torstai 31. lokakuuta 2013

Mä tykkään susta niin että halkeen

Tänään en ollut koulussa, joten päätin kuvata Wilman jumppailut tältä päivältä! Pahoittelen kaunista ulkonäköäni, vapaapäivänä en viitsinyt ruveta laittautumaan. ;) Videon editointiin en jaksanut käyttää hirveästi aikaa ja se ehkä näkyy, mutta näillä mennään! Muistakaahan laittaa laaduksi 720p!

tiistai 29. lokakuuta 2013

sano mitä varot, varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot

Nonni, syysloma lusittu ja koulu alkoi. Nämä kaksi päivää ovat tuntuneet aivan älyttömän pitkiltä ja ei ole jaksanut kuunnella tunneilla ja oon meinannut nukahtaa, mikä on mulle todella harvinaista.. Missä se panostus? Läksyt on tehty välitunneilla ja ei voisi vähempää kiinnostaa koulunkäynti. Sen siitä saa, kun opiskelee 8 vuotta kurinalaisesti ja tekee aina huolellisesti läksyt, kuuntelee oppitunneilla ja nyt, viimeinen vuosi peruskoulua ja voisin lyödä hanskat tiskiin. Enkö ole jo paiskinut hommia ihan tarpeeksi?

Toisaalta minua ärsyttää, kun olen tehnyt oikeasti töitä koulun eteen tähän vuoteen asti. Ala-asteella keskiarvo pyöri siellä ~8.6 paikkeilla, yläasteella se on ollut kokoajan 9.0-9.1, kuten nytkin. Opin nopeasti asiat, joten ei ole tarvinnut hirveästi panikoida, kunhan tein aina läksyt, kuuntelin tunneilla ja luin kokeisiin. 9-10 napsahti kokeista helposti (poikkeuksena matematiikka).
Nyt ei kiinnosta kuunnella tunneilla, havahduin usein siihen, että olen ihan omissa maailmoissani enkä kuuntele, vaikka yritän kuunnella. Ja kuuntelemalla opin parhaiten, joten siksi ärsyttää tämä. Läksyt teen edelleen, tosin nyt olen unohtanut n. seitsemän kertaa ysin aikana läksyt (ennätys! aikaisemmin 1-3 unohdusta lukuvuodessa) ja ysiä on mennyt..kohta kolme kuukautta? Hyvä Mirka, bravo. Onneksi mikään unohduksista ei ole päätynyt Wilmaan asti, tosin en sitten tiedä ovatko opettajat merkanneet ne omaan tuntipäiväkirjaansa ylös siltikin - toivottavasti ei.
Kokeisiin olen lukenut edellisenä iltana ja samana aamuna, välttämättä en edes koko koealuetta läpi. Silti numerot ovat 8+ - 9+, paitsi matematiikka 7...


Toiset taas aloittavat vasta nyt skarppaamaan koulussa, he lukevat kokeisiin, tekevät läksyt, ovat aktiivisia tunneilla (tässä minä olen onnistunut skarppaamaan, ennen en viitannut ikinä!) ja panostavat oikeasti kouluun. Esimerkkinä ennen heidän keskiarvonsa oli 7.8 ja nyt 8.2. Kunpa se olisikin yhtä helppoa nostaa 9.1:stä 9.4:ään! Saatika että pidät sen keskiarvon päälle ysissä, on jo oikeasti töiden takana. Mutta, olen kuitenkin tyytyväinen että minun ka on päälle ysin, ei tarvitse miettiä pääseekö haluamaansa kouluun vai ei, ainakaan ka:n puolesta.

Kannustimena pidän itselläni, että onneksi tätä on peruskoulun jälkeen luvassa vielä enemmän. ;)


Uskomattomia eläimiä

Olen jo jonkin aikaa seurannut yhtä blogia, jossa usein tekstit ovat syvällisempiä ajatuksia, mietteitä ja mielipiteitä koiramaailmasta. Tänään blogissa puhuttiin todella tärkeästä asiasta - koirien jalostuksesta.
Haluan kuitenkin tarttui hieman toiseen aiheeseen, sillä kaikki mitä olisin teille halunnut jalostuksesta höpöttää - on raapustettu ylös kys. postaukseen, ja varmasti paljon järkevämmin kuin mitä minä olisin pystynyt tuottamaan ulos. Toivon todella, että jokainen teistä uhraa 5min tuon postauksen lukemiseen. Se ei ole liikaa vaadittu.

Takaisin aiheeseen, josta minun piti puhua. Katsoin äsken tuossa postauksessa linkatun Ylen dokumentin "koirien salattu elämä", joka oli eilen ilmeisesti tullut televisiosta. Suosittelen katsomaan, vaikka se kestää 45min, tuo aika menee todella nopeasti ja uskon, että jokainen saa tuosta dokumentista jotain uutta ja sykähdyttävää irti. Ainakin minä sain.

Kirjoitin tähän dokumentista mietteitä, mutta en haluakaan tuoda niitä julki. Haluan, että te katsotte tuon dokumentin ja voitte itse kokea hämmästyneisyyden, ihmetyksen ja sen miten ihmeellinen ja etevä eläin koira on. Sanon vain sen verran, etten vieläkään käsitä miten noin uskomaton olento on olemassa. Luulin tietäväni suhteellisen paljon koirista, mutta sain hämmästyä miten paljosta en tiennyt. Mahtavaa saada kuitenkin tietää noita asioita. Voisin vain hokea teille, miten uskomaton koira on. Tällä hetkellä olen maailman onnellisin, että minulla on kaksi niin uskomatonta eläintä täällä joiden kanssa olla. En valitettavasti pysty kirjoittamaan enempää, minulla ei ole muita sanoja teille kuin katsokaa tuo dokumentti. ♥

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä

Tänään oli tosiaan meidän ensimmäiset hamsterinäyttelyt!
Candy (pk normaali syyrialainen naaras) kilpailu ulkomuotoluokassa ja Nemo (pk soopeli syyrialainen uros) taas lemmikkiluokassa. Molemmat saivat Erittäin Hyvän arvosanaksi, jeij!

Tässä hieman tarkemmat arvostelut:

Yam Yam's Fairytale "Candy" EH
Häntä/selkäranka/rintalasta: suora
Pää: pikkuriikkisen nenää (tämä kohta on minulle hieman auki, että mitä tällä haetaan?)
Koko: saisi olla isompi
Perusväri: mukavan oranssi mutta vaalea
Pohjaväri: ok
Poskimerkit & hilkka: poskimerkit ruskeat, hilkka vaalea
Tikkaus: vaalea
Turkin pituus: hyvä tupsujen pituus
Yleiskunto: saisi olla massavampi


Candyn arvostelu on minusta oikein osuva. Hieman vain ihmetyttää, että neidin pitäisi olla vielä isompi. Se tosiaan on minusta hurjan iso hamsteriksi, mutta kaipa sille täytyy ainakin lisää lihaksia hankkia seuraaviin näyttelyihin! Seuraavissa näytseissä neiti pääsee osallistumaan ulkomuotoluokan ohella myös lemmikkiluokkaan.

Maailmanpyörä "Nemo" EH
Häntä/selkäranka/rintalasta: suora
Yleiskunto: hyvässä massassa, saisi kuitenkin olla lihaksikkaampi ja kiinteämpi
Turkki: hyvin palautuva, puhdas ja pehmeä
Korvat/silmät/hampaat: kauniit silmät, puhtaat korvat, hyvät hampaat
Kynnet: hyvät
Käsiteltävyys: todella kiltti ja rauhallinen, kaikinpuolin miellyttävä käsitellä
Yleisvaikutelma: pikku pakolainen


Nemonkin arvosteluun olen tyytyväinen. Ja tuomari on aivan oikeassa - pojan pitäisi saada enemmän lihaksia. Nyt se on aika ruipelo.. Ruoan vaihtokin on edessä, saa nähdä auttaako se pojan sirouteen! Seuraaviin näyttelyihin on onneksi paljon aikaa, joten ehditään rauhassa hieman kasvattaa turkkia ja kerätä lihaa luiden ympärille. Ja syy miksi Nemon arvostelussa lukee "pikku paholainen" selittyy tässä kuvassa..

iPhone + facebook = laatu
Nemon mielestä hänellä ei ollut tarpeeksi ikkunoita boxissaan. Voi hemmetti poika minkä teit! :D Ei se onneksi (ilmeisesti?) ollut karannut, mutta käyttökelvoton tuo boxi on.. Me emme tosiaan olleet paikalla kun poitsu oli terrorisoinnut boxinsa, olimme kuluttamassa aikaa ABC:llä ja Kärkkäisellä. Onneksi tuo on minun oma boxi, ettei ollut serkkuni boxi joka oli Candyllä lainassa. Huh, kerrankin tein oikein!

Näyttelyt tuntuivat hurjan pitkiltä, vaikkemme viettäneet paikan päällä aikaa kuin kolmisen tuntia. Palkintoja ei meille tällä kertaa suotu, mutta ehkäpä seuraavissa näyttelyissä?

Kiitos vielä matkaseuralle, ilman teitä olisin kuollut tylsyyteen!

Tähän loppuun vielä ajantasaiset kuvat molempien kodeista.
Candyn terraario

Nemon terraario

perjantai 25. lokakuuta 2013

Hurttia siellä, Hurttia täällä

Niin, meninpäs laajentamaan meidän Hurtta-valikoimaa. Ostin Wilmalle Hurtta Lifeguard puolikuristavan pannan, oranssin värisen tietysti, sopii hyvin oranssiin grip-hihnaan. Testilenkillä käytiin Mirvan ja Alecin kanssa, panta toimii moitteettomasti!



8v 7kk - mamma näyttää läskiltä! (todellisuudessa löysää nahkaa)

torstai 24. lokakuuta 2013

Treeniä ja sadepäivän kuulumisia

Tiistaina käytiin treenaamassa Wilman ja Mirvan & Alecin kanssa läheisen ala-asteen parkkipaikalla. Treenit eivät kuitenkaan menneet ihan suunnitelmien mukaan..

Tulimme Wilman kanssa hieman myöhässä sovitusta aikataulusta paikalle. Koulun pihalla oli kaksi poikaa pyöriensä kanssa, ala-asteikäisiä. He tulivat pyörimään meidän ympärille, samalla päätään aukoen ja tahallaan ärsyttäen. Voin sanoa, että siinä vaiheessa kun tarkoitus oli treenata koiria ja viereen ilmestyy kaksi naperoa aukomaan päätä - oli pakko sanoa vähän takaisin.
Ensin sanoin ihan nätisti, että voisitteko mennä vähän kauemmas - meillä on treenit kesken (huom. parkkipaikka on ISO, tilaa olisi ollut hurjasti). Eipä tietenkään, "tää on julkinen parkkipaikka, menkää ***** ite muualle" ja keskustelu jatkui samaa rataa koko puoli tuntia.
Kävimme ei-niin-sivistynyttä-keskustelua alussa, itselläni paloi pinna naperoihin. Lopulta rauhotuin ja yritin aloittaa hieman sivistyneempää keskustelua poikien kanssa. Mitä voi kuudesluokkalaisilta, kahdelta pojalta odottaa? Sivistyksellistä keskustelua? Ja lehmät lentää, sanon minä. Joka toinen sana oli vittu tai vähintään joka toinen lause viittasi seksiin, seksileluihin tms. Puhuimme kuitenkin koko ajan koirista, joka oli positiivista?

maanantain tokotuokio - perusasento

Mutta jos palataan treeneihin, niin sain vihdoin Wilmalle kunnon häiriötreeniä! Uhkarohkeasti päätin kokeilla luoksetuloa. Nämä aikaisemmin mainitut pojan nulikat tietysti ajelivat pyörinensä 2m päähän Wilmasta ja yrittivät houkutella sen luokse - mutta mamma kesti hienosti häiriön eikä lähtenyt! Tuli suoraan käskystä eteen istumaan ja sai hurrrrjat palkat. Tätä otettiin monta kertaa, onnistuminen joka kerralla! Perusasentoa naksuttelin ahkeraan, tarjosi sitä nimittäin ihan itse. Muutama lyhyt suora seuruu myös otettiin ja painotin kontaktin pysymiseen alusta asti enkä antanut kontaktin tippua ensimmäisellä askeleella. Hienosti mamma teki, vaikka minun keskittyminen oli mitä oli! Minulle ei onneksi loppujen lopuksi jäänyt huono fiilis treeneistä, nehän menivät hurjan hienosti! Ja mitä niihin kahteen poikaan tulee.. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ;) Ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti ja treenejä tulee ja menee. Tosin, sitä samaahan minäkin tein kun olin ala-asteella - hirveää kiroilua ja pätemistä. Huh, pisteet naperoiden opettajille ja vanhemmille!

tämäkin maanantailta - hienosti seuraa

Eilen kaverini tuli pitkästä aikaa yöksi. Ilta kului leffoja katsellen ja korttia pelaten. Tuli opittua taas pari uutta korttipeliä! Tänään olikin sitten löhöpäivä, aamupala syötiin vasta puolilta päivin ja katseltiin kolmeen asti leffaa, kunnes kaverini lähti. Katsoin sitten yksinäni leffan loppuun ja viideltä alkoi potkunyrkkeilytreenit. Kotona olenkin vain ollut tietokoneella, ulos ei huvittanut mennä tuonne kamalaan koiran ilmaan.

Huomenna oikomishoitoon (kuka unohti pitää rautoja ja nyt hampaat ovat palautuneet takaisin..) ja yritetään hinkata Wilman kaukoja vähän paremmalle mallille. Nyt kuitenkin unimaailma kutsuu! kaikki postauksen kuvat © Mirva Suominen

puspus <3

tiistai 22. lokakuuta 2013

My day 21.10.

Nonni, vihdoin sain tämän julkaistua teillekin! Eilen illalla sain tapella yöhön asti saadaksen videon Youtubeen, mutta netti päätti temppuilla ja jouduin jättämään leikin kesken. Nyt kuitenkin onnistui! Parissa kohtaa musiikki hieman sekoilee, mutta enää en jaksa ruveta tappelemaan joten se on nyt sellainen kuin on. Hope you guys like it!

Youtube ei löydä videoitani, joten tässä linkki. Muistakaahan laittaa video HD-laatuiseksi!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Hyvää syntymäpäivää!

Mä en vois kuvitellakaan ettei sua olis ollenkaan mun elämässä, hyvää syntymäpäivää Cindy!


Niin se aika menee, jo kahdeksan vuotta takana. Olin 7-vuotias kun otimme Cindyn. Sieltä täältä muistan pieniä asioita Cindyn pentuajalta. Esimerkiksi sen, kun Cindy päätti syödä yksi päivä äidin korkokengän koron. Kun äiti murahti Wilmalle ja Cindy pelästyi ja pissasi alleen. Kun se pissasi noiden yhteiseen megaisoon kangaspetiin ja se jouduttiin heittämään roskiin, eikä meillä ole sen jälkeen näkynyt koirilla petiä. Kun äiti antoi minulle 50snt palkkaa, kun pikkulikkana käytin tuon kerrastalon viereisessä metsässä pissalla. Tai kun se oli niin pieni, että kannoimme sen neljänteen kerrokseen asti, sillä kerrostalossamme ei ollut hissiä.
Vähän vanhemmalta iältä muistan, kun Cindy otti yhteen lähistöllä asuvan kultsiuroksen kanssa. Ja kuinka se nakerteli keittiömme muovimattoon ison reiän. 


Meillä on vielä paljon koettavaa, mutta paljon ollaan jo koettu. Minun isopieni hömppä, rakas hössöttäjä, aina niin iloinen ja energinen. Valtavan rasittava mutta äärettömääkin tärkeämpi <3


torstai 17. lokakuuta 2013

Stone by stone i´m working on a dream for ya

Heipsansaa, päätin tulla kirjoittelemaan kuulumisia ylös vaikka pitäisi olla jo nukkumassa..

Olen tosiaan ollut tämän viikon tetissä hevostallilla jossa toimii myös eläinlääkärin vastaanotto.
Hommia on riittänyt, olen mm. siivonnut karsinoita, kantanut vettä ja heinää, kiikuttanut hevosia ulos ja sisälle, auttanut hevosen pesemisessä ja varsan ohjasajossa, siivonnut eläinlääkärin tilat, haravoinut, opettanut varsaa kärryihin, hoitanut kaneja, avustanut kissan steriloinnissa sekä minua on opetettu ratsastamaan.
Päivät ovat menneet hurjan nopeasti ja joka päivälle on tullut uusia juttuja.

Tänään sain tosiaan olla alusta loppuun asti katsomassa ja avustamassa kun kissaa sterkattiin. Kaikki meni hyvin leikkauksen ajan, ihmettelin moneen kertaan ettei minulle tullut paha olo tms. Leikkaus oli nopeasti tehty ja omistajat tulivat jo huoneeseen kuuntelemaan eläinlääkärin ohjeita, kun yhtäkkiä silmissäni alkoi sumeta ja huone tummeni. Tuli tuskan hiki ja olo, kuin olisi kovassa kuumeessa. Hiljaa mielessäni ajattelin, että ei, en voi pyörtyä tähän kaikkien eteen.. Lähdin labrahuoneeseen ja menin kyykyyn maahan, otin tukea tiskipöydästä. Pidin silmät kiinni ja hengittelin syvään jonkun aikaa, kunnes olo alkoi parantua. Ilmeisesti olin unohtanut hengittää kunnolla, kuten minulle usein uusissa ja jännittävissä tilanteissa käy, ellei joku erikseen minua muistuta hengittämisestä. Aikaisemmin minulle ei kuitenkaan ole tuollaista oloa tullut, saatika silmissä ruvennut sumenemaan, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Muistan nauraneeni  mielessäni siinä tilanteessa, että tämähän on hyvä aloitus eläintenhoitajan alalle! No, pitää muistaa että tuo oli ensimmäinen kertani ikinä leikkaustilanteessa, joten siihen nähden pärjäsin mielestäni ihan hyvin!

Huomenna sitten viimeinen päivä tetissä, on kyllä ollut hirmu kivaa ja olisin voinut olla vielä toisenkin viikon! Todella rankkaahan tuo on, minulla on hartiat ja jalat aivan jumissa sekä rakkula kantapäässä kumisaappaista. Mutta nämä on näitä "työn varjopuolia", joita kyllä kestää kun työ itsessään on mukavaa! On ollut hurjan opettavainen viikko, olen oppinut paljon hevosista ja niiden hoidosta. Nyt myös ymmärrän kuinka raskasta on olla hevostenhoitaja. Hevostenhoitajan työt kun eivät ole vain hevosilla ratsastamista ja niiden harjailua, hommaa on tallilla ihan hirveästi!
Nyt on kuitenkin pakko mennä nukkumaan, jotta jaksan painaa vielä huomisen töitä tallilla - hyvää yötä!

Psst. Blogi on ollut pystyssä jo kuukauden, jeijj! Tämän kunniaksi lupaan toteuttaa jonkin sortin my dayn ensi viikolla. Ensiviikkoon siis!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Now am I wrong for trying to reach the things that I can't see?

Tämä postaus on pyhitetty tulevaisuuden koiraan, mietteitä mitä koiralta haluan ja mitä rotuja olen pohtinut.

Listailen tähän asioita joita toivon koiralta. Täydellistä koiraa ei ole olemassakaan, eikä kaikkia piirteitä voi saada samassa paketissa, enkä edes haluaisi. Kuitenkin, haluaisin koiralta löytyvän työmoottoria, jaksamista ja mielekkyyttä painaa hommia. Miellyttämisenhalua, rohkeutta, kovapäisyyttä, kuitenkin tietynlaista herkkyyttä ja pehmoilua. Älykkyyttä, sisätiloissa saisi olla aika huomaamaton. Hellyyden kipeä, vauhtia rakastava ja tarkkaavainen vartijani. Jos mennään ulkonäköasioihin, haluan koiran antavan kevyen, notkean ja säpäkän kuvan, kuitenkaan olematta liian kevyt. Lihaksikas, valpas ilmeinen. Turkki lyhyt/keskipitkä, helppo hoitoinen. Ei pehkoturkkista, mitä kevyempi karvapeite sitä parempi. Värillä ei väliä, mutta koira olisi ehdottomasti narttu.
Koira tulisi tietysti perheenjäseneksi mutta myös harrastuskoiraksi. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti toko ja agility, haku, jälki ja vepe tulevat heti perässä.

Australiankelpie.
Rotu on hurjan mielenkiintoinen ja mitä olen netistä lukenut, katsonut erilaisia videoita kelpien työskennellessä toko- agility- ja pk-kentillä niin vautsi! Videoissa kelpieistä paistaa työn tekemisen ilo, se vahva halu tehdä töitä omistajan kanssa ja se on valtava. Kelpie kuulostaa unelmalta, liian täydelliseltä ollakseen totta. Mutta samalla mieltäni painaa painava kysymys - onko kelpie liian vaativa minulle? Riittääkö osaamiseni ja jaksamiseni kelpieen? Näihin ei ole vielä vastausta. Toisaalta aivot sanoo ei, en jaksa, ei minusta ole siihen. Samalla taas tunnen että pystyisin saamaan kelpiestä kunnollisen koirakansalaisen ja harrastustoverin. Toki rodun sisällä on eroja aktiivisuudessa, kuten kaikissa roduissa on. Koirat ovat yksilöitä, mutta peruspiirteittäin kelpiet ovat aktiivisia työkoiria, joille ei riitä kolme metsälenkkiä viikossa. Ja tähän olen valmis, olen valmis päivittäisiin lenkkeihin ja aivojumppiin sekä viikottaisiin ohjattuihin treeneihin. Nämä eivät edes kauhistuta, olen enemmänkin innoissani siitä, että minun täytyy purkaa päivittäin koiralta energiat. Tällä hetkellä meillä on kotona kaksi tyypillistä perhekoiraa, joissa alkaa viikon liian pienen aktivoinnin jälkeen näkyä hieman levottomuutta.. Näihin verrattuna kelpie on hyperaktiivinen, mutta kuten sanoin - en kauhistele vaan olen enemmänkin innoissani!



Toinen vahva ehdokas, australianpaimenkoira.
Itse miellän australianpaimenkoiran helpommaksi kuin kelpien. Aussiessa on kuitenkin sitä moottoria, älyä ja intoa mitä haen. Harrastuskoira ainesta ehdottomasti ja siksi se onkin mietintämyssyssä. Olen pitkään ihastellut aussieiden intoa ja iloa kun ne pääsevät hommiin. Nopeita oppimaan, ketteriä ja kauniita. Turkin puolesta pelottaa, että saisin hirmuisen pehkoturkin. Mutta onko aussie kuitenkin liian helppo? Haluaisinko enemmän haastetta? Toistan itseäni - koirat ovat yksilöitä. Aussiessakin on aktiivisuudessa eroja, mutta tämäkin rotu on aktiivinen ja kaipaa paljon tekemistä.



En tiedä aliarvioinko osaamiseni ja jaksamiseni, olisiko minusta näiden kummankaan rodun omistajaksi. Tietysti koira tultaisiin pennusta asti opettamaan rauhoittumaan ja päiviin, jolloin ei tapahtu mitään erikoista. En halua koiraa, joka ei kestä edes päivää vähemmällä aktivoinnilla.
Kelpiessä viehättää suuresti into tekemiseen, toistojen ja häiriön kesto, sutjakka ja näpsäkkä rakenne sekä tietysti vauhti. Aussiessa taas ehkä hieman helpompi luonne, jaksava työmoottori, innokkuus ja iloisuus tekemisessä. Tiedä sitten kumpi, jos kumpikaan. Onneksi koiran tuloon on vähintään vuosi, mahdollisesti vielä enemmän. Tässä on reilusti aikaa miettiä omia tarpeita ja koiran rotua, sekä tietysti kasvaa ja kehittyä koiranomistajana. Olen ajatellut laittaa rotujen kasvattajille kyselyä, olisiko minusta näiden rotujen puikkoihin. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi.

Toivottavasti olen tuottanut edes jotenkin ymmärrettävää tekstiä, tällä hetkellä kello on 01.35 ja väsy on hurja. Ehkä parempi jos menen nyt nukkumaan ja jatkan toiste. Kommenttia ja mielipiteitä otan enemmän kuin mielelläni vastaan, kumpi näistä vai joku muu rotu? Hyvää yötä! (kaikki kuvat Wikipediasta)

Aikansa kaikella niin se vain menee

Hui, tämä viikko on mennyt täydessä kiireessä ohitse. Kokeita on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, treenit jäivät väliin keskiviikkona, mutta viikon aikana kävin kahdella pitkällä lenkillä Cindyn kanssa, ne toimikoon treenien tilalla.

En ole tainnut mainita uudesta objektiivistani täällä? Tosiaan viime viikolla kotiutui Sigman 35mm f/1.4, jota olen kuolannut jo puolen vuoden ajan. Muutamassa postauksessa näkyykin kyseisen putken tuotoksia ja tässä tulee lisää. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tuohon! Verrattuna edelliseen Canonin 50mm f/1.8 tuo on unelma. Tarkennuksesta ei kuulu pihaustakaan ja jälki on kaikin puolin mahtavaa. Tosin, nyt kun olen kuvaillut tuolla 1.4 aukolla, tarkennusalue on tietysti todella pieni. Pitäisi aina muistaa pienentää aukkoa eri tilanteissa, muuten helposti tarkennus on muualla kuin kohteessa.. Mutta kantapään kautta ja kaikkea kokeilemalla tässä opitaan ja kehitytään, hiljaa hyvä tulee.


Eilen päätin lähteä lyhyellä varoitusajalla iskälle ja tulinkin tänään jo takaisin. Kävin päivällä kuvailemassa ulkona, saldona yllä oleva kuva. Ei meinaa kuvaaminen oikein napata, ei mielikuvitus riitä eikä taidotkaan. Sain myös pikkusiskostani ihania kuvia, niitä en tosin nettiin julkisesti levitettäväksi laita vaikka ovatkin aivan ihania.

Toinen iskän pupuista, Iivi
Hyvä ystäväni fiksaili Wilman heijastinliiviin vanhasta hupparistani vuoren! Nyt ei mamman selkää pitäisi kolottaa kosteilla ja kylmillä ilmoilla. Wilma sai myös toisen lämmikkeen hupparistani, nimittäin ihan perus manttelin. Poikkeuksena tavalliseen, tässä on huppu! Sopii siis paremmin kuin hyvin Wilmalle, se kun esittää aina jonkin sortin kovista.. ;) Heijastinliivi koeajettiin jo tänään ja on kyllä hyvä, ei voi muuta sanoa. Toinen mantteli kotiutuu huomenna, siihen täytyi tehdä muutama korjaus ennen käyttöön pääsyä. Kuvia saatte vähän paremmalla ajalla! 

Ensi viikon olenkin tetissä hevostallilla, mahdollisesti pääsen myös kurkkailemaan eläinlääkärin töitä siinä ohessa. Tetin jälkeen on pitkään odotettu syysloma, jolloin on paljon treenaamista koirien kanssa, siivoamista, lenkkeilyä sekä tietysti koira- ja hamsterinäyttelyt!

Ja näin jälkikäteen lisättynä - olenhan minä maininnut uuden putken! Muisti pelaa mainiosti..

lauantai 5. lokakuuta 2013

Hetken maailma on tässä




Tänään on vietetty rentoa lauantaita kun porukat ovat poissa viikonlopun ajan. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään ja saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Serkku oli yötä, katsoin päivällä kaksi leffaa, leikkasin Wilman kynnet ja kävin mamman kanssa lenkillä, harjasin Cindyn ja nyt tehdään veljeni tyttöystävän kanssa pitsaa ja suklaamuffineita. Vielä pitää leikata Cindyn kynnet ja käydä sen kanssa heittämässä pieni lenkki, kissojakin pitäisi harjata. Muistakaahan tekin viettää aikaa eläintenne kanssa!

perjantai 4. lokakuuta 2013

se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.




Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.


Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.


Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä."

Oli pakko etsiä Facebookista vanha tekstin pätkä, sopii ajankohtaan enemmän kuin hyvin. Nyt on eläinten viikko, joten muistakaa helliä, rakastaa ja hoivata lemmikkejänne entistä enemmän.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

It's a beautiful day and I can't stop myself from smiling



Varoitus, tämä postaus on vahvasti koirapainoitteinen!

Yksi haaveistani toteutui - pääsemme treenaamaan koirien kanssa porukassa! Saimme kasattua täältä Nastolasta pienen treeniryhmän, joka kokoontuu n. kerran viikossa treenaamaan tokoa ja näyttelyjuttuja yhdessä. Viime torstaina oli epävirallinen Junior Handler ja mukana oli n. 4kk pieni pentu Rasa, 4v suomenlapinkoira Sela,  reilu 2v leonbergi Asser, reilu 3v lyhytkarvainen mäyräkoira Bella sekä kaverini 1,7v länsigöötanmaanpystykorva Alec. Minä handlailin Alecia ja kokeilin myös Rasaa ja Asseria. Molemmat olivat todella hienoja ja lopullinen sijoitus oli SIN1! Vitsit olin todella iloinen, oli nimittäin minun ensimmäinen kerta kun handlaan koiria! Ei olisi paremmin voinut ekaksi kerraksi mennä.


Meidän hurtat pääsevät treeneihin mukaan n. neljän viikon päästä, kun ovat saaneet viimeiset Strongholdit niskaan. Tähän mennessä minä olen vain heilunut ilman koiraa mukana ja toiminut ns. apuihmisenä. (:
Maanantaina kokoonnuttiin toko- ja näytsitreeneihin, mukaan pääsi tällä kertaa vain Alec ja Asser. Neuvoin mm. molempia alkuun noudossa, eli lähdettiin ihan siitä, että saatiin onnistuneita pitoja oikeasta kohdasta kapulaa. Tutustutin myös Asserin omistajan naksuttimeen sekä jaoin yleisesti neuvoja ja mielipiteitä koirakkojen suorituksista. Huippukivaa oli, en malta odottaa että päästään Wilman kanssa mukaan tokotreeneihin!!


Alec on todella komea!



En ole ikinä nähnyt näin upeaa leonbergia kuin Asser! Luonnekin on mitä mainion, ihanan iloinen hömppä herrasmies <3
Ollaan ahkerasti treenattu myös täällä kotona Wilman ja Cindyn kanssa. Molemmat ovat niin hienoja että aijjaij, saa olla ylpeä! Niin paljon intoa ja mielenkiintoa löytyy molemmilta, ihania treenattavia. <3
Lenkillä nuo kulkevat myös todella hienosti vierekkäin. Välillä tarvitsee vain pamauttaa vähän kovempaa jalalla maahan tai murahtaa niin johan molemmat hidastavat takaisin vierelle. Tulevat myös heti kutsuttaessa luokse ja Wilmakaan ei ole puhissut ihmisille ohituksissa. Miten nuo ovatkin noin ihania? 

Hyvä meininki jatkuu vain, sillä minulle kotiutui eilen uusi linssi - Sigma 35/1.4! Äiti oli aivan superihana lauantaina ja tilasi tuon, kun oli alennuksessa ~750€. Tuo on osaksi joululahjani ja maksan siitä takaisin äidille puolet. Eilen en kerennyt testata uutta kaveriani, kun lähdimme äidin kanssa shoppailemaan.
Tänään olin potkunyrkkeilytreenien jälkeen ottamassa kameraa mukaan lenkille, tarkoituksena testata kunnolla uutta linssiä, kunnes alkoi ripotella vettä. Suosiolla vein kameran takaisin sisälle, mutta koko lenkin aikana ei tullut pisaraakaan vettä! Harmituksen määrä on suuri, oli niin kaunis auringon laskukin. No, aina kaikkea ei voi saada. Huomenna uusi yritys, otan kameran mukaan kun menen taas kaverini kanssa hoitamaan heidän hevosta ja ponia. Luvassa siis heppakuvia ensimmäistä kertaa tässä blogissa!

Testiräpsy Sigma 35/1.4