perjantai 31. tammikuuta 2014



Eilen meillä oli sovittu miitti koiraporukan kanssa. 
Paikalle piti tulla Silja & Sela, Emmi & Asser, Mirva & Alec ja minä neitien kanssa. Emmi ei päässytkään tulemaan, ja kerettiin olla porukalla kasassa alle 30min kunnes Mirva lähti Alecin kanssa, sillä molemmat olivat aivan jäässä odoteltuaan meitä muita jo tunnin koiratarhalla. 

Sela ja Wilma eivät tulleet kovin hyvin toimeen. Molemmat ärisivät, murisivat ja haukkuivat toisille sekä pari kertaa ottivat yhteen kera hampaiden. Mitään ei onneksi käynyt. Cindy nyt tapansa mukaan vain heilui missä minäkin ja kerjäsi rapsutuksia.
Wilmalla on tyhmä tapa hyökkiä vieraita koiria kohti ihan yhtäkkiä, kun ollaan tuollalailla esim. tarhalla vapaana. Se saattaa vain lähteä juoksemaan röyhkeästi, häntä pystyssä haukkuen suoraan toista koiraa kohti..missä on ton koiran käytöstavat? Kyllä lepposampikin koira tuosta ahdistuu, en ihmettele yhtään. Ja kun se tekee ihan yllätyshyökkäyksiä, ei esimerkiksi tuijottele toista koiraa ensin. Hölmöläinen, aina saa hävetä silmät päästä.

Käytiin kävelemässä pieni lenkki Siljan kanssa, Wilma ja Sela kulkivat tosin tien laidoilla kaukana toisistaan, Cindy sai kirmailla vapaana. Hienosti meni, kumpikaan ei tuntunut enää välittävän toisistaan eikä mitään pärinöitä ollut, hyvä juttu!
Pari tuntia tuli oltua ulkona ja kun kotiin päästiin, sormet olivat ihan jäässä. Mutta tällaisia uusia koirakokemuksia pitää vain saada Wilmalle lisää, ehkä se tuosta vähän sosiaalistuisi..



Alkuviikolla päätin, että me mennään kunnon lenkille järven jäälle heti kun on valoisaa, ja se päivä koitti vasta tänään. Kamerankin otin pitkästä aikaa mukaan ja tuli oikein kivoja kuvia, hieman erilaisia kuin yleensä! Harmittaa, kun ei ole Lightroomia jolla käsitellä... Näistäkin saisi tuplasti kivempia, mutta ei voi mitään.


 Koirat nauttivat kun saivat mennä omaa tahtiaan. Pari kertaa piti kyllä karjaista ne takasin, ensin meinasivat lähteä jonkun jäähän pystyyn tökätyn kepin luokse (toisessa kuvassa tuijottavat kepukkaa tiivisti) ja lähtivätkin, mutta tulivat onneksi takaisin kun karjaisin. Toisella kertaa Wilma meinasi mennä rantatalon pihaan eikä meinanut millään tulla luokse vaikka kuinka availin äänihuuliani. Kyllähän se mamma sieltä lopulta tuli ja sai pienen puhuttelut luoksetulon noudattamisesta. Hihnakävelykin meni oikein mainiosti niin eilen kuin tänään, ei voisi olla ylpeämpi ♥

Uskollisena odottaa lupaa syödä, höpsö mamma :)

Ensi viikon olen perjantaihin-lauantaihin asti iskällä, sillä olen tetissä S-marketissa. Katsotaan postailenko mitään! Nyt kuitenkin hyvillä fiiliksillä kohta nukkumaan! 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikon menu -haaste

Osallistukaahan tekin "Viikon menu"-haasteeseen! Kaikki eläinten ateriat, välipalat ja turhat herkut tulee listata ylös. Olen aikaisemminkin listaillut karvakorvien ruokia ylös, mutta nyt otetaan tämä haaste vastaan ja lupaan listata koirien ja hamsujen ruuat viikon ajan! Listaus alkaa heti huomenna ja loppuu sunnuntai-iltaan. Lista tulee näkyville blogiin sunnutaina-tiistaina.



Viikon menu -haaste Better to be Together -blogista bongattu!

Ensimmäistä kertaa kehänauhojen sisäpuolella


Hui, pääsin eilen ensimmäistä kertaa kehänauhojen sisäpuolelle Orimattilan Match Showssa. 

Meillä oli aikaisemmin puhetta Mirvan kanssa, että voisin osallistua Junior Handleriin kys. mätsäreissä, mutta lopulta muutin mieltäni ja tarkoitus oli tulla vain turistiksi ja kannustajaksi. Eilen aamulla, tunti ennen kuin kehät alkoivat, Mirva soitti ja kertoi löytäneensä minulle JH-kisakoiran.. Äkkiä suihkuun, syömään ja laittamaan itsensä edustuskuntoon, olin lopulta varttia ennen kehien alkua paikalla. Testailin berninpaimenkoiraa Jadea, jolla kisaisin. Jade meni hienosti, kunhan vain sain itseni toimimaan. "Pienesti" jännitti, sillä en ole koskaan aikaisemmin esittänyt koiraa.. Sain pikaisen oppitunnin Mirvalta ja Emmiltä miten pitää toimia kehässä jne. 

Kehässä oli todella ahdasta, meidän edessä oli Mirva Alecin kanssa ja takana oli joku pikkutyttö kääpiösnautserin kanssa. Hippasen pelotti että Jade istahtaa tuon pikkukoiran päälle, mutta näin ei onneksi käynyt. Jade seisoi todella hienosti, hampaiden näyttäminenkin meni hyvin. Meitä juoksutettiin kerran yksittäin ympyrällä ja sitten tuomari pudotti osan. Me päästiin jatkoon, jee!

Jade seisoi edelleen hienosti ja juoksi myös hyvin edes takaisin. Lopulta kun tuomari valitsi viiden parhaan joukon, me tiputtiin pois. Sijoituksena JH7! Paikanpäällä oli abouttiarallaa ~15 junnua, joten hyvin meni ensimmäiseksi kerraksi! (: Iskä otti videota meidän suorituksesta:




Tajusin vähän aikaa sitten, että me ei olla Wilman kanssa treenattu kunnolla tokoa sitten marraskuun! Tästä innostuneena otin uuden, punaisen patukkamme kainaloon ja mentiin pihalle treenaamaan.
Ensin otettiin luoksetulo, matka ~8m. Napakka lähtö, tuli todella kovaa ja suoraan sivulle, tosin vinoon perusasentoon. Muutaman kerran toistettiin, kaikki muuten erinomaista, mutta perusasento vino. 


Seuraavana seuraaminen ilman hihnaa. Mamma oli hieno, seuruu oli tarmokasta ja vire oli hyvä. Paikka oli oikea, pysyi käännöksissä mukana ja kontakti ei pudonnut kertaakaan.

Perusasentoa harjoiteltiin myös. Haki oikean paikan ja korjasi itse tarvittaessa. Sivuaskeleet onnistuu jo kohtalaisestsi, pysyy hyvin mukana.

Upeaa, innokasta leikkiä patukalla, hyppyytin vasten ja riehutin kunnolla, heittelin ja härnäsin. Wilmaa ei kauheasti kiinnosta patukat tms., parhaimmat palkat ovat pallo tai ruoka. Nämä olivat kuitenkin todella onnistuneet paluutreenit!

torstai 23. tammikuuta 2014

tiistai 21. tammikuuta 2014

Heinänsyöjät

Eräänä kauniina päivänä yritin ottaa molemmista heinänsyöjistä uusia kuvia, mutta näin siinä kävi.. Molemmat edustavat taas niin upeina että herranlettas ja lehmät lentää. No, näihin on tyydyttävä!


Nemosta tuleekin isipappa jos hyvin käy, jopa kahdesti! Poitsua on pyydetty jo kahdesti astutuslainaan tälle keväälle, joten poitsulle on tulossa vähän reissaamista lähiaikoina. Hirveästi tekee mieli ottaa jommasta kummasta poikueesta poikanen (jos astutukset siis onnistuvat), etuoikeuden valintaan kun saisi.. Täytyy vielä miettiä, kuitenkin on se mahdollisuus että lähden syksyllä opiskelemaan ja saisin vain yhden hamsun mukaan, enkä oikein luota että noista pidetään täällä kotona huolta.


Candy on päässyt hieman lihomaan.. Ei onneksi pahasti, mutta kyllä tuosta saisi hippasen kylkiluiden päältä tavaraa kadota. Mutta rohkea ja ihana neitokainen siitä on kasvanut, alkuaikojen arkuudesta ei ole tietoakaan!

Tänään tilataan vielä Candycanesta pikkusille ruokaa, sekä uusi iso kuljetusboxi, jotta Nemo pääsee turvallisesti matkustamaan. Onhan mulla se ns. normaalikokoinen boxi, mutta lokakuussa hamsunäyttelyissä poika päätti pistää boxin kannen uuteen uskoon..

lauantai 18. tammikuuta 2014

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Viime postauksessa kirjoitinkin jo Kannuksen reissun alkumatkasta, joten tässä tulee sitten loppumatka!

Saavuttiin aikataulun mukaisesti torstaina klo 12.25 Kannukseen, jossa meitä odoteltiinkin. Opisto tosiaan oli alle 2km päässä juna-asemalta, joten automatka oli varsin lyhyt. Vietiin vain matkalaukut meidän huoneeseen, joka sijaitsi pienessä "kartanossa", jossa ilmeisesti asui koirattomat opiskelijat. Kuitenkin, meidät ohjattiin heti seuraamaan kolmannen vuoden opiskelijoiden tunteja puoli viiteen asti. Ensimmäisillä tunneilla kolmoset miettivät mitä aikovat tehdä kun kohta valmistuvat. Toisilla tunneilla aiheena oli mm. sairauksien periytyvyys, sukusiitosprosenttien laskeminen jne. Todella mielenkiintoista! Muutaman kolmosen tunnistin, kun heidän blogejaan olen seuraillut jo tovisen.

Tuntien jälkeen käytiin syömässä ja sitten olikin vapaa-aikaa. Purettiin tavaroita ja lähdimme kävelemään läheiselle S-marketille. Sieltä tarttui mukaan herkkuja ja älyttömän kallis heijastin, sillä unohdettiin molemmat heijastimet kotiin (käveltiin valaisemattomia teitä pitkin). Ilta kului läskeillessä, kunnes väsy alkoi olemaan sietämätön ja kävin nukkumaan jo kymmeneltä, Mirva hieman myöhemmin.


Perjantaina aamulla herätys oli jo 6.50, sillä aamupala oli 7.30-8.15 ja sitä ennen oli laitettava tavarat kasaan. Aamupalan jälkeen menimme seuraamaan ykkösten tuntia joka käsitteli pieneläinten ruokintaa. Luokassa oli yhden oppilaan fretti vapaana, jolle saimme syöttää raakaa jauhelihaa sylistä. Tarkoitus oli siis opettaa fretille tulemaan luokse kutsusta. Tunnin aikana oppilaat myös kertoivat mm. rotan, kilpikonnan ja gerbiilin ruokinnasta. 


Tunnin jälkeen pääsimme tutustumaan koulun koirahoitolaan. Siellä pyyhimme muutamat laatikot kahden muun tutustumassa olleen tytön kanssa. Pääsimme myös ulkoiluttamaan kahta villakoiraa, jotka olivat hoitolalla hoidossa. Mukaamme lähti yksi kolmannen vuoden opiskelija, joka vastaili meidän kysymyksiin ja kertoi minkälaista opiskeleminen on ollut. Tutustuimme myös paremmin tutustumassa olleisiin tyttöihin ja he olivat todella mukavia. Facobookissa tietysti piti heti pyytää kaveriksi, niin pystytään pitää myöhemminkin yhteyttä.
 Seuraavana oli ruoka, jonka jälkeen pyörimme siellä sun täällä miettien missä meidän pitäisi olla. Lopulta palattiin takaisin päärakennukselle, josta meidät ohjattiin koulutussuunnittelijan luokse. Hän kyseli mitä olimme tykänneet, mitä olimme tehneet ja mekin kyselimme muutamia kysymyksiä. Saimme myös tuliaisina kassit, joissa oli koulun logolla varustetut pipo, purkkaa, kyniä, heijastimia ja esite koulusta.


 Meitä kierrätettiin vielä mm. navetassa, tallissa ja traktorihalleissa. Juna kotiin lähti klo 14.25. Juna oli tosin myöhässä 5min, ja pahimmillaan matkan aikana 15min. Meillä olisi ollut Riihimäellä klo 19.07 vaihto ja Lahteen menevän junan piti odottaa meitä - kappas kummaa ei odottanut! Jouduttiin odottamaan Riihimäen asemalla 45min seuraavaa junaa ja olimme vasta yhdeksän jälkeen kotona. Väsynyt, voimaton olo mutta silti onnellinen.


Jos joku ei jaksa lukea tuota koko stooria, niin lyhennettynä aivan upea reissu! Saimme vastauksia kysymyksiin ja koko ajan oli sellainen...kotoisa olo, että tänne minä kuulun. Onnistunut, hieno reissu ja tuo varmisti sen, että Kannus tulee ehdottomasti olemaan ykkösenä yhteishaussa. 

torstai 16. tammikuuta 2014

Juna vie, juna tuo

En muista, olenko maininnut aikaisemmin meneväni Mirvan kanssa tutustumaan Kannuksen kennellinjalle.. Kuitenkin, tällä hetkellä istumme junassa määränpäänä juurikin Kannus.

Aamulla herätys oli klo 5.30. Ihmetteln ettei aikaisin nouseminen tehnyt edes tiukkaa, vaikka olinkin yön aikana herännyt kahden tunnin välein tarkistamaan kellon, etten vain nukkuisi pommiin.
Lähteminen viivästyi ja meille tuli hieman kiirus.. Juostiin matkalaukkujen kanssa (tässä vaiheessa kirosin tuon möhkäleen maanrakoon) äkkiä oikealle laiturille ja onneksi ehdittiin junaan.
Vaihto oli heti Tikkurilassa 40min päästä ja tuli taas juostua, sillä aikaa vaihtamiseen oli alle 15min. Lopulta löydettiin oikea raide (hehe Mirva oli ensin menossa Heurekaan vievälle raiteelle) ja päästiin junaan.

Tässä sitä nyt ollaan, perillä Kannuksessa junan pitäisi olla klo 12.24. Meitä tullaan hakemaan asemalta, onneksi ei tarvitse tuolla yli -15 pakkasessa kävellä opistolle. Päästään jo tänään mukaan kennellinjalaisten oppitunneille ja/tai koulun koirahoitolaan tutustumaan. Opisto on järjestänyt meille myös majapaikan, tosin minkälainen se on, ei ole meillä vielä tietoa. Huomenna päästään vielä aamupäiväksi (oppilailla loppuu perjantaisin koulu puolen päivän aikaan) kiertelemään ja juna kotiin lähtee Kannuksesta klo 14.22.

Viikonloppuna viimeistään kirjoittelen miten meidän tutustumisreissu sujui! Nyt katselen upeita talvisia, sinisiä maisemia kun aurinko alkaa nousta ja sitten taidan hieman lepuuttaa silmiä ja Mirva jatkaa kirjan lukemista tuossa vieressä (hmh, olen kateellinen ettei minulla ole hyvää luettavaa..).  Nähtäillään!

Pahoittelut kuvien puuttumisesta, iPhone ei halua tehdä yhteistyötä kanssani!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lahti RN 12.1.

Mirva & kk holsku "Mörkö"

Eilen oli herätys klo 06.45 ja lähtö Lahden messukeskukseen ryhmänäyttelyyn oli 07.50. Näyttelypaikalla tulikin vietettyä ruhtinaalliset yhdeksän tuntia ja kuvia otettua ~350kpl.
Jouduin myös kehänauhojen sisäpuolelle... Tuli ihan yllättäen tuo kehäänmeno, sillä kyseisellä holskulla (ekassa kuvassa) ei ollutkaan veteraanikehässä esittäjää, sillä Mirva oli ryhmäkehässä esittämässä saksanpaimenkoiraa.. Kamera kaulassa, kaksi puhelinta takataskuissa, ilman nameja ja numerolappua minä yritin parhaani saada koiraa seisomaan nätisti - ja onnistuin! Juoksuttamaan ei onneksi tarvinnut ryhtyä, sillä se ei olisi välttämättä olisi ollut kovin kaunista!

Mirva & sakemanni "Sera"

Mirva & sakemanni "Sera"

Emmi & pk sakemanni "Yessi"

Emmi & berni "Nella"

Päivä oli todella kiva ja aika tuntui menevän siivillä! Meidän koko treeniryhmäkin oli paikalla, eli Emmi, Silja ja Mirva. Kaikki kisasivat junior handlerissä, sekä Mirva ja Emmi handlasivat muitakin koiria päivän aikana. Minä olin auttavana kätenä ja kyllähän minulle muutama kerta koira annettiin pidettäväksi, välillä en edes tiennyt koiran nimeä! 

Uusia kokemuksia sain hurjasti näyttelypuolelta sekä avartavia näkökulmia myös mm. suojelusta ja tottiksesta. Ihanaa, kun saa pyöriä (vaikkakin näin lievästi) välillä kunnon koiraharrastajien kanssa!


tiistai 7. tammikuuta 2014

Uskoisit mua onnenpäivä nyt sun on

Uskotteko te horoskooppeihin ja niissä kerrottuihin onnenpäiviin?

Luin eilen Demiä ja huomasin, että oinaan onnenpäiväksi kerrottiin 7.1. Hymähdin - eipä ole mun kohdalla ennenkään ennustetut onnenpäivät olleet muista päivistä poikkeavia. Tällä kertaa sain syödä sanani.

Kello löi 00.00 kun oli aika käydä pesemässä epätoivon ja surun kyyneleet pois. Sen jälkeen vuodatetut kyyneleet olivat vain onnen ja ilon kyyneleitä. Miten paljon arvostankaan sitä, että mulla on noin ihania ystäviä. Rakastan. Sain sittenkin nukahtaa hymyillen, onnellisena ja toiveikkaana.
Aamulle heräsin väsyneenä lyhyiksi jääneiden yöunien takia, mutta innokkaana uudesta päivästä ja uusista mahdollisuuksista. Bussille kävellessä askeleet tuntuivat erikoisen kevyiltä.
Minulla oli opo-ohjaus klo 9.20 ja siellä sain iloisia uutisia koskien Kannusta, jonne aion hakea keväällä. Päivä alkoi siis varsin hyvin ja päivä olikin täynnä pientä kutkutusta ja hymyä. 


Koulun jälkeen olin sopinut meneväni Mirvan kanssa suoraan kaupungille shoppailemaan. Epätoivo meinasi taas iskeä jo ensimmäisissä vaatekaupoissa: ei täältä löydy minulle mitään, mun kroppa ei oo oikeanlainen. Samassa löin (mielessäni) itseäni otsaan - damn neiti, ne _vaatteet_ on väärää mallia, et sä. Nokka pystyyn ja kokeile toisenlaisia vaatteita. Ja niinpä niin, lopulta löysin oikein kivat paidat ja kirjan, älyttömän halvalla! Käytiin myös herkuttelemassa Hesburgerissa ja sain pidettyä itseäni kurissa syömällä vain juustoaterian, vaikka nälkä oli kova. 


Tällä hetkellä istun ihanat, uudet vaatteet päällä, innoissani tulevista viikoista, avoinna uusille ajatuksille, pitkästä aikaa oikeasti onnellisena ja kuuntelen parasta musiikkia: Isac Elliot - First kiss, Robin - Erilaiset, Jannika B - Onnenpäivä ja Sanni - Me ei olla enää me. 

Kyllä sitä ihminen jaksaa aina hämmästyä.
Psst. sain lisää aihetta uskoa onnenpäivään; kiitos Lotta uudesta, upeasta bannerista! 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kuukausi kuukaudelta

Tässä siis meidän vuosi 2013 kuukausi kuukaudelta.


Me lenkkeiltiin hurjasti tammikuun aikana. Tapahtui myös jotain, mitä en olisi ikinä halunnut tapahtuvan - Cindyn päälle hyökkäsi kaksi amstaffia. Tässä linkki postaukseen, jonka kirjoitin muutama päivä hyökkäyksen jälkeen. Jäin myös veljeni ja Wilman kanssa viikoksi kotiin, kun muu perhe lähti lomalle Rukalle. Yökylässä olin usein, myös meillä oli usein kavereita kylässä yön yli. Kävin myös siivoamassa parturi-kampaamossa 1-3krt viikossa koulun jälkeen.



Helmikuussa alkoi mopokoulu, rippikoulujutut ja olin edelleen töissä. Pyörähdin myös Lahdessa ja Keuruulla näyttelyissä kuvaamassa Mirvaa ja Alecia. Nautittiin ihanista ilmoista ja tokoiltiin Wilman kanssa paljon. Ostin Cindylle uudet lenkkikamppeet. Laskettelemassa tuli käytyä pari kertaa!


Maaliskuun keskivaiheilla lopetin työt, sillä ne veivät hurjasti minun energiaa ja koirat jäivät liikaa taka-alalle. Haaveeni kävi toteen kun 21.3. pieni punanuttuni Candy saapui. Opeteltiin myös Wilman kanssa uusi temppu: jaloissa pujottelu ja mamma täytti 8v!



Täytin 15 ja pääsin aloittamaan ajotunnit läpäistyäni teoriakokeen. Ostin Wilmalle myös uudet lenkkikamppeet. Lähdettiin perheen kanssa extempore viikonlopuksi Kiteelle katsomaan isomummoa. Käytiin ahkerasti yhteislenkeillä Mirvan ja Alecin kanssa, sekä pari kertaa kaverini Senjan ja Peppi-kultsin kanssa. Lahti KV jäi myös välistä, vaikka sinnekin oli tarkoitus mennä kuvailemaan. Kuun lopussa sain vihdoin mopokortin!



Taas oli yhden rakkaan mentävä; Lynn 30.05.2011-05.05.2013 <3
Lenkkeiltiin ja tokoiltiin hurjasti Mirvan ja Alecin kanssa, kuvasin heitä myös Lahden ryhmiksessä. Käytiin myös yhdessä uittamassa koiria. Koulussa oli lemmikkipäivä, jonne otin mukaan Donnan ja sijoituttiin toisiksi "Kukkasen katti" -kisassa!



Kärsittiin tukahduttavasta kuumuudesta, joten lenkit jäivät vähiin. Kaupoissa tuli kierreltyä jo oksettamiseen asti, hakusessa oli rippileirille vaatteita sekä rippimekko. 24.6. minua ilahduttamaan saapui pikkuinen herrasmies Nemo! Harmiksi jouduin jättämään pikkuherran pikkusiskoni huomaan rippileirin ajaksi, mutta leiri oli kokemuksena todella upea ja sieltä jäi paljon ihania muistoja.


Konfirmaatio oli 7.7. ja päivä oli oikein onnistunut kaikin puolin! Kiteelle lähdetttiin serkun, pikkusiskon ja ukin kanssa heti seuraavana päivänä. Siellä oltiin melkein viikko, seuraksi saatiin loppupäiviksi vain 9vko ikäinen snautseripentu ja aikuinen snautseri. Olin serkkuni kanssa kesätöissä Prismassa kaksi viikkoa. Sain myös ihanan serkkupojan! Opeteltiin Wilman kanssa noutoa ja käytiin uimassa. Heinäkuu oli onnen ja ilon kuukausi!



Treenattiin ahkerasti tokoa Wilman kanssa ja ensimmäiset oireet kapista alkoi näkyä. Uitettiin koiria ahkerasti ja ostin aktivointipelin hurtille. Kävin kuvaamassa Hienolan näytseissä.  Aloitettiin eläinlääkärirumba, kun Juulia sairasti pissatulehduksen. Latasin Lightroomin kokeiluversion ja olen siitä asti ollut rakastunut palavasti.



Tuli käytyä Mirvan kanssa taas Elämä lapselle -konsertissa. Vietettiin myös viikko Kuusamossa perheen ja serkun kanssa. Aloitettiin hoito kapia vastaan. Blogi vaihtoi osoitetta ja muuttui hieman enemmän lifestyle-tyyliseksi.



Pääsin ensimmäistä kertaa mukaan treeniporukkaan, tosin ilman koiria sillä molemmat olivat karanteenissa kapin takia. Kuvailin Lahti KV:ssä. Sigman 35mm 1.4 kotiutui ja jouduin jättämään hyvästit Lightroomille. Olin hevostallilla tetissä viikon, joka oli kyllä mukava kokemus! Cindy täytti myös 8v! Treenattiin ahkerasti tokoa ja ostin Wilmalle uuden pannan. Käytiin vierailemassa hamsunäyttelyissä ensimmäistä kertaa, ja tottahan toki sinne on uudestaankin päästävä! Aloitin myös potkunyrkkeilyn serkkuni kanssa.



Hiljainen kuukausi, ei tullut kuvattua tai tehtyä muutenkaan kauheasti mitään. Päästiin kuitenkin vihdoin ensimmäisiin yhteistreeneihin, mukaan lähti Cindy. Wilma meni  todella kipeäksi jalan kanssa ja jouduttiin käymään taas eläinlääkärissä, diagnoosina vasemmassa lonkassa nivelrikkoa.



Aloitin joulukalenterin blogissa. Koulussa oli itsenäisyypäivätanssit. Treenattiin ahkerasti Wilman kanssa. Olin Cheekin keikalla ja oli todella hienoa! Lähdettiin extempore viettämään joulu ja uusi vuosi Rukalle.

Tällainen vuosi meillä, tapahtumarikkain kuukausi oli ehdottomasti lokakuu! Loppuvuosi ollaan menty aika säästöliekillä ja ei olla tehty juuri mitään, tai sitten minulla on vain niin huono muisti etten millään muista!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Mut mun elämässä riittää kun oot tässä

Taas vuosi mennyt ja seuraava olisi edessä. Pakko todeta, aika on mennyt nopeasti. Kulunut vuosi oli erilainen kaikella tavalla, oli niitä ilon hetkiä sekä niitä, kun pelkäsi kaiken loppuvan. Nyt onkin aika kurkata hieman vuotta 2013, sekä tietysti tulevaa vuotta.

Tavoitteita vuodelle 2013 oli seuraavia:

Wilma
- koirien ohitus kuntoon/paremmaksi
- oppii lisää tokojuttuja ja temppuja (käännökset, kaukot, pysähtyminen liikkeestä)
- uimaan kesällä monta kertaa
- pysyis meijän pallukka terveenä, eikä myöskään lihoisi


Koirien ohitus menee vaihtelevasti hyvin ja huonosti. Riippuu paljolti toisesta koirasta ja Wilman senhetkisestä mielentilasta. Tokoa ja temppuja tehtiin! Korjailtiin perusasentoa, luoksetuloa ja opeteltiin noutoa. Kaukot eivät ole vieläkään sataprosenttisesti toimi, mutta ollaan edistytty hurjasti! Käännökset ja stoppi jää ensi vuodelle. Opeteltiin myös tusina uusia temppuja, joista tulossa myös videota lähiaikoina.
Uimassa käytiin ja mamma pysyi sopivassa massassa. Diagnoosiksi vaivanneelle jalalle saatiin nivelrikko lonkassa.


Cindy
- oppii vetämään pulkkaa
- sterkkaus
- rappuspelko poispoispois
- koiraleiri kesällä ??
- terveenä pysyminen!


Näistä ei toteutunut kuin se tärkein - terveenä pysyminen. Eipä sillä, muut sterkkausta lukuunottamatta olivat aika epärealistisia tavoitteita!


Vuoden 2014 tavoitteet:

Wilma
- rennosti tokoa ja lisää temppuja
- hieronta/muuta hoitoa nivelrikkoon
- terveenä pysyminen

Cindy
- hauskaa yhdessä tekemistä
- terveenä pysyminen

Tällaisilla tavoitteilla lähdetään kohti uutta vuotta. Haluan, että tehdään asiat kivalla ja rennolla meiningillä, jätetään pois kaikki turha niuhottaminen ja nipottaminen. Me kun ei tähdätä koetuloksiin, ei haittaa vaikka kaikki ei ole niin pilkun tarkasti oikein, tärkeintä on se hyvä tekemisen meininki ja onnistumisesta iloitseminen.

Itselleni asetan tavoitteeksi nauttia, elää ja nauraa. Kasvaa ja oppia viisaammilta, puskea kohti omia
unelmia. Uskaltaa olla minä ja pitää omista ajatuksista kiinni. Toivon vuoden tuovan paljon iloa ja onnen hetkiä, mutta myös muistuttavan elämän raakuudesta. Ei saa tottua liian hyvään. ;)

Vuodelle 2014 on paljon odotuksia, sillä peruskoulu päättyy keväällä ja syksyllä pitäisi olla mieluisa opiskelupaikka alla. Paljon suunnitelmia, paljon toiveita ja odotuksia. Jännityksellä, pelolla, mutta myös innolla odotan uusia tuulia!

Kun päästään täältä pohjoisista kotiin nopean netin ääreen, teen vielä tarkemman kollaasin menneestä vuodesta jokaiselta kuukaudelta!