en osaa kokata hyvin
- mutta osaan leipoa!
- odotan innolla kesää ♥
- haaveilen koirankouluttajan, klinikkaeläinhoitajan tai eläinfysioterapeutin ammatista
- mutta silti en tiedä miksi haluan aikuisena



Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä, perustele.
Turhaa stressata koiraa ja tuhlata rahaa saadaksesi kuulla yhden ihmisen mielipiteen. Ymmärrän jos on pakko hakea esim. valioitumista varten H tai vastaavaa, mutta muuten - ei ei ei. Turhauttavaa katsoa kun koirat stressaavat ja omistajat vaan tiuskivat koiralle, kun "se ei tänään seissyt hyvin" ja kuinka koiria pitää hoonata ja puunata ennen näyttelyitä, pitää seisottaa tietynlaisesti ja mitähän vielä.. Sijoitan mieluummin näyttelymaksun summan esim. tokokokeeseen tms. jossa oikeasti voidaan nähdä, että koira osaa muutakin kuin juosta ympyrää ja seistä paikoillaan.

Kerro jokin hyvä asia haasteen lähettäjästä.
En valitettavasti Lottaa juurikaan tunne, mutta ainakin osaat tehdä kivoja bannereita!

Onko sinulla koira? Kerro siitä / haluaisitko koiran, millaisen?
Ei ole ikiomaa, mutta periaatteessa mun vastuulla nuo kaksi karvakorvaa on. Molemmat ovat niin ainutlaatuisia mutta täysin erilaisia. En jaksa tähän sepustaa, mutta jokainen varmasti osaa kysyä jos haluaa tietää! Ja kyllä, haluaisin oman harrastuskoiran - australiankelpien.

Mitä mieltä olet somesta; Instagram, Twitter, Facebook?
Mitäpä niistä, itse olen instassa ja facebookistakin minut joskus saattaa onlinesta bongailla.

Mikä koiraharrastus laji on mieleesi, mikä ei? Perustele.
Toko, agility, haku, jälki, rauniot, vesipelastus jne. on mielenkiintoisia lajeja, joita haluan ehdottomasti elämäni aikana kokeilla! Ensimmäisessä kysymyksessä tuli varmasti esille, mikä laji ei ole mieleeni..

Mitä sinusta tulisi tehdä tulevaisuudessa, jotta ylijalostus ja sen tuomat sairaudet saataisiin kitkettyä?
Tämä on niin laaja alue, että hui. Jos jotain pitäisi sanoa, niin ehkä roturisteytyksiä pitäisi tehdä. Sekä laajemmat pakolliset terveystarkastukset jalostukseen käytettäville koirille! Mutta helpommin sanottu kuin tehty.



Onko sinusta jotain ns. turhaa rotua, et ymmärrä miksi sellainen on. Perustele.
Jokaisella rodulla on oma alkuperäinen käyttötarkoitus. Enempää en sanaista arkkuani tämän suhteen avaa.

Mistä asioista tykkäät koirissasi?
Wilmassa tykkään kun mamma on heti mukana tekemässä uusiakin juttuja, sekä se oppii niin vallan vietävän nopeasti ja osaa käyttää älyään.
Cindy taas on hirmu helppo koira arjessa!

Miten koiralle tulisi sinusta tarjota ulkoilua?
Paljon ja monipuolisesti. Uintia, hölkkää, irtirälläämistä kavereiden kanssa, juoksemista jne. Koiran ehdoilla tietysti.

Millainen olisi unelmiesi koira?
Koira, joka on älyttömän kiva, mutta samalla omaisi niitä "epäkohtia". Aktiivinen, sosiaalinen, ahne, motivoituva, viettinen, älykäs, terve, tasapainoinen, hyvä hermoinen jne jne. Mutta kukaan ei ole koskaan täydellinen. ;)

Mikä on lempirotusi, perustele.
Ei ole vielä sellaista tullut kohdalle! Monet rodut miellyttävät, mutta sellaista lempparia ei ole. Holsku, kelpie, aussie, staffi, chihu ja villakoira on sellaisia rotuja, jotka miellyttävät. Toki en tällä hetkellä voisi kuvitella omistavani kuin kolme ensimmäistä, mutta johonkin elämäntilanteeseen muut rodut taasen voisivat sopia paremmin. Ja haaverotuja on aina, mutta ei se tarkoita että niitä olisi ikinä hankkimassa!

Olen tylsä enkä jaksa nyt haastaa ketään, mutta jokainen joka haluaa niin voi vastata samoihin kysymyksiin!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

So give me reason to prove me wrong

Jeij, meillä alkoi kauan odotettu hiihtoloma!
Olin viikonlopun isällä, mitään ihmeellistä ei tullut tehtyä. Ensi viikolle on suunnitteilla kampaaja- ja ikeareissua, sekä tietysti touhutaan koirien kanssa mahdollisimman paljon. Valitettavasti koeviikot painaa päälle heti loman jälkeen, joten loppulomasta täytyy uhrata aikaa myös koululle. 

Löysin kauppareissulla alennuksesta Best Friendin koirien lämpömanteleita -25%. Isoin koko oli 50cm, mutta se olisi ollut auttamatta meidän neideille liian pieni. Muistelin Terrassa olevan myös koiran takkeja alennuksessa -50%, joten suuntasimme sinne ja tadaa, sieltä mukaan lähti Best Friendin lämpötakki! Värinä vaalean ruskea, sopii Wilmalle hyvin. Otin koon 60cm, sillä äiti oli mitannut Wilman selänpituudeksi n.63cm. Takki on kuitenkin himpun iso, 55cm olisi ollut passeli. Ihan hyvä tuo silti on, ei sentään liian iso ja menee jopa Cindyllekin! Se on aika kevyt, mutta noilta löytyy kuitenkin omaa karvaa sen verran ettei takille ole käyttöä kuin kovilla pakkasilla. :)


Kuvassa esiintyvä arvon rouvahan ei järin ilahtunut kun heitin sille takin niskaan. Selkä köyryssä ja korvat takana kulki, selvästi näki ettei arvostanut lämmittävää kangaspalaa. Äsken heitin kuitenkin takin uudestaan niskaan ja otettiin muutamat temput ilman minkäänlaista ongelmaa! Kuvassakaan ei näytä välittävän enää takista tippaakaan, jeij. :) kyllähän se vähän sitä vieroksuu, mutta tiedän ettei se lenkeillä tule haittamaan menoa. Nyt ei pitäisi vanhaa mammaa enää pakkasilla palella! Tänä talvena tuolle tuskin löytyy kummoista käyttöä, mutta onhapan valmiina ensi vuodelle.


Pakko vielä sanoa muutama sana eilisestä FIN-USA olympiapronssiottelusta. Peli oli kyllä aivan huikea, upea päätös Selänteelle, Salolle ja Timoselle. Loppuhaastatteluita katsellessa vierähti kyynel silmänurkkaan, haikeat tunnelmat oli. Kuitenkin olen niin tajuttoman onnellinen ja ylpeä Leijonista, hieno peli ja ei kyllä jäänyt arvailujen varaan kumpi joukkue oli eilen parempi. Vaikka vanhat huippupelaajat jättävät Leijonat, takaa tulee uusia, energisiä ja taitavia pelaajia, joten innolla odotan tulevia MM-kisoja! Naapurimaalle, "isoveljelle" vaan sen verran, että eikös pronssi voiteta ja hopea hävitä. ;) Leijonat ♥

© Leijonat.fi

Mulla on valmiina Wilman tempuista video, joka on vain vailla Youtubeen lataamista. Lähipäivinä se saattaa tänne blogiinkin eksyä, sekä hieman erilaista postausta muutenkin suunnitteilla! Ja muistakaahan, vielä on muutama päivä aikaa äänestää oikealla sivupalkissa olevassa kyselyssä!

lauantai 15. helmikuuta 2014

I'm just doing what we're told

Vanhojen kuvien käsittelyä, nyt kun tuo Lightroom vielä mulla on.






Ensimmäinen kerta kun näin Alecin reilu 2kk ikäisenä. Nyt poika on jo 2v!