keskiviikko 27. marraskuuta 2013

perjantai 22. marraskuuta 2013

Toivepostaus: koirien tavaraesittely

Koira-aiheisia postauksia on nyt ollut paljon, mutta asia korjaantuu ensi viikolla! Tavaraesittelyä videolla siis luvassa tänään, toivottavasti tykkäätte! Huomatkaa myös Cindyn vahinko vilkutus videon lopussa. ;)


maanantai 18. marraskuuta 2013

Minä koiranomistajana

Tämä oli yksi postaustoiveista ja päätin toteuttaa sen nyt. Muita toiveita teen sitä mukaa kun aikaa ja mielenkiintoa riittää, tässä marras- ja joulukuun aikana saan toivottavasti kaikki tehtyä!
Muista toiveista nyt takaisin aiheeseen - millainen minä olen koiranomistajana?

Pyrin olemaan koiralle reilu ja luottamuksen arvoinen. 
Tiedän, mihin koirani pystyy enkä vaadi siltä liikaa.

Nämä eivät ole olleet minulle aina itsestään selvyyksiä. Muistan ne ensimmäiset kerrat, kun aloitin Wilman lenkityksen...meno oli järkyttävää. Koira kiskoi kuin höyryjuna eteenpäin, minä huudan hihnan toisessa päässä, riuhdon hihnaa ja yritän saada koiraan tolkkua. Epäonnistuin.
En kuitenkaan luovuttanut - seuraavalla kerralla kuonopanta liittyi joukkoomme. Ero oli huomattava. Tästä pikku hiljaa etenimme pienin askelin kohti vetämättömyyttä ilman kuonopantaa. Luottamus ja kunnioitus kasvoi nopeasti ja yhteinen kieli alkoi löytyä. Pyrin miettimään meille aina realistiset tavoitteet. Ensimmäisen tavoitteen ei tietenkään pidä olla suoraan se vetämättömyys! Epäonnistumisia tuli ja tulee edelleen, mutta me ollaan ylpeästi saavutettu päätavoite.

Tuohon jälkimmäiseen, sen olen sisäistänyt vasta hiljattain. Olen kovin kärsimätön mitä tulee uusien temppujen opettamiseen koiralle. Yritän edetä rauhassa ja nostaa vaikeustasoa koiran oppimisen myötä, mutta liian usein huomaan eteneväni liian nopeasti. Pienet, mutta silti tärkeät jutut jää epähuomiossa korjaamatta ja lopputulos ei ole toivottu.

Pyrin siihen, että kaikki mitä tehdään on superkivaa ja koira todella haluaa tehdä töitä kanssani. Positiivisen kouluttamisen olen havainnut todella toimivaksi minulle ja koirille. Esimerkkinä; Cindy menee lukkoon kun sille huutaa/karjaisee, mutta kun vaihtaa äänensävyn pari astetta iloisemmaksi niin koira toimii moitteettomasti. En muutenkaan perusta siihen, että koiraa täytyy kurittaa ja sille pitää huutaa, jotta koira tekee halutun toiminnon. Välillä voi ja pitääkin huomauttaa vähän lujemmin - meillä huomauttaminen tapahtuu pienenä murahduksena/jalan kopauttamisella maahan. Äärimmäisyyksissä napautan kuonoa/nappasen kevyesti niskasta, jotta saan huomion itseeni. Mutta koirat ovat yksilöitä ja ne tarvitsevat erilaiset koulutustavat, mutta minun sääntöni on, että aina aloitetaan positiivisuudesta.

Olen myös oppinut olemaan kärsivällinen ja ottamaan asioita huumorilla. Tietyistä asioista pidän kiinni ja niistä en suostu löysäämään, kun taas toisissa ei ole aina niin justiinsa miten koira sen tekee. Kerran täällä eletään, miksi pitäisi turhaan pingottaa turhista asioista. Tällä en tietysti tarkoita etteikö rajoja ja sääntöjä pidä olla - tietenkin pitää! Mutta pääpointti on siinä, että välillä voi vetää jotkut asiat ihan lunkisti ja jatkaa elämää - ei se elämä siihen kaadu jos koira kerran ei tule suoraan kutsusta luokse vaan päättää haistella matkalla pusikkoa.¨

Vielä on paljon asioita joissa pitää petrata ja jotka varmasti muuttuvat, mutta olen kehittynyt hurjasti koiranomistajana ja minusta suurimmaksi osaksi vain positiiviseen suuntaan. Tästä kuitenkin jatketaan, kukaan ei ole koskaan täysin valmis!

Ajatus ei nyt enää meinaa kulkea, osaksi väsymyksen ja tämän alkavan flunssan takia joten parempi jättää löpinät sikseen. Toivottavasti tämä herätti jonkinlaisia ajatuksia ja mietteitä siitä, millainen sinä olet koiranomistajana - näitä ajatuksia olisi enemmän kuin kiva lukea kommenttiboksista!

torstai 14. marraskuuta 2013

Ei niin tavalliset treenit

..nimittäin treenattiin ensimmäistä kertaa kunnolla tuon valkoisen höseltäjän kanssa!
Vihdoin saatiin treeniporukka kasaan tänne Villähteelle, jouduttiin päästiin Cindyn kanssa myös treenaamaan. Mukana olivat Mirva & Alec ja Silja & Sela. Molempien blogeista löytyykin jo treenipostaukset, Mirvalla mm. kuvia ja video treeneistä!
Psst. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita treenaamaan meidän porukkaan! Ei ole väliä millä osaamisella te tulette mukaan, pääasia meillä on pitää hauskaa yhdessä ja samalla oppia lisää ja jakaa vinkkejä toisille! 


Me ei olla kauheasti Cindyn kanssa tokoa treenattu. Neiti osaa perusasennon, luoksetulon ja paikallaolon.. Siihen osaaminen tokossa jääkin. Kuitenkaan se ei meitä haitannut!

Aloitettiin paikallaololla. Koirat n.5m välein maahan ja välissä käytiin palkkaamassa. Vaikka muutaman kerran Alec nousi Cindyn vieressä, ei neiti lähtenyt! Ei mitään, että olisi edes harkinnut lähtemistä. Vautsi, yllätyin suuresti koska ei olla tätä ikinä treenattu häiriössä, vain kotona pihalla kahdestaan. Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet tähän..
Seuraavaksi otettiin luoksetuloa. Oltiin rivissä, koirat perusasennossa ja yksitellen joku lähti koiran luota ja kutsui luokse. Muiden piti olla koko ajan rivissä perusasennossa ja tämä sujui meiltä tosi hyvin! Kontakti oli hyvä, palkkasin tosi ahkeraan, varsinkin kun joku huusi "tänne" eikä neidin kontakti silti tippunut.


Otettiin myös kunnon luoksetuloa. Koirat istumaan/makaaman ja me käveltiin vähän matkan päähän. Yhtäaikaa huudettiin luokse. Huomasin kuitenkin, että Cindy lähti tulemaan Mirvan ja Siljan käskyistä, ei suinkaan minun. Otettiin siis tehotreeniä, ensin menin 5m päähän, kun muut kutsuivat koiransa ja Cindy pysyi! Ja pysyi toisenkin kerran, vaikka välimatkaa oli hurjasti enemmän. Tässä vaiheessa olin todella ylpeä neidistä, se teki niiiiin hienosti! Olen vieläkin superhyperonnellinen ja ihmeissäni miten hyvin neiti osasi! Kuvittelin, että me mennään sinne vain treenaamaan peruuttamista kun muut treenaavat kunnolla, eihän me mitään osata. Hah, nytpä tiedän että osataanhan me! Vaikka Cindy ei osaa seurata, noutaa, tulla istumaan suorana eteen jne., osaa se silti jotain ja hienostipa osaakin. Minun häslä..muuttui kyllä ajatukset treenaamisen kanssa tuosta koirasta täysin. Positiiviseen suuntaan, tottakai.

Lopussa annettiin koirien leikkiä. Tapansa mukaan Cindy ei leikkinyt ollenkaan, pysyi vain minun lähellä ja katseli sivusta. Ennen treenejä kuitenkin se leikki Alecin kanssa (okei, se oli vaan hippaleikki). Olisi niin ihanaa omistaa koira joka oikeasti tykkää leikkiä toisten koirien kanssa! Noista kun kumpikaan ei ole sellainen, joka innostuisi leikkimään. Kahdestaanhan ne taas vetävät hirmuista rallia ja roikkuvat toistensa kauloissa, mutta ei tietenkään kenenkään muun kanssa..

tiistai 12. marraskuuta 2013

Olla ilman jotain mitä haluaa, on olennainen osa onnea

Viime keskiviikkona kävin koirien kanssa lyhyellä lenkillä; 15min metsässä vapaana ja toiset samanlaiset hihnassa teitä pitkin.
Torstaina Wilma oli todella kipeä lenkistä, ei meinannut päästä lattialta ylös ja rappusten ylösnouseminen oli tuskaa. Varoi taas vasenta takajalkaa. Ajattelin, että kipuilu menee ohi normaalisti päivän aikana niin kuin aikasemmin.
Perjantaina koulusta tullessani vastassa odotti pissalätäkkö eteisen oven edessä. Wilma oli juonut huomattavasti enemmän kuin normaalisti, eikä todennäköisesti jaksanut pidättää. Wilma oli vielä kipeämpi, ei suostunut menemään enää makaamaan, koska ylösnouseminen oli niin kivuliasta. Se vain seisoi ja tassutteli ympäri taloa. Soitettiin eläinlääkärille ja saatiin maanantaiksi (eiliseksi) aika klo 16.30, sekä puhelinresepti apteekkiin, tulehduskipulääkkeeseen.


Tietysti eilen, maanantaina, Wilma oli jo parantunut. Ell tutki kuitenkin kaikki raajat, venytti niitä eri suuntiin, tutki liikeratoja ja niveliä. Myös selkärangan kävi kokonaan läpi. Kaksi kertaa, kun eläinlääkäri paineli tietystä kohtaa selkärangasta (jos oikein ymmärsin, niin siitä kohti missä lonkka yhtyy s.rankaan) Wilma kävi istumaan, eli viestitti mahdollisesti kivusta. Muuten ei reagoinut mitenkään, että olisi tuntenut kipua. Päinvastoin, häntä heilui koko ajan! 
Diagnoosina epäillään lonkan nivelrikkoa. Varmaksi ei osannut sanoa, koska Wilma oli kuitenkin jo tervehtynyt. Mutta jos kivut jatkuu niin sitten kuvataan. Vasemman takajalan liikerata on hieman rajoittunut, mutta mikään paikka ei ollut selkeästi kipeä/turvoksissa. Saatiin matkaan lisää kipulääkettä 2vko:n ajaksi, lepoalepoalepoa ja vahvempaa glucosaminia kuin mitä ollaan aikaisemmin syötetty, voitelemaan niveliä. Ollaan oltu onneksi ihan oikeilla suunnilla ruokinassa, sillä juurikin tuota glucosaminia ja omega 3-öljyä suositeltiin, ja niitähän me ollaankin jo syötetty kauan.
Kuten nivelrikkoon kuuluu, kielto kaikelle hyppimiselle & juoksemiselle. Hihnalenkeillä saadaan tietysti käydä, mutta sellainen vapaana rellestäminen ja riehuminen jätetään pois. Uinti ja fysioterapia on hyvästä, eli jatketaan normaalisti uimista (jospa saisin äidin houkuteltua koirauimalaan?). Eli nyt rauhoitetaan liikunnan osalta, jotta toisen ei tarvitse kärsiä. Eipä tuo tällä hetkellä vaikuta ollenkaan kipeältä, hyppii ja pomppii ilmaan kun on innoissaan. Mutta silti, vaikka se ei nyt ole kipeä, tiedän miten kipeä se on riekkulenkin jälkeen ja sitä en tahdo katsella.

Onneksi saatiin nyt vihdoin ja viimein diagnoosi, että mikä sillä on. Wilma on nimittäin kipeytynyt jo kauan lenkkien, joilla saa juosta vapaana, jälkeen. Yleensä mennyt ohi päivässä, mutta nyt kipeytyi kyllä tosi pahasti ja oli pakko hakea kipulääkettä toiselle, niin tuskissaan oli. 


Muuten me jatketaan treenailua ja elämää ihan normaalisti, tosin äiti kielsi yhteistreenit joten niihinkään ei ehditty osallistua kertaakaan! Torstaina on ensimmäiset treenit, joihin minäkin pääsen koiran kanssa. Tarkoitus oli ottaa Wilma mukaan, mutta nyt otankin Cindyn. En vain tiedä, mitä ihmettä mä tuon höslän kanssa siellä teen, ei Cindy osaa mitään - tokoa kun olisin halunnut tehdä ja saada neuvoja mun ja Wilman työskentelyyn! Harmittaa hirveästi, mutta ei tässä auta kuin jatkaa treenejä kotosalla..

Psst, vielä on muutama päivä aikaa äänestää oikealla sivupalkissa olevassa postauskyselyssä!

torstai 7. marraskuuta 2013

Ne perheen pienimmät nelijalkaiset


Tänään tuli Candycanen tilaus! Tällä kertaa tilasin Rodoa, johanneksenleipäpuuta, kuivattua persiljaa, rucolaa ja tomaattia sekä kauan haaveilemiani kuivattuja jauhomatoja!

Suosittelen ehdottomasti tilaamaan Candycanelta tavaroita ja ruokia eläimille! Hinnat ovat todella halpoja verrattuna useisiin eläinkauppoihin ja tuotevalikoimaa laajennetaan koko ajan, jotta kaikille eläimille olisi paljon tuotteita. Kiinteä postikulu on 5€, paitsi saat ilmaisen toimituksen jos tilaat yli 60€:lla. Tosiaan, toimitus on suoraan kotiovelle ja paketti on ainakin minulle saapunut heti seuraavana päivänä. Nopeaa, halpaa ja helppoa - tykkään kovasti!  
 

Sekoituksessa on Rodoa, Rapunzelia, persiljaa, johanneksenleipäpuuta, rucolaa & tomaattia ja erilaisia pähkinöitä.

Molemmille pörrökamuille maistui todella hyvin uusi ruoka. Candy rouskutti jauhomadon heti kun annoin sen, Nemoa taas ei näyttänyt kiinnostavan pieni proteiinipaukku ollenkaan. Toivottavasti tällä uudella ruoalla, monipuolisella tuoreruokinnalla ja liikuntaa lisäämällä saisin molemmat hamsut sopivaan massaan.

Muistakaahan äänestää oikealla sivupalkissa olevassa kyselyssä!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Niin näin alamäessä, ylämäessä ei ollenkaan

Tällä hetkellä fiilikset aika maassa, väsyttää hurjasti ja elämä tuntuu potkivan päähän, taas vaihteeksi.

En halua kuitenkaan teitä masentaa näinä sateisina ja koleina syysiltoina, joten päätin tehdä pienen videon jonka tarkoitus on tuoda hieman iloisempaa mieltä teille katsojille! Muistakaahan taas laittaa laatua paremmaksi!

perjantai 1. marraskuuta 2013

I can´t stop myself from smiling


Wilma turmeloi nenänsä..
Käsitellyt Aino Vakkilainen